Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

"Tuolla hän asuu. Tuolla Mats ja minäkin vielä asumme. Mutta minun on odotettava. Minun on harkittava hyvin tarkkaan ennen kuin annan tälle Anna Aemelinille tärkeän sijan elämässäni."
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
(WSOY 1983)
Ruotsinkielinen alkuteos
Den ärliga bedragaren 1982
Suomentanut Kyllikki Härkäpää
208 sivua
En muista, olenko aiemmin lukenut Tove Janssonilta aikuisille suunnattua romaania. Niinpä Kunniallinen petkuttaja oli mielenkiintoinen löytö kirjastosta, ja tartuin siihen innolla. Vielä enemmän innostuin, kun tarina lähti alusta alkaen viemään mukanaan niin hyvin.

Kunniallinen petkuttaja kertoo Katri Klingistä ja Anna Aemelinista. Ensin mainittu asuu veljensä Matsin ja nimettömän koiransa kanssa kylmässä huoneistossa ja päättää muuttaa taiteilija Anna Aemelinin luokse. Jotenkin huomaamatta Katri asettuukin veljensä Matsin kanssa taiteilijan taloon ja ryhtyy pyytämättä huolehtimaan talon emännän asioista. Kyläläisissä erikoinen järjestely herättää puheita ja Katri olisi helppo tuomita. Jollain erikoisella tavalla lukija kuitenkin päätyy ymmärtämään Katria, jota lapset haukkuvat noita-akaksi ja jolla kuitenkin tuntuu olevan myös oikeanlaisia tarkoitusperiä. Tarinasta ei synnykään musta-valkoista oikein-väärin-asetelmaa, vaan Janssonin maalaamassa kuvassa on hyvin monia vivahteita, kuten elämässä itsessään.

Tarina kertoo paitsi muuttamisesta myös muutoksesta. Henkilöt eivät voi jäädä entiselleen toisensa kohdattuaan ja toistensa kanssa elettyään.
Katri, sanoi Anna, nyt teidän pitää kuunnella, mitä minä sanon; minä sanon että haluan paljon mieluummin tulla petkutetuksi kuin olla koko ajan epäluuloinen.
 Romaanissa onkin kysymys myös luottamuksesta ja suhteesta toisiin ihmisiin. Suuria asioita Jansson kuvaa toteavasti ja jättäen pinnan alle niin paljon, että rivien välit kuhisevat lukijan mielessä. Kirja on kiinnostava lukuelämys.
Koko metsä oli täynnä liikettä. Anna meni illalla talon taakse puiden alle, seisoi kauan hiljaa ja kuunteli. Ilmassa oli voimakasta levottomuutta niin kuin aina maiseman valmistautuessa kevääseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on