"Miten upeaa onkaan aina vain uudestaan löytää lukemisen lumo, eikä sen takia tarvitse nähdä vaivaa. Kirjoja riittää jokaiselle, kenenkään ei tarvitse potea lukunälkää. Kirjoja voi lainata ilmaiseksi kirjastoista, niitä myydään kirjakaupoissa ja marketeissa, kirjoja voi tilata netistä. Kirjoja voi lukea entiseen tapaan paperilta, tai lukulaitteelta, niitä voi kuunnella sängyssä tai autossa. Mikä ihana maailma tämä onkaan kirjoja rakastaville." (Marja-Leena Tiainen)
Ismo Loivamaan toimittamassa teoksessa viisitoista lasten- ja nuortenkirjailija muistelee lapsuutensa tärkeitä kirjoja ja lukemistaan sekä lukemaan oppimistaan. Mukana teoksessa ovat muun muassa Paula Havaste, Timo Parvela ja Sinikka Nopola.
Kirjailijoiden muistelmat avaavat ihanalla tavalla tien myös omiin muistoihin. Moni listaa tärkeiksi kirjoikseen esimerkiksi Viisikot, Anni Swanin kirjat, Peppi Pitkätossun… Toisaalta jälkimmäinen kirja saa myös mainintoja kirjana, josta ei pidetty. On yllättävää, miten kirjoittajat lähes iästä riippumatta jakavat lopulta samaa kokemusmaailmaa. Perinteisten klassikoiden lisäksi kirjassa tuodaan esille myös ainakin minulle uusia tuttavuuksia, joihin olisi mukava joskus perehtyä. Siten teos paitsi palauttaa mieleen lapsuuden suosikkeja, myös antaa vinkkejä kirjoista, joihin voisi tutustua.
Erityisesti Terhi Rannelan kirjoituksesta bongasin monta kirjaa, jotka muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Esimerkiksi Zana Muhsenin omaelämäkerrallinen kirja Myyty herätti vuosia sitten valtavasti ajatuksia. Samasta teoksesta Rannela piti esitelmän lukiossa. Myös Nancy (Deborah Spungen) ja Huumeasema Zoo (Christiane F.) palautuivat mieleeni Rannelan tekstistä. Ja entäs Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja, joka nyt näyttää kuluvan tyttäreni käsissä samaan tapaan kuin minulla aikanaan!
Kirjan myötä mieleeni palautui myös se, miten joskus ajattelin samaan tapaan kuin Maria Vuorio kertoo ajatelleensa:
Miten minusta tuli lukija on helppolukuinen teos. Kirjailijoiden muistot ovat muutaman sivun mittaisia ja niissä avataan mukavan leppoisalla tavalla muun muassa sitä, millaisia ovia lukutaito avasi. Aina kaikki ovet eivät olleet pelkästään miellyttäviä vaan olisivat saaneet jäädä avaamatta, mutta oven takaa saattoi löytyi myös erityinen asema verrattuna tovereihin, jotka eivät vielä osanneet lukea.
Kirjaa voi suositella kenelle tahansa, joka haluaa kurkistaa tunnettujen kirjailijoiden lukumuistojen ohella ehkä myös omaan menneisyyteensä. Kirjaan ovat tutustuneet ainakin Rouva Huu, Maria ja Sara.
 |
| Ismo Loivamaa (toim.): Miten minusta tuli lukija (Avain 2013) 138 sivua |
Kirjailijoiden muistelmat avaavat ihanalla tavalla tien myös omiin muistoihin. Moni listaa tärkeiksi kirjoikseen esimerkiksi Viisikot, Anni Swanin kirjat, Peppi Pitkätossun… Toisaalta jälkimmäinen kirja saa myös mainintoja kirjana, josta ei pidetty. On yllättävää, miten kirjoittajat lähes iästä riippumatta jakavat lopulta samaa kokemusmaailmaa. Perinteisten klassikoiden lisäksi kirjassa tuodaan esille myös ainakin minulle uusia tuttavuuksia, joihin olisi mukava joskus perehtyä. Siten teos paitsi palauttaa mieleen lapsuuden suosikkeja, myös antaa vinkkejä kirjoista, joihin voisi tutustua.
 |
| Teoksessa esitellään myös kuvin kirjailijoiden kirjamuistoja. |
Erityisesti Terhi Rannelan kirjoituksesta bongasin monta kirjaa, jotka muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Esimerkiksi Zana Muhsenin omaelämäkerrallinen kirja Myyty herätti vuosia sitten valtavasti ajatuksia. Samasta teoksesta Rannela piti esitelmän lukiossa. Myös Nancy (Deborah Spungen) ja Huumeasema Zoo (Christiane F.) palautuivat mieleeni Rannelan tekstistä. Ja entäs Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja, joka nyt näyttää kuluvan tyttäreni käsissä samaan tapaan kuin minulla aikanaan!
Kirjan myötä mieleeni palautui myös se, miten joskus ajattelin samaan tapaan kuin Maria Vuorio kertoo ajatelleensa:
"Olin kuitenkin päättänyt olla aina sitkeä kirjojen kanssa ja lukea ne loppuun. Olin nimittäin huomannut, että joskus alkuosaltaan tylsä kirja tempasikin jossain vaiheessa mukaansa. Se oli kuin 'mäelle kiipeämistä'. Ajan myötä tajusin, että jotkut kirjat vain ovat huonoja, eikä niitä siksi kannata lukea."Saman oivalluksen minäkin joskus lopulta tein. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että huonoihin ei kannata tuhlata aikaa!
Miten minusta tuli lukija on helppolukuinen teos. Kirjailijoiden muistot ovat muutaman sivun mittaisia ja niissä avataan mukavan leppoisalla tavalla muun muassa sitä, millaisia ovia lukutaito avasi. Aina kaikki ovet eivät olleet pelkästään miellyttäviä vaan olisivat saaneet jäädä avaamatta, mutta oven takaa saattoi löytyi myös erityinen asema verrattuna tovereihin, jotka eivät vielä osanneet lukea.
Kirjaa voi suositella kenelle tahansa, joka haluaa kurkistaa tunnettujen kirjailijoiden lukumuistojen ohella ehkä myös omaan menneisyyteensä. Kirjaan ovat tutustuneet ainakin Rouva Huu, Maria ja Sara.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.