Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

"Tuolla hän asuu. Tuolla Mats ja minäkin vielä asumme. Mutta minun on odotettava. Minun on harkittava hyvin tarkkaan ennen kuin annan tälle Anna Aemelinille tärkeän sijan elämässäni."
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
(WSOY 1983)
Ruotsinkielinen alkuteos
Den ärliga bedragaren 1982
Suomentanut Kyllikki Härkäpää
208 sivua
En muista, olenko aiemmin lukenut Tove Janssonilta aikuisille suunnattua romaania. Niinpä Kunniallinen petkuttaja oli mielenkiintoinen löytö kirjastosta, ja tartuin siihen innolla. Vielä enemmän innostuin, kun tarina lähti alusta alkaen viemään mukanaan niin hyvin.

Kunniallinen petkuttaja kertoo Katri Klingistä ja Anna Aemelinista. Ensin mainittu asuu veljensä Matsin ja nimettömän koiransa kanssa kylmässä huoneistossa ja päättää muuttaa taiteilija Anna Aemelinin luokse. Jotenkin huomaamatta Katri asettuukin veljensä Matsin kanssa taiteilijan taloon ja ryhtyy pyytämättä huolehtimaan talon emännän asioista. Kyläläisissä erikoinen järjestely herättää puheita ja Katri olisi helppo tuomita. Jollain erikoisella tavalla lukija kuitenkin päätyy ymmärtämään Katria, jota lapset haukkuvat noita-akaksi ja jolla kuitenkin tuntuu olevan myös oikeanlaisia tarkoitusperiä. Tarinasta ei synnykään musta-valkoista oikein-väärin-asetelmaa, vaan Janssonin maalaamassa kuvassa on hyvin monia vivahteita, kuten elämässä itsessään.

Tarina kertoo paitsi muuttamisesta myös muutoksesta. Henkilöt eivät voi jäädä entiselleen toisensa kohdattuaan ja toistensa kanssa elettyään.
Katri, sanoi Anna, nyt teidän pitää kuunnella, mitä minä sanon; minä sanon että haluan paljon mieluummin tulla petkutetuksi kuin olla koko ajan epäluuloinen.
 Romaanissa onkin kysymys myös luottamuksesta ja suhteesta toisiin ihmisiin. Suuria asioita Jansson kuvaa toteavasti ja jättäen pinnan alle niin paljon, että rivien välit kuhisevat lukijan mielessä. Kirja on kiinnostava lukuelämys.
Koko metsä oli täynnä liikettä. Anna meni illalla talon taakse puiden alle, seisoi kauan hiljaa ja kuunteli. Ilmassa oli voimakasta levottomuutta niin kuin aina maiseman valmistautuessa kevääseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…