Siirry pääsisältöön

Antti Heikkinen: Pihkatappi

"Pari kirkonkylällä koulussa kuljettua vuotta tekivät meistä pennuista olevinaan aikuisia, ja yhdeksättä luokkaa edeltävinä joutilaina kesälomailtoina maleksimme porukalla entisen kyläkoulumme pihamaalla ja tunsimme nostalgisia tunteita kun katselimme kiikkuja, liukumäkeä ja kiipeilytelineitä, vain vähän ajan takaisia välituntileikkipaikkojamme. Sen kesän alkajaisiksi minäkin sain kulkea kylällä vapaammin ja rällätä lumien sulettua saamallani vanhalla mopolla, sillä toukotöiden jälkeen isä oli viettänyt viikonpäivät elämänsä ainoalla lomalla Kaprakassa, ja karjaamme oli hoitanut Taunon kaverina kirkonkyläläinen lomittaja, joka murisi hassusti syödessään."


Antti Heikkinen: Pihkatappi (Siltala 2013)
276 sivua

Antti Heikkisen esikoisteos Pihkatappi sijoittuu 1980-2000-luvuille, pääasiassa Savoon. Tarinan minäkertoja on maatilan poika Jussi, joka kasvaa isänsä kanssa ja jonka lähipiiriin kuuluvat myös isovanhemmat. Hauskalla tavalla minäkertoja siirtyy välillä nykyhetkeen kommentoimaan omaa kirjoittamistaan ja toiveitaan kirjailijan uran käynnistymisestä - nykyhetkessä ollaan Tampereella, työskennellään kaupunkilehti Manselaisessa ja asutaan kaksiossa Petran kanssa. Eikä haaveilla muuttamisesta takaisin kotiseudulle. Muistot lapsuudesta ja nuoruudesta kuitenkin nousevat esiin, kun Jussi päättää ryhtyä kirjoittamaan kirjaa itsestään.

Antti Heikkinen luo teoksessaan herkullista ajankuvaa: millaista on olla maalaistalon lapsi 1980-luvulla ja nuori 1990-luvulla, kun EU tulee pilaamaan asioita ja pitäisi löytää oma paikka maailmassa. Isän odotukset ainoan pojan isännäksi ryhtymisestä ovat selvät, mutta selvää on sekin, että odotukset jäävät täyttymättä, kun kirjoittajan ura odottaa. Yhtenä teemana romaanissa onkin omien unelmien täyttäminen.

Herkullisia ovat myös Heikkisen kuvaamat henkilöt, jotka viäntävät savoksi ja joista löytyy monenmoista kulkijaa. Esimerkiksi mummostaan Jussi toteaa:
Jos ihminen on hankala terveenä, ei kai sitä sairaus ainakaan paranna. Paitsi että nyt se tietysti soittaa suutaan vähemmän.
Maailmaa tarkastellaan humoristisesti niin, että lukijaa hykerryttää:
Mäen päällä äiti nousee tarkalle, ottaa isää keskivartalon kohdalta kiinni ja mopo lähtee liikkeelle. Isä pistää vapaassa vauhdissa ykkösen silmään, pakoputki poksahtaa ja nuori pari ajaa kirkkaassa kesäyössä yhteistä kotikyläänsä kohti. Linnut heille rakkautta laulavat, mutta he eivät sitä kuule, koska Hopeapääskystä lähtee niin paha pärinä.
Kokonaisuuden kruunaa savon murre, jota romaanin hahmot vääntävät niin, että aina ei meinaa mukana pysyä.
- Niin laavantaiuamuna tuot ja kaheksan aikaan? No tämäpä on kuule tältä osin selevä. Ja kopraan maksan, sanot vuan summan niin tiältä tulloo sen minkä polle aitoja kuateloo.
Antti Heikkisen romaani on uskomattoman vahva esikoisteos, jossa katsotaan tarkkanäköisesti ja monipuolisesti suomalaista maisemaa. Kirja on ehdolla vuoden 2014 Savonia-palkinnon saajaksi. Ehdokkuutensa teos on todellakin ansainnut, ja toivoa sopii, että Antti Heikkisestä kuullaan pian lisää.

Pihkatapin ovat lukeneet myös Sara, Kirsi, Krista ja Jori. Erityisesti kannattaa tutustua Amman mainioon savonkieliseen arvioon!

Kommentit

  1. Nyt tämä viimeistään läpsähti lukulistalleni. :)

    VastaaPoista
  2. Olen vähitellen alkanut lämmetä tällä kirjalle.. ehkä pitäisi alkaa tarkistamaan, miten pitkät varausjonot tähän on kirjastolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan täällä Jyväskylässä ei varauksia ollut, sain kirjan heti käsiini. Ehkä esikoiskirja ei ole vielä kovin paljon julkisuutta osakseen saanut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on