Siirry pääsisältöön

Kjell Westö: Kangastus 38

"Joskus mennyttä ajatellessaan hän yritti todistaa itselleen, että se kaikki olikin ehkä vain pahaa unta, ettei sitä ollut tapahtunut, että hän oli oikeasti hullu, näki olemattomia asioita, että hän oli elänyt toista elämää jonka oli vain sattumoisin unohtanut, ja unohduksen takia hän näki sen sijaan kauheita unia, mutta jonain päivänä oikeat muistot palaisivat ja täyttäisivät hänen mielensä turvallisin ja valoisin kuvin."


Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava 2013)
ruotsinkielinen alkuteos Hägring 38, suom. Liisa Ryömä
330 sivua

Kjell Westön romaani Kangastus 38 sijoittuu nimensä mukaisesti vuodelle 1938 - aikaan, jolloin Euroopan ilmapiiri oli jälleen kiristymässä ja menneet sotavuodet olivat vielä tuoreessa muistissa. Sisällissodan kauhuja kantaa mukanaan myös teoksen keskeinen henkilö Matilda Wiik, jonka muistot heräävät kipeästi eloon eräänä keskiviikkoiltana, kun hän kuulee työpaikallaan äänen menneisyydestä.

Matilda Wiik on rikkinäinen, ja tätä rikkinäisyyttä kuvastaa se, että hänen sisällään elää kolme henkilöä. On pidättyväinen rouva Wiik, joka työskentelee asianajotoimistossa; on vaitonainen Matilda, joka rakastaa elokuvia ja lukee Elokuva-Aittaa; ja sitten on vielä Miljaneiti, joka on niin äänekäs, että hänet on joskus vaikea saada hiljenemään.

Rouva Wiik päätyy töihin asianajaja Claes Thunen toimistoon. Thune on teoksen toinen keskeinen henkilö, joka on juuri eronnut ja jonka elämään sisältöä tuo työn ohessa Keskiviikkokerho, jossa hän tapaa vuosien takaisia ystäviään. Keskiviikkokerhon tapaamisissa ruoditaan maailmanpolitiikkaa ja tuodaan esille eriäviä näkemyksiä esimerkiksi juutalaisten tilanteesta. Muutenkin teoksessa luodaan vahvaa ajankuvaa: niin Matilda kuin keskiviikkokerholaisetkin ovat mukana, kun Helsingin vasta valmistuneella olympiastadionilla pidetään avajaiskilpailut. Kisojen sadan metrin juoksun voittaja sijoitetaan neljänneksi vain siksi, että hän on juutalainen. Tällä on yhteys todellisiin tapahtumiin, joita pyydettiin anteeksi tänä syksynä, 75 vuotta myöhemmin.

Westö luo upealla tavalla kuvaa paitsi teoksen ajasta, myös miljööstä ja henkilöistä. Romaanin henkilöhahmot ovat aitoja ja uskottavia, ja on helppo kuvitella mielessä 1930-luvun Helsinki. Westö kirjoittaa viehättävällä tavalla:
"Hän muistaisi myöhemmin että tuona päivänä usva oli laadultaan savuista, melkein ystävällistä. Se ei ollut tavallista maaliskuun harmautta, karua ja tylyä, jolloin sisimpien satama-altaiden yhä täysin mustassa vedessä kellui jäälauttoja ja pieniä jäälohkareita. Harmaus oli lempeämpää, peitto johon kietoutua."
Romaani pitää lukijan hyvin otteessaan, sillä jo alussa selviää, että jotain erikoista tulee tapahtumaan, kun Thune odottaa turhaan rouva Wiikiä töihin. Pitkin kertomusta annetaan vihjeitä siitä, millaisia kummituksia Matildan menneisyydestä löytyy, ja tarinaa keritään auki vähitellen. Loppuratkaisu yllättää.

Loistavan romaanin teemoja ovat muun muassa yksinäisyys, erilaisuus, sodan vaikutukset ja mielen järkkyminen.

Westön romaanista on puhuttu blogeissa paljon. Kangastus 38:n ovat lukeneet ainakin Kirsi, Kirjakissa, Katri, Leena, Marja-Riitta, Jaana, Suketus ja Paula.
Hanna oli mukana kirjamessujen lukupiirissä, jossa keskusteltiin juuri Westön romaanista. Kangastus 38 on aiheena myös Ylen Aamun kirjassa.

Tällä kirjalla avaan osallistumiseni Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä on ensimmäinen Westöni, vaikka kannankin käsilaukussani erästä herran musiikkiin liittyvää kolumnia, kunnes se hajoaa muistopölyksi.

    Kangastus 38 ei varsinaisesti tarjonnut minulle mitään uutta. Se on hyvin kirjoitettu ja varmaan myös kiinnostava vähemmän historiasta lukeneelle. Tämä oli minulle kuin kertausta. Rouva Wiik oli kirjan kiinnostavin hahmo ja laadullisesti kirjasta on vaikea mtiään huonoa sanoa, paitsi...en syttynyt tuleen.

    VastaaPoista
  2. Se onkin mystistä, miten joku teos saa syttymään ja toinen ei. Ja miten eri tavoin me lukemamme koemme.
    Olen samaa mieltä, että rouva Wiik oli kirjan kiinnostavin hahmo. Niin pidättyväinen, mutta mihin lopulta päätyikään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok