Siirry pääsisältöön

Kjell Westö: Kangastus 38

"Joskus mennyttä ajatellessaan hän yritti todistaa itselleen, että se kaikki olikin ehkä vain pahaa unta, ettei sitä ollut tapahtunut, että hän oli oikeasti hullu, näki olemattomia asioita, että hän oli elänyt toista elämää jonka oli vain sattumoisin unohtanut, ja unohduksen takia hän näki sen sijaan kauheita unia, mutta jonain päivänä oikeat muistot palaisivat ja täyttäisivät hänen mielensä turvallisin ja valoisin kuvin."


Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava 2013)
ruotsinkielinen alkuteos Hägring 38, suom. Liisa Ryömä
330 sivua

Kjell Westön romaani Kangastus 38 sijoittuu nimensä mukaisesti vuodelle 1938 - aikaan, jolloin Euroopan ilmapiiri oli jälleen kiristymässä ja menneet sotavuodet olivat vielä tuoreessa muistissa. Sisällissodan kauhuja kantaa mukanaan myös teoksen keskeinen henkilö Matilda Wiik, jonka muistot heräävät kipeästi eloon eräänä keskiviikkoiltana, kun hän kuulee työpaikallaan äänen menneisyydestä.

Matilda Wiik on rikkinäinen, ja tätä rikkinäisyyttä kuvastaa se, että hänen sisällään elää kolme henkilöä. On pidättyväinen rouva Wiik, joka työskentelee asianajotoimistossa; on vaitonainen Matilda, joka rakastaa elokuvia ja lukee Elokuva-Aittaa; ja sitten on vielä Miljaneiti, joka on niin äänekäs, että hänet on joskus vaikea saada hiljenemään.

Rouva Wiik päätyy töihin asianajaja Claes Thunen toimistoon. Thune on teoksen toinen keskeinen henkilö, joka on juuri eronnut ja jonka elämään sisältöä tuo työn ohessa Keskiviikkokerho, jossa hän tapaa vuosien takaisia ystäviään. Keskiviikkokerhon tapaamisissa ruoditaan maailmanpolitiikkaa ja tuodaan esille eriäviä näkemyksiä esimerkiksi juutalaisten tilanteesta. Muutenkin teoksessa luodaan vahvaa ajankuvaa: niin Matilda kuin keskiviikkokerholaisetkin ovat mukana, kun Helsingin vasta valmistuneella olympiastadionilla pidetään avajaiskilpailut. Kisojen sadan metrin juoksun voittaja sijoitetaan neljänneksi vain siksi, että hän on juutalainen. Tällä on yhteys todellisiin tapahtumiin, joita pyydettiin anteeksi tänä syksynä, 75 vuotta myöhemmin.

Westö luo upealla tavalla kuvaa paitsi teoksen ajasta, myös miljööstä ja henkilöistä. Romaanin henkilöhahmot ovat aitoja ja uskottavia, ja on helppo kuvitella mielessä 1930-luvun Helsinki. Westö kirjoittaa viehättävällä tavalla:
"Hän muistaisi myöhemmin että tuona päivänä usva oli laadultaan savuista, melkein ystävällistä. Se ei ollut tavallista maaliskuun harmautta, karua ja tylyä, jolloin sisimpien satama-altaiden yhä täysin mustassa vedessä kellui jäälauttoja ja pieniä jäälohkareita. Harmaus oli lempeämpää, peitto johon kietoutua."
Romaani pitää lukijan hyvin otteessaan, sillä jo alussa selviää, että jotain erikoista tulee tapahtumaan, kun Thune odottaa turhaan rouva Wiikiä töihin. Pitkin kertomusta annetaan vihjeitä siitä, millaisia kummituksia Matildan menneisyydestä löytyy, ja tarinaa keritään auki vähitellen. Loppuratkaisu yllättää.

Loistavan romaanin teemoja ovat muun muassa yksinäisyys, erilaisuus, sodan vaikutukset ja mielen järkkyminen.

Westön romaanista on puhuttu blogeissa paljon. Kangastus 38:n ovat lukeneet ainakin Kirsi, Kirjakissa, Katri, Leena, Marja-Riitta, Jaana, Suketus ja Paula.
Hanna oli mukana kirjamessujen lukupiirissä, jossa keskusteltiin juuri Westön romaanista. Kangastus 38 on aiheena myös Ylen Aamun kirjassa.

Tällä kirjalla avaan osallistumiseni Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä on ensimmäinen Westöni, vaikka kannankin käsilaukussani erästä herran musiikkiin liittyvää kolumnia, kunnes se hajoaa muistopölyksi.

    Kangastus 38 ei varsinaisesti tarjonnut minulle mitään uutta. Se on hyvin kirjoitettu ja varmaan myös kiinnostava vähemmän historiasta lukeneelle. Tämä oli minulle kuin kertausta. Rouva Wiik oli kirjan kiinnostavin hahmo ja laadullisesti kirjasta on vaikea mtiään huonoa sanoa, paitsi...en syttynyt tuleen.

    VastaaPoista
  2. Se onkin mystistä, miten joku teos saa syttymään ja toinen ei. Ja miten eri tavoin me lukemamme koemme.
    Olen samaa mieltä, että rouva Wiik oli kirjan kiinnostavin hahmo. Niin pidättyväinen, mutta mihin lopulta päätyikään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…