Siirry pääsisältöön

Michael Morpurgo: Sotahevonen

"Ajattelin, että liioittelit, kun puhuimme eilen illalla Georgen pubissa. 'Koko pitäjän hienoin hevonen' sinä sanoit, mutta niinhän kaikki sanovat. Mutta tämä hevonen on omaa luokkaansa - minä näen sen."
Michael Morpurgo: Sotahevonen (Gummerus 2012)
Suomentanut Päivi Pouttu-Deliére
Englanninkielinen alkuteos War Horse julkaistu 1982
196 sivua
Sotahevonen-romaanista on tehty samanniminen elokuva, jonka katsoin noin vuosi sitten. Pidin elokuvaa vaikuttavana, ja olikin kiinnostavaa tarttua romaaniin elokuvakokemuksen jälkeen.
Kirjassa on muutamia valokuvia Sotahevonen-elokuvasta.

Romaania aloittaessani yllätyin kerrontaratkaisusta: tarinan kertojana on hevonen, Joey:
"Kun Albert ratsasti minulla, hän ei roikkunut ohjaksissa eikä nykinyt suussani olevista kuolaimista."
Joey on romaanin alussa varsa, jonka emä on riuska irlannintyöhevonen ja isä englannintäysiverinen. Ymmärrettävistä syistä erikoinen rotuyhdistelmä ei herätä huutokaupassa suuresti mielenkiintoa, mutta viimein varsa päätyy nuoren Albert-pojan isän omistukseen. Albert ja Joey ystävystyvät, mutta muutaman vuoden kuluttua parivaljakon elämää ravistelee ensimmäinen maailmansota. Albertin isä myy rahapulassaan Joeyn armeijalle, ja hevonen päätyy Iso-Britanniasta sotatantereelle Ranskaan. Samalla Albertin ja hevosen tiet erkanevat.

Romaanin teho perustuu hevosen voimakkaaseen inhimillistämiseen. Samalla se on kirjan heikkous. Se, että kertoja on hevonen, joka ajattelee ja tuntee ihmisen lailla, tuo tarinaan tietynlaista naiiviutta ja epäuskottavuutta.
"Lähdinpä mihin suuntaan tahansa, edessäni näytti olevan tykkejä. Ajattelin, että niin ollen oli parempi, että jäisin paikalleni. Täällä minulla ainakin olisi paljon ruohoa ja juotavaksi raikasta vettä."
Toisaalta vaikuttaa siltä, että kirjailija tuntee kyllä hevoset ja niiden luontaiset tavat toimia. Hevosen kautta kerrotaan sodan mielettömyydestä: joudutaan etulinjaan taistelemaan, ihmisiä ja hevosia kuolee, talven tullen niin eläimet kuin sotilaatkin väsyvät ja ovat huonossa kunnossa.

Nappasin kirjan kirjaston nuortenosastolta, ja lukemani perusteella koen, että kirjan varsinaista kohderyhmää ovatkin nuoret. Minä en suuresti romaanista viehättynyt, mutta uskon, että moni hevosista kiinnostunut nuori voisi tarinasta pitää paljonkin: sen verran uljaan hevosen taival koskettaa.

Tämä on kolmas kirja, jonka olen lukenut Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Minä nappasin tämän eurolla kirpparilta, sillä ajattelin tämän olevan varsin matalan kynnyksen kirja haastetta ajatellen. Vielä en ole aloittanut, mutta eiköhän se tässä lähiaikoina tule lukaistua. Katsotaan sitten, mitä itse pidän hevoskertojasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sitten kuulla, mitä pidät. Kynnys ei tosiaan tämän kirjan kohdalla ole korkea. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on