Siirry pääsisältöön

Ismo Loivamaa (toim.): Miten minusta tuli lukija

"Miten upeaa onkaan aina vain uudestaan löytää lukemisen lumo, eikä sen takia tarvitse nähdä vaivaa. Kirjoja riittää jokaiselle, kenenkään ei tarvitse potea lukunälkää. Kirjoja voi lainata ilmaiseksi kirjastoista, niitä myydään kirjakaupoissa ja marketeissa, kirjoja voi tilata netistä. Kirjoja voi lukea entiseen tapaan paperilta, tai lukulaitteelta, niitä voi kuunnella sängyssä tai autossa. Mikä ihana maailma tämä onkaan kirjoja rakastaville." (Marja-Leena Tiainen)
Ismo Loivamaa (toim.): Miten minusta tuli lukija (Avain 2013)
138 sivua
Ismo Loivamaan toimittamassa teoksessa viisitoista lasten- ja nuortenkirjailija muistelee lapsuutensa tärkeitä kirjoja ja lukemistaan sekä lukemaan oppimistaan. Mukana teoksessa ovat muun muassa Paula Havaste, Timo Parvela ja Sinikka Nopola.

Kirjailijoiden muistelmat avaavat ihanalla tavalla tien myös omiin muistoihin. Moni listaa tärkeiksi kirjoikseen esimerkiksi Viisikot, Anni Swanin kirjat, Peppi Pitkätossun… Toisaalta jälkimmäinen kirja saa myös mainintoja kirjana, josta ei pidetty. On yllättävää, miten kirjoittajat lähes iästä riippumatta jakavat lopulta samaa kokemusmaailmaa. Perinteisten klassikoiden lisäksi kirjassa tuodaan esille myös ainakin minulle uusia tuttavuuksia, joihin olisi mukava joskus perehtyä. Siten teos paitsi palauttaa mieleen lapsuuden suosikkeja, myös antaa vinkkejä kirjoista, joihin voisi tutustua.
Teoksessa esitellään myös kuvin kirjailijoiden kirjamuistoja.

Erityisesti Terhi Rannelan kirjoituksesta bongasin monta kirjaa, jotka muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Esimerkiksi Zana Muhsenin omaelämäkerrallinen kirja Myyty herätti vuosia sitten valtavasti ajatuksia. Samasta teoksesta Rannela piti esitelmän lukiossa. Myös Nancy (Deborah Spungen) ja Huumeasema Zoo (Christiane F.) palautuivat mieleeni Rannelan tekstistä. Ja entäs Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja, joka nyt näyttää kuluvan tyttäreni käsissä samaan tapaan kuin minulla aikanaan!

Kirjan myötä mieleeni palautui myös se, miten joskus ajattelin samaan tapaan kuin Maria Vuorio kertoo ajatelleensa:
"Olin kuitenkin päättänyt olla aina sitkeä kirjojen kanssa ja lukea ne loppuun. Olin nimittäin huomannut, että joskus alkuosaltaan tylsä kirja tempasikin jossain vaiheessa mukaansa. Se oli kuin 'mäelle kiipeämistä'. Ajan myötä tajusin, että jotkut kirjat vain ovat huonoja, eikä niitä siksi kannata lukea."
Saman oivalluksen minäkin joskus lopulta tein. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että huonoihin ei kannata tuhlata aikaa!

Miten minusta tuli lukija on helppolukuinen teos. Kirjailijoiden muistot ovat muutaman sivun mittaisia ja niissä avataan mukavan leppoisalla tavalla muun muassa sitä, millaisia ovia lukutaito avasi. Aina kaikki ovet eivät olleet pelkästään miellyttäviä vaan olisivat saaneet jäädä avaamatta, mutta oven takaa saattoi löytyi myös erityinen asema verrattuna tovereihin, jotka eivät vielä osanneet lukea.

Kirjaa voi suositella kenelle tahansa, joka haluaa kurkistaa tunnettujen kirjailijoiden lukumuistojen ohella ehkä myös omaan menneisyyteensä. Kirjaan ovat tutustuneet ainakin Rouva Huu, Maria ja Sara.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on