Siirry pääsisältöön

Jouni Tossavainen: Kesäpäivä

"Saariretki niin kuin ennen. Aina hidasta aikaa, kaikki aika saaressa taaksepäin.

Yhden päivän laulu kuin unennäköä auteren. Kaskisavujen lävitse keskikesän hellä valo.

Madot matkassa, pojat veneessä ja koukut kiinni ongissa. Sitten vettä, airot kämmenissä, järvessä ja ilmassa. Niskan takana kallion kolo, johon kokka niska kekassa."


Jouni Tossavainen: Kesäpäivä (Like 2013)
157 sivua

Kun ulkona on lunta ja pakkasta, on jotenkin lohduttavaa tarttua kirjaan nimeltä Kesäpäivä. Mutta kun kirjan avaa ja lukee ensimmäiset sivut, mielen valtaa hämmennys: tätäkö tämä koko kirja on? On kuin lukisi proosarunoa, sillä teksti on väljää ja kielestä puuttuvat kokonaan verbit. Olen varma, että tällainen tyyli jakaa mielipiteet, enkä itsekään voi sanoa kirjan kielestä varauksetta pitäväni. Mutta kun jaksaa lukea ja tyyliin tottuu, tarina kyllä sieltä kielen takaa hahmottuu. Harmillista vain, että kieli nousee niin vahvasti tarinan ja lukijan väliin.

Kesäpäivä kuvaa yhtä päivää 1960-luvun Savossa. On nainen, joka odottaa miestään kotiin, ja naisella kaksi poikaa. (Toinen pojista on kirjailija itse, joka kertoo kirjassa oman äitinsä tarinaa.) Odottaessa tulee kerrattua omaa elämää ja avioliiton vaiheita: helppoa ei ole ollut.
Viimein odotus palkitaan, mutta pihaan ei tulekaan aviomies vaan parivaljakko, joka yllättää.

Tässä yhdenpäivänromaanissa avautuu kuvia elämästä viidenkymmenen vuoden takaa. Kuvat ovat realistisia ja uskottavia, sillä onnen keskellä myös huolia riittää. Kesän kuvaus viehättää ja saa melkein tuntemaan ulkona kuivuvan pyykin tuoksun.

Kesäpäivää on luettu ainakin Sinisen linnan kirjastossa ja Scrofa-blogissa.

Kommentit

  1. Tervehdys Jonna, ja kiitos kirjoituksesta. Lisää kertomuksia Kesäpäivästä löytyy täältä:
    http://jounitossavainen.blogspot.fi/2013/02/kesapaivan-ensimmainen-arvostelu-ja.html

    tjt

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on