Siirry pääsisältöön

Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?

"Yleisö on kuitenkin keskittynyt kentän laidalla sijaitsevaan muoviseen putkeen, josta Boca Juniorsin pelaajat ilmestyvät Maradona etunenässä. Häntä tervehditään eläimellisellä karjunnalla. Pelaaja tekee ristinmerkin ja nostaa kätensä voitokkaasti kohti taivasta. 'Maradona, Maradona', fanit huutavat. Kentälle laskeutuu jättimäinen ilmapallo, jossa lukee 'TERVETULOA TAKAISIN, DIEGO!'."
Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?
(Minerva 2014)
Englanninkielinen alkuteos Maradona - The Hand of God 1996, 2010
Suomentaneet Juuso Arvassalo ja Katri Tenhola
347 sivua
Vaikka ei olisi innokas penkkiurheilija, on Diego Maradonan nimi silti varmasti tuttu. Legendaarinen jalkapallotähti on tullut tutuksi myös muista yhteyksistä kuin urheilusta, ja hänen tarinaansa tarttuessani tiesin odottaa rosoisuutta ja railakasta menoa. Jimmy Burnsin kirjoittama epävirallinen elämäkerta lunasti odotukseni: kirja kuvaa argentiinalaisen tähden elämänpolkua kiinnostavalla tavalla. Eikä elämäkerta rajoitu vain jalkapalloon, vaan urheilumaailma nivoutuu voimakkaasti esimerkiksi politiikkaan ja talouteen.

Diego Maradona on lahjakkuus, jonka kyvyt huomataan varhain. Hökkelissä asuva Diego saa kolmevuotissyntymäpäivänään Cirilo-sedältään lahjaksi nahkaisen jalkapallon.
Diego otti sen vastaan kuin kallisarvoisen timantin.
Poika ei ole kymmentäkään, kun hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa havaitaan laajemminkin. Viisitoistavuotiaana tapahtuu nousu Argentinos Juniorsin edustusjoukkueeseen ja samalla parempiin oloihin pääsee koko perhe, jonka vanhemmat ovat osanneet jo vuosia odottaa, että heidän poikansa on heidän tiensä taloudellisesti turvattuun elämään. Vanhemmat ovat myöhemminkin vahvasti läsnä poikansa elämässä.

Jalkapallo ei ole vain yksilöurheilua eikä sen vaikutus jää joukkueen tai seuran sisälle. Argentiinassa lajilla ja erityisesti sen huipputähdellä on suuri merkitys kansallisesti:
Maradonan kansainvälistä tunnustusta tuonut menestystarina lumosi argentiinalaiset. Se tuntuu pyyhkivän pois osan heidän historiansa ikävistä asioista. Maradona antoi argentiinalaisille identiteetin ja pakopaikan. He näkivät hänen pelaamisessaan puhtautta ja kutsuivat sitä yleisesti runoudeksi.
1970-luku on Argentiinassa epävakaa ja vaikea. Jalkapallokin valjastetaan palvelemaan poliittisia päämääriä, ja Burnsin mukaan vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut muistetaan nykyisin urheiluhistorian suurimpana poliittisen toiminnan välikappaleena. Jalkapallon kulissientakaisessa maailmassa ei kuitenkaan ole kysymys vain politiikasta vaan myös taloudellisista ja henkilökohtaisista intresseistä, joita Burns kirjassa niin ikään tuo esille.

Kun Maradona siirtyy 1980-luvulla Eurooppaan, puhutaan historiallisista siirtosummista. Edelleen myös vanhalla mantereella jalkapalloon kytkeytyy monenlaisia intressejä, ja mielestäni kirjan osuus, joka sijoittuu Italiaan, on hyvin mielenkiintoinen.

Paitsi että Diego Maradona on lahjakas ja monen mielestä nero, on hän Burnsin mukaan itse itsensä pahin vihollinen. Kirjassa valotetaan hyvin myös tätä jalkapallotähden varjoisaa puolta: Maradona on ailahteleva, temperamenttinen ja äkkipikainen. Hän sortuu huumeisiin ja näkee salaliittoja joka puolella. Hänen on vaikea nähdä, kuka on hänen todellinen ystävänsä, ja ympärillä oleva väki vaihtuu varsin tiuhaan.

Jimmy Burnsin teos on mielenkiintoinen katsaus jalkapallopersoonasta, joka on pelaajan uransa päätyttyä kokeillut siipiään myös valmentajana. Kuva Maradonasta ei ole siloteltu tai kiillotettu, vaan teoksessa tuodaan esille ristiriitainen persoona, jonka elämä holtittomine rahankäyttöineen ja huumesotkuineen sopisi saippuasarjan aiheeksi. Yleisilme on varsin kriittinen.

Teoksen kieli on paikoin turhan raskasta, mutta enimmäkseen ajatus etenee hyvin ja kirjasta muodostuu kokonaisuus, joka varmasti kiinnostaa varsinkin niitä, joille Maradonan peliura on tuttu.

Teoksesta on kirjoitettu myös Kirjavinkeissä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on