"Emma palaa pöytään käytyään hakemassa juomapöydästä uuden lasillisen ananasmehua. Ukki ja mummi ovat lähdössä.
-Tavataan altaalla, mummi sipaisee lähtiäisiksi Emman hiuksia.
Emma alkaa syödä sämpylää samalla kun ukki ja mummi kävelevät ulos ravintolasta. Emma ei näkisi heitä enää koskaan."
Marja-Leena Tiaisen kirjoittamassa nuortenkirjassa Khao Lakin sydämet kerrotaan fiktiivinen tarina, joka perustuu todelliseen tragediaan, tapaninpäivänä 2004 Kaakkois-Aasiassa tappavaa tuhoa tehneeseen tsunamiin. Tarinan päähenkilö on 15-vuotias Emma, joka matkustaa lähes kymmenen vuotta tsunamin jälkeen takaisin Thaimaahan. Hän on perheestään ainoa, joka selvisi hengissä tuhoisasta hyökyaallosta.
Vaikka tsunami on tarinan liikkeellepaneva voima, ei siihen jäädä vellomaan, vaan pääpaino on nykyajassa, kun Emma on palannut isoäitinsä kanssa lomailemaan tuhansien hymyjen maahan. Muistot vuosien takaisesta menetyksestä kulkevat takaumina tarinassa mukana, mutta toisaalta Emma on tavallinen nuori, joka tapaa ikätovereitaan ja ihastuu. Tunteiden kohde on ruotsalainen Lukas, joka on myös kokenut tsunamin ja joka pukee surun sanoiksi:
Emman tarinan ohessa kirjassa kulkee myös samanikäisen Venlan tarina. Venla lomailee perheineen Thaimaassa, tutustuu tsunamin tuhoihin ja saa uuden ystävän.
Khao Lakin sydämet on koskettava tarina, joka palauttaa mieleen tsunamin jättämän valtavan tuhon. Kirjassa ei jäädä liikaa hekumoimaan suruun vaan kaiken takaa on löydettävissä myös lohtua: suurten menetysten jälkeenkin elämä voi jatkua.
Marja-Leena Tiaisen romaanista on kirjoitettu ainakin Kirsin kirjanurkassa, Tarinoiden taikaa -blogissa, Lukutoukan kulttuuriblogissa ja Kirjakirpussa.
-Tavataan altaalla, mummi sipaisee lähtiäisiksi Emman hiuksia.
Emma alkaa syödä sämpylää samalla kun ukki ja mummi kävelevät ulos ravintolasta. Emma ei näkisi heitä enää koskaan."
 |
| Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet (Tammi 2013) 237 sivua |
Marja-Leena Tiaisen kirjoittamassa nuortenkirjassa Khao Lakin sydämet kerrotaan fiktiivinen tarina, joka perustuu todelliseen tragediaan, tapaninpäivänä 2004 Kaakkois-Aasiassa tappavaa tuhoa tehneeseen tsunamiin. Tarinan päähenkilö on 15-vuotias Emma, joka matkustaa lähes kymmenen vuotta tsunamin jälkeen takaisin Thaimaahan. Hän on perheestään ainoa, joka selvisi hengissä tuhoisasta hyökyaallosta.
Vaikka tsunami on tarinan liikkeellepaneva voima, ei siihen jäädä vellomaan, vaan pääpaino on nykyajassa, kun Emma on palannut isoäitinsä kanssa lomailemaan tuhansien hymyjen maahan. Muistot vuosien takaisesta menetyksestä kulkevat takaumina tarinassa mukana, mutta toisaalta Emma on tavallinen nuori, joka tapaa ikätovereitaan ja ihastuu. Tunteiden kohde on ruotsalainen Lukas, joka on myös kokenut tsunamin ja joka pukee surun sanoiksi:
"-Suru on vähän kuin tuo lyhty, Lukas pohti katsellessaan taivaalla kieppuvaa valoa.
-Ensiksi se roihuaa ja polttaa, sitten liekki vähitellen pienenee. Surukin pienenee, ja tilalle tulee kaipaus. Ja toivo."Emman ja isoäidin matkan päätavoitteena on etsiä ja löytää thaimaalainen mies, joka onnistui pelastamaan Emman hukkumiselta. Matkalla Emma myös palaa rannalle, jolla hän menetti perheensä, ja jättää hyvästit vanhemmilleen, veljelleen, ukilleen ja mummilleen.
Emman tarinan ohessa kirjassa kulkee myös samanikäisen Venlan tarina. Venla lomailee perheineen Thaimaassa, tutustuu tsunamin tuhoihin ja saa uuden ystävän.
Khao Lakin sydämet on koskettava tarina, joka palauttaa mieleen tsunamin jättämän valtavan tuhon. Kirjassa ei jäädä liikaa hekumoimaan suruun vaan kaiken takaa on löydettävissä myös lohtua: suurten menetysten jälkeenkin elämä voi jatkua.
Marja-Leena Tiaisen romaanista on kirjoitettu ainakin Kirsin kirjanurkassa, Tarinoiden taikaa -blogissa, Lukutoukan kulttuuriblogissa ja Kirjakirpussa.
Nyt vasta noteerasin tämän Khao Lakin sydämet ja luin muidenkin postauksia kirjasta. Pitääpä ehdottomasti etsiä tämä kirjastosta käsiin, vaikuttaa koskettavalta kirjalta.
VastaaPoistaKyllä tähän kirjaan kannattaa tosiaan tutustua!
VastaaPoista