Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Kaaso

"Hän on Raisan kaaso, Marikin kaaso ja Janitan kaaso. Kolminkertainen kaaso. Suorastaan ammattilainen. Morsiamilla ei ole mitään hätää ja huolta."
Laura Lähteenmäki: Kaaso
(WSOY 2009)
254 sivua
Laura Lähteenmäen Kaaso-romaanin päähenkilö on kolmekymppinen Ilona, joka on palannut koti-Suomeen vietettyään talven Ranskassa. Kesästä on tulossa kiireinen, sillä hän on lupautunut kolmen kesämorsiamen kaasoksi. Samaan aikaan pitäisi tulla toimeen museotyön pienellä palkalla ja yrittää pedata itselle vakituista työpaikkaa.

Voisi luulla, että kirja on kepeä ja täynnä iloista häähumua, mutta pohjavire on kuitenkin varsin melankolinen. Pian käy ilmi, että Ilona kokee jatkuvaa ulkopuolisuutta. Sitä hän on kokenut asuessaan Ranskassa, eikä paluu kotimaahan tuo tunteeseen muutosta. Marikki-siskon ja äidin seurassa hän jää ulkopuoliseksi, ja äiti arvostelee jatkuvasti hänen valintojaan.
Viime kesänä hän asui äidin luona mäntykankaalla ja juoksi kerran äitiä vastaan huomaamatta tätä. Äiti huomautti myöhemmin, että Ilona näytti juostessaan ajokoiralta. Samanlaiset jolkkoposket. Entä ne juoksutrikoot! Miksi kolmikymppinen nainen haluaa esitellä reisipahkuroitaan, äiti ihmetteli.
Ilona kokee jollain tapaa pudonneensa ikäistensä kelkasta. Muut pariutuvat, menevät naimisiin ja saavat lapsia, ja sinkkua ihmetellään. On kuin hän tekisi väärin, kun ei etene muiden kanssa samaan tahtiin ja toteuta keskiluokkaisia unelmia. Eipä silti, että Ilona itsekään ihailisi tilannettaan:
Entä Ilona, mitä hänellä on? Pätkiä pätkien perään, lenkkitossut ja hyvä kielipää. Ei miestä, ei perhettä, ei kunnon kotia. Ja se on hänelle ihan oikein. Hän ansaitsee sen. On hyvä, että punnukset ovat niin kuin oikeus ja kohtuus vaativat. 
Jollain tapaa Ilonassa on vaivaannuttavaa tuo edellisen sitaatin esille tuoma mukautuminen ja alistuminen. Hän antaa esimerkiksi äitinsä ja sisarensa pompottaa häntä, hän suostuu kaason tehtäviin vaikkei oikeastaan haluaisi. Ilonaa kohtaan on vaikea tuntea sympatiaa, sillä hän tuntuu myöntyvän itsekin siihen, että hän on muka huonompi kuin muut. Siten lukukokemus jää etäiseksi, eikä kirja herätä suuria tunteita. Loppua kohden kirja parani, ja tässäkin teoksessa näkyy se, että Laura Lähteenmäki on todella taitava tunnelmien luoja ja kuvaaja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on