Siirry pääsisältöön

Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala

"Olin tyttö maassa, jossa pojan syntymää juhlistetaan ammuskelemalla kivääreillä ilmaan, kun taas tytöt kätketään verhon taakse eikä heillä ole elämässään muuta roolia kuin valmistaa ruokaa ja synnyttää lapsia."
Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala.
Tyttö jonka Taliban yritti vaientaa
(Tammi 2014)
Englanninkielinen alkuteos I am Malala.
The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by Taliban
2013
Suomentanut Jaana Iso-Markku
292 sivua
Malala Yousafzai nousi maailmaanlaajuisesti esille, kun hän joutui koulumatkallaan Taliban-järjestön edustajan ampumaksi. Minä olen Malala kertoo erityislaatuisen tytön tarinan.

Malala Yousafzai syntyi maahan, jossa "tyttären syntymä tekee päivästä synkän". Hänen isänsä on kuitenkin erilainen kuin muut pataanit: hän rakastaa tytärtään heti. Siinä, millainen Malalasta tulee, on isällä suuri merkitys. Isän rooli tyttären elämässä näkyy läpi kirjan. Vaikka tyttöjen odotetaan sitoutuvan rooliinsa ruoanlaittajina ja miesten palvelijoina, luo isä tyttärelleen ajatuksen toisenlaisesta maailmasta toteamalla:
Malala tulee olemaan vapaa kuin taivaan lintu.
Tyttöjen vapauteen on Pakistanissa kuitenkin vaikea uskoa. Kenraali Zian hallinnon aikana naisten elämään tuli entistä enemmän rajoituksia. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi 13-vuotiaasta tytöstä, joka joutui raiskauksen ja siitä seuranneen raskauden vuoksi vankilaan syytettynä huorinteosta, koska hän ei löytänyt neljää miestä todistamaan, että hän oli rikoksen uhri. Myöhemmin laki todistajien tarvitsemisesta kumotaan, mutta kun epävakaaseen maahan ilmaantuvat talibanit, rajoitukset ja säännöt vain lisääntyvät. Musiikin kuuntelu, elokuvien katseleminen ja tanssiminen kielletään. Naisia käsketään pysymään sisätiloissa. Ulos saa mennä vain hätätilanteessa ja silloinkin hunnutettuna. Miehiltä kielletään parranajo ja tyttöjä kannustetaan lopettamaan koulunkäynti. Lopulta kokonaisia kouluja suljetaan ja tuhotaan.
En voi sanoa, että tuo päivä olisi ollut pahin. Shabanan murhan aikoihin jokainen päivä tuntui pahimmalta päivältä; jokainen hetki oli huonoin hetki. Huonot uutiset tulivat vastaan kaikkialla: tämän ihmisen koti oli räjäytetty, tuo koulu oli tuhottu, järjestettiin julkisia piiskaamisia. Tarinoita oli loputtomasti, ja ne olivat musertavia.
3.1.2009 Malala julkaisi ensimmäisen urdunkielisen blogimerkintänsä salanimellä. Blogissa Malala kertoo, millaista on elää maassa, jossa talibanit sanelevat sääntöjä. Malala esiintyy myös televisiossa ja puhuu tyttöjen puolesta. Talibanille se on liikaa, ja lopulta tyttöä ammutaan lokakuussa 2012. Vaientamisyritys kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun nuori pakistanilaistyttö nousee koko maailman tietoisuuteen ja tuodaan Iso-Britanniaan saamaan hoitoa vammoihinsa.

Kirja on paitsi kertomus Malala Yousafzaista myös kertomus maasta, jossa joudutaan elämään epävakaissa oloissa ja jatkuvan pelon ja uhan varjossa. Kirjassa avataan Pakistanin historiaa ja poliittista tilannetta, joten teos on hyvin avartava. Pakistanin tilanne on edelleen vaikea, mutta lohdullista on se, että rohkeudella ja omaan asiaan uskomisella voidaan vaikuttaa epäkohtiin. Lohdullista on myös Malalan usko tulevaisuuteen. Hänen puolestaan toivon, että paluu rakkaaseen Swatin laaksoon, "maailman kauneimpaan paikkaan", on joskus vielä mahdollinen.

Kirjan kieli on paikoin raskasta, mutta Malalan tarina on koskettava. On ihmeellistä ja hienoa, että nuori tyttö selvisi hyökkäyksestä, jonka tarkoitus oli tappaa, ja että työ tyttöjen koulutuksen puolesta jatkuu Malala-säätiön kautta.

Kommentit

  1. Juuri tänään näin tämän kirjakaupassa ja ajattelin, että tämä on pakko lukea. Malala on uskomattoman rohkea tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea kuvitella, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa rajoitukset seuraavat toisiaan ja pelko on koko ajan läsnä. Sellaisissa oloissa vaaditaan todellista rohkeutta, jotta pystyy taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on