Siirry pääsisältöön

Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala

"Olin tyttö maassa, jossa pojan syntymää juhlistetaan ammuskelemalla kivääreillä ilmaan, kun taas tytöt kätketään verhon taakse eikä heillä ole elämässään muuta roolia kuin valmistaa ruokaa ja synnyttää lapsia."
Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala.
Tyttö jonka Taliban yritti vaientaa
(Tammi 2014)
Englanninkielinen alkuteos I am Malala.
The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by Taliban
2013
Suomentanut Jaana Iso-Markku
292 sivua
Malala Yousafzai nousi maailmaanlaajuisesti esille, kun hän joutui koulumatkallaan Taliban-järjestön edustajan ampumaksi. Minä olen Malala kertoo erityislaatuisen tytön tarinan.

Malala Yousafzai syntyi maahan, jossa "tyttären syntymä tekee päivästä synkän". Hänen isänsä on kuitenkin erilainen kuin muut pataanit: hän rakastaa tytärtään heti. Siinä, millainen Malalasta tulee, on isällä suuri merkitys. Isän rooli tyttären elämässä näkyy läpi kirjan. Vaikka tyttöjen odotetaan sitoutuvan rooliinsa ruoanlaittajina ja miesten palvelijoina, luo isä tyttärelleen ajatuksen toisenlaisesta maailmasta toteamalla:
Malala tulee olemaan vapaa kuin taivaan lintu.
Tyttöjen vapauteen on Pakistanissa kuitenkin vaikea uskoa. Kenraali Zian hallinnon aikana naisten elämään tuli entistä enemmän rajoituksia. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi 13-vuotiaasta tytöstä, joka joutui raiskauksen ja siitä seuranneen raskauden vuoksi vankilaan syytettynä huorinteosta, koska hän ei löytänyt neljää miestä todistamaan, että hän oli rikoksen uhri. Myöhemmin laki todistajien tarvitsemisesta kumotaan, mutta kun epävakaaseen maahan ilmaantuvat talibanit, rajoitukset ja säännöt vain lisääntyvät. Musiikin kuuntelu, elokuvien katseleminen ja tanssiminen kielletään. Naisia käsketään pysymään sisätiloissa. Ulos saa mennä vain hätätilanteessa ja silloinkin hunnutettuna. Miehiltä kielletään parranajo ja tyttöjä kannustetaan lopettamaan koulunkäynti. Lopulta kokonaisia kouluja suljetaan ja tuhotaan.
En voi sanoa, että tuo päivä olisi ollut pahin. Shabanan murhan aikoihin jokainen päivä tuntui pahimmalta päivältä; jokainen hetki oli huonoin hetki. Huonot uutiset tulivat vastaan kaikkialla: tämän ihmisen koti oli räjäytetty, tuo koulu oli tuhottu, järjestettiin julkisia piiskaamisia. Tarinoita oli loputtomasti, ja ne olivat musertavia.
3.1.2009 Malala julkaisi ensimmäisen urdunkielisen blogimerkintänsä salanimellä. Blogissa Malala kertoo, millaista on elää maassa, jossa talibanit sanelevat sääntöjä. Malala esiintyy myös televisiossa ja puhuu tyttöjen puolesta. Talibanille se on liikaa, ja lopulta tyttöä ammutaan lokakuussa 2012. Vaientamisyritys kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun nuori pakistanilaistyttö nousee koko maailman tietoisuuteen ja tuodaan Iso-Britanniaan saamaan hoitoa vammoihinsa.

Kirja on paitsi kertomus Malala Yousafzaista myös kertomus maasta, jossa joudutaan elämään epävakaissa oloissa ja jatkuvan pelon ja uhan varjossa. Kirjassa avataan Pakistanin historiaa ja poliittista tilannetta, joten teos on hyvin avartava. Pakistanin tilanne on edelleen vaikea, mutta lohdullista on se, että rohkeudella ja omaan asiaan uskomisella voidaan vaikuttaa epäkohtiin. Lohdullista on myös Malalan usko tulevaisuuteen. Hänen puolestaan toivon, että paluu rakkaaseen Swatin laaksoon, "maailman kauneimpaan paikkaan", on joskus vielä mahdollinen.

Kirjan kieli on paikoin raskasta, mutta Malalan tarina on koskettava. On ihmeellistä ja hienoa, että nuori tyttö selvisi hyökkäyksestä, jonka tarkoitus oli tappaa, ja että työ tyttöjen koulutuksen puolesta jatkuu Malala-säätiön kautta.

Kommentit

  1. Juuri tänään näin tämän kirjakaupassa ja ajattelin, että tämä on pakko lukea. Malala on uskomattoman rohkea tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea kuvitella, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa rajoitukset seuraavat toisiaan ja pelko on koko ajan läsnä. Sellaisissa oloissa vaaditaan todellista rohkeutta, jotta pystyy taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…