Siirry pääsisältöön

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

"Minä olen kuullut kerrottavan, että ennen tuota kamalaa tapausta useat henkilöt olivat nähneet nummella kuleksimassa erään eläimen, joka ei voinut olla tavallinen, ja kuvailujen mukaan oli se täydelleen ollut Baskervillen suvun vainoojan näköinen. Kaikki kertoivat samalla tapaa, että se oli ollut suuri, hehkusilmäinen, aavemainen ja kauhea eläin."
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
(Elisa Kirja 2012)
Englanninkielinen alkuteos The Hound of the Baskervilles 1902
Suomentanut Yrjö Weilin 1904
206 sivua
Sherlock Holmesin tuntevat suurin piirtein kaikki. Tuo brittietsivä on pääosassa klassikkodekkarissa Baskervillen koira, joka on ollut pitkään lukulistallani. Villasukka kirjahyllyssä -blogin postauksen ansiosta tajusin, että Elisa Kirjasta löytyy myös ulkomaisia klassikoita, kun olin aiemmin lukkiutunut jotenkin hassusti etsimään vain suomalaisia teoksia vuosien takaa. Niinpä latasin innoissani tämän teoksen itselleni ja tartuin vanhaan kunnon etsivätarinaan.

Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä, tarinan kertojana toimiva tohtori Watson, kutsutaan Devonshireen selvittämään Charles Baskervillen outoa kuolemaa. Vaikuttaa siltä, että jonkinlainen kauhea kohtalo vainoaa koko Baskervillen sukua, ja tarinat kammottavasta, verenhimoisesta koirasta lietsovat pelkoa. Suvun viimeinen jäsen, Henry Baskerville, on saapumassa ottamaan sukukartanon haltuunsa, mutta on syytä pelätä, että myös hänen henkensä on vaarassa. Kuolonuhreilta ei täysin vältytä, kun mysteeriä lähdetään ratkaisemaan.

Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat parivaljakko, mutta on selvää, että Holmes on varsinainen tähti. Watson toivoo häneltä tunnustusta ja ihailee häntä suuresti, vaikka toteaakin työskentelyn hänen apulaisenaan olevan varsin vaativaa.
Yksi Sherlock Holmesin vikoja - jos sitä saattaa viaksi sanoa - oli hänen suuri haluttomuutensa tehdä muille täydellisesti selkoa aikeistaan ennen niiden toimeenpanon hetkeä. Osaksi oli selitys tähän seikkaan hänen voimansatuntevassa luonteessaan, jota miellytti vallitseminen ja hämmästyttäminen, osaksi myöskin hänen ammattinsa vaatimassa varovaisuudessa, joka esti jättämästä mitään sattuman nojaan. Se oli kumminkin usein hyvin vaikeaa niille, joiden tuli toimia hänen asiamiehinään tai apulaisinaan.
Dekkarissa seikkaillaan nummimaisemissa, joten miljöö on perusbrittiläinen. Baskervillen koira on selkeäjuoninen klassinen salapoliisitarina, jossa pelottavat asiat saavat luonnollisen selityksen. Yrjö Weilinin suomennos vuodelta 1904 tuntui alkuun haastavalta, mutta kieleen tottui yllättävän nopeasti, ja lukukokemuksesta muodostui miellyttävä. Kyllä tällaista perinteistä dekkaria mielellään lukee.

Varsinaisen tarinan lisäksi kirjassa on myös kaksi novellia, Merisopimus ja Viimeinen tehtävä. Ensin mainitussa Holmes selvittää kadonneiden, arkaluontoisten asiakirjojen kohtaloa ja Viimeisessä tehtävässä hän yrittää saada kiinni erittäin ovelan rikollisen:
Sinä, hyvä Watson, tunnet minun kykyni ja kumminkin täytyi minun kolmen kuukauden kuluttua tunnustaa tavanneeni vihdoinkin vastustajan, joka henkisessä suhteessa on vertaiseni. Hänen rikostensa synnyttämä kauhu muuttui hänen taitavuutensa ihailuksi.
Baskervillen koirasta ovat kirjoittaneet myös Morre, Amma, Raisa ja Haltiamieli.

Tällä kirjalla saan ensimmäisen suoritukseni Rikoksen jäljillä -haasteeseen ja saavutan yhden harmaan aivosolun. :)

Kommentit

  1. Siitä on aikaa, kun olen lukenut tämän. Tästä tarinasta taisi olla uudistettu versio siinä BBC:n Uusi Sherlock-sarjassa. Sarjasta tykkään, ja tämä alkuperäinenkin kirja olisi kiva lukea uudestaan. Tämä on oikein klassikkojen klassikko. :) Kiva aloitus rikoshaasteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä oli tosiaan kiva aloittaa rikoshaaste. Kirja on ollut pitkään lukulistallani, ja nyt tuli riittävän monta syytä lukea kirja. :) Pidän kyllä kovasti tällaisista perinteisistä dekkareista.

      Poista
  2. Kiva, että olin avuksi, vaikkakin vahingossa, minä kun olin ensimmäistä kertaa liikkeellä Elisa Kirjan kanssa :)

    Tuota vanhahtavaa kieltä oli ihana lukea, sopi hyvin kirjan tunnelmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli tosiaan täydensi mukavasti kirjan tunnelmaa. Tulipa samalla kiinnitettyä huomiota siihen, miten asioita on sata vuotta sitten ilmaistu! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on