Siirry pääsisältöön

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu

"Jokea, joka virtasi kylämme läpi, kutsuttiin Joenjoeksi. Joesta saimme hyvää, rasvaista kalaa: harjusta, taimenta ja siikaa. Aanaarjärvestä pyysimme verkoilla ahventa ja siikaa. Meillä oli paljon kalaa kuivumassa talven tarpeisiin, ja pian alkaisi riekonpyynti. Tästä tulisi hyvä talvi, koska pirkkalaiset eivät olleet päässeet ryöstämään meitä koko kesänä."
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu (Gummerus 2013)
306 sivua
Kiinnostuin Päivi Alasalmen romaanista Joenjoen laulu, kun luin Anna-lehdestä kirjailijan haastattelun. Siinä hän kertoi kirjansa taustoista ja paljasti, miksi romaani on omistettu entiselle puolisolle Jarmolle. Lehtijutun jälkeen romaani oli pakko lisätä omalle lukulistalle.

Kirja jakautuu kolmeen osaan, joiden yhteys toisiinsa on lähinnä temaattinen: konkreettista yhteistä tekijää on vaikea löytää. Ensimmäinen osa sijoittuu 1500-luvun Aanaariin (Inariin), ja minäkertojana on nuori saamelaisnainen Soruia. Hän löytää haavoittuneen Kaukomieli-nimisen miehen, joka kuluu vihollisleiriin, pirkkalaisiin. Soruia päättää hoitaa Kaukomielestä miehen itselleen, eikä siidan väki katso moista hyvällä. Talven aikana Soruia kasvaa nuoresta neidosta äidiksi, joka oppii maailmasta jotain tärkeää.
Toisessa osassa vuoden 1852 maailmaa katsellaan saarnaaja Lars Levi Laestadiuksen silmin. Hän on puoliksi saamelainen ja taistelee kristinuskon puolesta, viinanpirua vastaan.
Kolmannessa osassa ollaan nykypäivän Tampereella, missä saamelaistaustainen Sami Uddas on oikeudessa vastaamassa tekosistaan. Rahat ovat vähissä ja elämä kulkee syrjäpolulla, kunnes Sami sattuu palaamaan kotiseuduilleen pohjoiseen puoliksi vahingossa. Siellä hän tapaa Ingan, joka haluaa nostaa saamelaisten asemaa laajempaan tietoisuuteen.

Saamelaisten perinteet ja usko näkyvät kaikissa aikatasoissa. Soruian maailmassa tutkitaan luonnon antamia enteitä ja tehdään taikoja, jotta epäonni ei pääsisi vaivaamaan:
"Mutta meidän kansamme osaa loihtia tuulet tyyntymään. Piti sitoa köyteen kolme solmua ja sivellä solmut neitsyen kuuverellä, sitten myrskyn tullen avata ne yksi kerrallaan ja säästää viimeinen solmu siihen, kun laiva oli uppoamaisillaan. Siksi kaikki merikapteenit tahtoivat omaan miehistöönsä ainakin yhden saamelaisen lepyttämään myrskytuulen."
1800-luvun pappi haluaa elää kristinuskossa mutta ei pysty välttämään saamelaistenkaan uskomuksia, vaikka pakanuus pitäisi hänen mielestään hävittää Lapista kokonaan. Talon paikkaa ei ole aivan helppo löytää, kun timpuri Sammol Uddas vaistoaa maastosta jotain kummallista. Vuonna 2013 Sami puolestaan etsii enteitä autojen rekisterikilvistä ja toistaa sukunsa vanhoja tarinoita staaloista, jättiläisistä.

Romaanin eri osia yhdistää jonkinlainen erillisyyden ja erilaisuuden teema. Kirjan hahmot pohtivat omaa paikkaansa maailmassa ja joutuvat miettimään, millaisia he ovat muihin nähden. Pirkkalaisen puolisokseen haluava Soruia joutuu huomaamaan, miten erilaisissa todellisuuksissa he miehen kanssa elävät:
"Ymmärsin, että elämämme olivat erilliset kuin kuukkelin ja männyn. Aikansa kuukkeli istuu männyn oksalla, mutta kun se lähtee, se lähtee. Ja mänty jää."
Myös Lars Levi Laestadius joutuu pohtimaan omaa erilaisuuttaan ja asemaansa kansansa joukossa:
"Mietin, olinko sittenkään oma poika sekä rahvaan että papiston joukossa. Ehkä olin outo kummajainen molempien keskuudessa. Olin rääsyläinen pääkaupungissa ja liikaa lukenut kirjaviisas lapinkylissä, en kuulunut sinne enkä tänne. Minne sitten kuuluin? Oliko jossakin sekaveristen maa?"
Sami ei tunne kuuluvansa etelään, missä hän ehti viettää vuosia. Oma sielunmaisema on pohjoisessa:
"Teno mutkitteli ja virtasi kohti Tenovuonoa ja Jäämerta leveänä ja laakeana kuin raukea ilves kääntyilisi sulatellessaan raskasta ateriaa. Miksi kukaan haluaisi katsoa ikkunastaan vastapäisen talon betoniseinää, jos saattoi lepuuttaa silmiään myös tällaisessa maisemassa? Se jos mikä oli tiilenpäiden lukemista."
Entisistä tavoista ja menneisyydestä ei ole kuitenkaan helppo päästä eroon.

Joenjoen laulu on upea saamelaisten puolustuspuhe, jonka laulun soisi jatkuvan pidempään. Kirja muodostuu ikään kuin kolmesta erillisestä kertomuksesta, joista erityisesti Soruian tarinaan olisi mieluisaa perehtyä laajemminkin: Päivi Alasalmi luo 1500-luvun saamelaiselämästä niin kiehtovat ja uskottavan kuvan, että se jää mieleen pitkäksi aikaa. Heikoimmaksi osaksi romaanissa jää mielestäni keskimmäinen osuus, vaikka siinäkin tunnetun pappissaarnaajan näkökulma on mielenkiintoinen. Kolmannessa osassa kirjan keskeistä sanomaa, saamelaisten asemaa, tuodaan esille ehkä turhankin alleviivaavasti. Silti kirjan päätösosa on myöskin hyvin vaikuttava ja mieleenpainuva.

Päivi Alasalmi kirjoittaa hyvin, ja taustatyöt on tehty huolella. Toivon kirjan päätyvän mahdollisimman monen saamelaiskulttuurista kiinnostuneen luettavaksi.

Joenjoen laulua ovat lisäkseni kuunnelleet ainakin Kirsi, Jaana, kaimani Jonna ja Arja.

Kommentit

  1. Luin Alasalmen kirjan Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen. Pidin paljon ensimmäisestä tarinasta ja olisin voinut lukea sitä kirjan verran. Keskimmäinen oli ulkopuolisin, mutta taisin silti pitää siitä enemmän kuin viimeisestä. Joenjoen laulu herätti kuitenkin kiinnostukseni ja haluan lukea Pajulinnun huudon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pajulinnun huuto oli kirjastosta lainassa, mutta viimein palautin sen, kun en vain saanut sitä aloitettua. Yritän kyllä jossain vaiheessa uudelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on