Siirry pääsisältöön

Venla Hiidensalo: Karhunpesä

"Lähtiessäni laskin käteni Alman kädelle. Silloin Alma raotti huuliaan ja kuiskasi sen lauseen:
- Etsi isä."
Venla Hiidensalo: Karhunpesä (Otava 2014)
480 sivua
Venla Hiidensalon romaanin Karhunpesä keskiössä on Matalena, valokuvaaja, joka palaa ulkomailta Suomeen ehtiäkseen vielä tavata mummunsa Alman, joka makaa sairaalassa. Alma pyytää pojantytärtään selvittämään, mihin Voitto-isä aikoinaan katosi, ja Matalena ryhtyy työhön. Yhden ihmisen vaiheiden selvittäminen johtaa monisyiseen tarinaan, joka ulottuu koskettamaan monia ihmiskohtaloita ja avaa hienosti Suomen historiaa, erityisesti sisällissodan aikaa.

Matalenan mummun isä Voitto on 1910-luvun lopulla joutunut pakenemaan Suomesta Venäjälle. Punaiset ovat hävinneet sisällissodan, ja häviäjien puolelle lukeutuva Voitto lähtee Buin kylään rakentamaan muiden kaltaistensa kanssa ihanneyhteiskuntaa.
Se oli ollut viimeinen kerta, kun hän oli nähnyt isän. Alma oli seissyt ikkunassa katsomassa isän perään. Hän oli kuullut jo aiemminoven kolahduksen, kun Viljo oli aamuyöstä hiipinyt portaat alas. Isä ei ollut sitä kuitenkaan tiennyt vaan luuli veljen nukkuvan omassa sängyssään.
Matalena kiinnostuu myös äitinsä suvun historiasta: äidinäiti Aleksandra on Matalenan lapsuudessa kertonut värikkäitä tarinoita historiasta toisin kuin Alma, joka mieluummin vaikeni. Aleksandran anopin sisar Olga julistettiin kuolleeksi 1930-luvulla, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä hänelle tapahtui. Anoppi Senja taas on kyennyt nousemaan yhteiskunnan portaita ylöspäin, mutta hänenkin elämäntaipaleessaan on jotain epämääräistä.

Matalena on osa sukunsa historiaa, kohtaloita joissa yksi asia on johtanut toiseen. Teoksessa on paljolti kysymys historiasta ja siitä, miten sitä kirjoitetaan. Aleksandra toteaakin:
Jaa, jaa, jokaisella meillä on oma totuutensa.
Romaanissa on kysymys myös vaikenemisesta. On asioita, joista ei ole haluttu puhua mutta jotka painavat selvittämättöminä mieltä. On asioita, joista puhuminen olisi voinut muuttaa tapahtumien kulkua. On vaikenemista ja vetäytymistä, kun muuta ei enää osata tehdä.

Ja lisäksi on vielä syyllisyys, joka kulkee mukana sukupolvesta toiseen. Sekin aiheuttaa vaikenemista silloin, kun viisaampaa olisi avautua.

Venla Hiidensalo kirjoittaa kiehtovan kauniisti.
Ikkunan takana vilisivät vieraat, savuavat kylät ja sammuvat huudot. Joku itki matalasti. 
Ja Olga on "siipirikko varis", joka
oli maannut hereillä ja kuunnellut tuulen itkua.
Alkuun en tehnyt tälle romaanille oikeutta sitä lukiessani. Luin palasen kerrallaan ja jätin kirjan sitten odottamaan parempaa hetkeä päivien ajaksi. Minulle tämä teos ei vain toiminut moisella lukutavalla. Koen, että moniin vuosikymmeniin ulottuva ja monia ihmiskohtaloita käsittelevä kirja vaatii keskittymään puoleensa, ja kun sen tekee, pääsee vivahteikkaalle ja hienolle matkalle maamme historiaan. Vaikka romaanissa on viime kädessä kysymys Matalenasta ja hänen sukunsa historiasta, tuodaan siinä upealla tavalla esiin koko suomalaista mielenmaisemaa ja tapahtumia, jotka ovat kansaamme syvästi vaikuttaneet. Karhunpesä on hieno romaani.

Karhunpesästä puhutaan Ylen Aamun kirjassa. Ohjelmasta käy ilmi, että kirjan taustalla on todellisia tapahtumia.

Romaanista kirjoittavat myös Karoliina, Marissa ja Irja.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan tällä kirjalla yhden suorituksen.

Kommentit

  1. Karhunpesä kiinnostaa kovasti, ennen muuta kehuvien blogiarvioiden takia mutta myös ihan lähtökohtaisesti aiheensa / kuvaamansa aikakauden takia. Olenkin kyttäillyt, josko kirja ilmestyisi hyllyssä-tilaan kirjastossa (ei mene varausmaksua), ja äsken kun kurkkasin niin sain sen "haaviini". Jee! :) Eri asia sitten, ehdinkö / saanko luettua, on ollut kaikenlaista tässä ja lukeminen sujuu hitaasti silloinkin, kun siihen on mahdollisuus.

    Kiitos Aamun kirjassa -vinkistä, pitääpä katsoa ohjelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan luettua! Minä tosiaan huomasin, että Karhunpesä on parhaimmillaan, kun siihen malttaa keskittyä. Satunnainen lukeminen ei toiminut, koska henkilöitä on kohtuullisen paljon ja aikatasot vaihtelevat. Mutta kun kirjaan keskittyi, sai huomata olevansa tekemisissä hienon romaanin kanssa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on