Siirry pääsisältöön

Kimmo Taskinen: Herra ja moukka

"Issakainen kuuluu niihin ihmisiin, joita voitaisiin luonnehtia psykologisella termillä synnyntä-hapannaamat. Hänen mielestään kaikki on mennyt päin mäntyä, kaikki menee päin mäntyä ja kaikki tulee menemään päin mäntyä." 
(Sarjakuvasta Issakaisen hyvä mieli.)
Kimmo Taskinen: Herra ja moukka
(Arktinen Banaani 2001)
48 sivua
Kimmo Taskisen kuvittama sarjakuva-albumi Herra ja moukka kuvaa maaseutua ja maalaisia värikkään herkullisesti. Taskinen on muovannut uuteen uskoon Juhani Ahon, Aapelin, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen tekstejä, ja lopputulos on varsin onnistunut. Teoksesta löytyvät sarjakuvasovituksina Juhani Ahon Tuomiokello, Aapelin Issakaisen hyvä mieli, Joel Lehtosen Herra ja moukka sekä Unto Eskelisen Tulukintavaekeoksia.
Tulukintavaekeoksia-tarinan
kuvitus on värikästä.

Tarinoissa kuvataan ihmisluontoa hykertelevän ymmärtäväisesti, ja sama näkyy myös teoksen kuvituksessa. Henkilöhahmot eivät ole silotellun kauniita vaan pikemmin päinvastoin: ihmiset kuvataan kaikkine vikoineen ja virheineen. Värikäs kuvitus mustalla sivupohjalla tekee lukemisesta visuaalisesti miellyttävää.

Tarinat muodostavat ehyen kokonaisuuden. Kaksi kertomusta nousee kuitenkin minun mielessäni erityisesti esille. Ensinnäkin nimitarina Herra ja moukka kuvaa Joel Lehtosen tuttua hahmoa, Juutas Käkriäistä, joka on saamattomuuden mestari. Tekemättömyytensä Käkriäinen oikeuttaa herravihalla ja Aapeli Muttisen kiltteydellä: mitäs sitä rehkimään, kun ei mitään vaadita. Kimmo Taskinen on tuonut mainiolla tavalla kuviksi Putkinotkon tapahtumat.

Kuvitukseltaan ja kieleltään värikkäin on Tulukintavaekeoksia, joka on kirjoitettu savon murteella. Tarina kertoo siitä, miten Savoon tulevat turistit saattavat kohdata vaikeuksia ymmärtää tapaamiaan ihmisiä, mutta kielimuurin takaa löytyy kuitenkin auttamishaluinen paikallisväestön edustaja.
Se nyt on jonnii verran niinkunj vuntieruun varassa, että männäkö tätä vanahoo tietä Kontteikkomäen kaatta, jokon kyllä tiekseen hyvvee mutta viäree, vae männäkkö uutta tietä Porsassalamen kaatta, jokon puolestaan huonoo mutta suoroo.
Mielenkiintoisia kuvia ihmisluonnosta muodostuu toki myös tarinoissa Tuomiokello ja Issakaisen hyvä mieli.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on