Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Kaaso

"Hän on Raisan kaaso, Marikin kaaso ja Janitan kaaso. Kolminkertainen kaaso. Suorastaan ammattilainen. Morsiamilla ei ole mitään hätää ja huolta."
Laura Lähteenmäki: Kaaso
(WSOY 2009)
254 sivua
Laura Lähteenmäen Kaaso-romaanin päähenkilö on kolmekymppinen Ilona, joka on palannut koti-Suomeen vietettyään talven Ranskassa. Kesästä on tulossa kiireinen, sillä hän on lupautunut kolmen kesämorsiamen kaasoksi. Samaan aikaan pitäisi tulla toimeen museotyön pienellä palkalla ja yrittää pedata itselle vakituista työpaikkaa.

Voisi luulla, että kirja on kepeä ja täynnä iloista häähumua, mutta pohjavire on kuitenkin varsin melankolinen. Pian käy ilmi, että Ilona kokee jatkuvaa ulkopuolisuutta. Sitä hän on kokenut asuessaan Ranskassa, eikä paluu kotimaahan tuo tunteeseen muutosta. Marikki-siskon ja äidin seurassa hän jää ulkopuoliseksi, ja äiti arvostelee jatkuvasti hänen valintojaan.
Viime kesänä hän asui äidin luona mäntykankaalla ja juoksi kerran äitiä vastaan huomaamatta tätä. Äiti huomautti myöhemmin, että Ilona näytti juostessaan ajokoiralta. Samanlaiset jolkkoposket. Entä ne juoksutrikoot! Miksi kolmikymppinen nainen haluaa esitellä reisipahkuroitaan, äiti ihmetteli.
Ilona kokee jollain tapaa pudonneensa ikäistensä kelkasta. Muut pariutuvat, menevät naimisiin ja saavat lapsia, ja sinkkua ihmetellään. On kuin hän tekisi väärin, kun ei etene muiden kanssa samaan tahtiin ja toteuta keskiluokkaisia unelmia. Eipä silti, että Ilona itsekään ihailisi tilannettaan:
Entä Ilona, mitä hänellä on? Pätkiä pätkien perään, lenkkitossut ja hyvä kielipää. Ei miestä, ei perhettä, ei kunnon kotia. Ja se on hänelle ihan oikein. Hän ansaitsee sen. On hyvä, että punnukset ovat niin kuin oikeus ja kohtuus vaativat. 
Jollain tapaa Ilonassa on vaivaannuttavaa tuo edellisen sitaatin esille tuoma mukautuminen ja alistuminen. Hän antaa esimerkiksi äitinsä ja sisarensa pompottaa häntä, hän suostuu kaason tehtäviin vaikkei oikeastaan haluaisi. Ilonaa kohtaan on vaikea tuntea sympatiaa, sillä hän tuntuu myöntyvän itsekin siihen, että hän on muka huonompi kuin muut. Siten lukukokemus jää etäiseksi, eikä kirja herätä suuria tunteita. Loppua kohden kirja parani, ja tässäkin teoksessa näkyy se, että Laura Lähteenmäki on todella taitava tunnelmien luoja ja kuvaaja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok