Siirry pääsisältöön

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä

"Kirjablogit vievät lukijansa matkalle paitsi lukupäiväkirjamaisiin tunnelmiin, myös kohti kirjaelämyksiä, analyyttisiä arvioita sekä hauskoja ja joskus hulvattomia keskusteluja, joissa lukeminen on pääroolissa."


Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Avain 2013)
168 sivua
Hyvin nuorena kirjabloggarina oli mielenkiintoista tarttua Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogikirjaan Rivien välissä. Heti alussa parivaljakko tiivistää hyvin sen, mitä kirjablogit lukijalleen antavat - sitaatin olen nostanut tuohon alkuun. Lukijana kirjabloggaamiseen tutustumisen aloittaneena otin heti toteamuksen omakseni. Kirjoittajana taas otin kirjaan tutustumisen kuin tutkimusretkenä maailmaan, josta en ole ehtinyt vielä päästä kovin syvällisesti perille. Tutkimusretki kyllä kannatti, niin kattavasti ja monipuolisesti Lumiomenan Katja ja Kirjainten virrassa -blogin Hanna kirjablogeja tarkastelevat.

Oma motiivini kirjabloggaamisen aloittamiselle oli se, että huomasin lukevani paljon mutta unohtavani monet kirjat turhan pian. Monesti ärsyynnyin, kun muistin jostain kirjasta jotain tärkeää, mutta en kuolemaksenikaan saanut päähäni kirjan nimeä - tai päinvastoin. Jonkun aikaa pidin kynän ja paperin avulla kirjapäiväkirjaa, mutta en kuitenkaan kokenut sitä omakseni. Niinpä pitkään mietittyäni päätin aloittaa bloggaamisen, jotta saisin kirjoitettua muistiin tärkeitä asioita lukemistani kirjoista. Ajattelin, että jos siihen päälle tulisi vuorovaikutusta muiden kirjoja rakastavien kanssa, olisi se vain plussaa.

Juuri yhteisöllisyys ja sosiaalinen vuorovaikutus nousevat mielestäni vahvasti esille Rivien välissä -teoksesta. Monessa kohtaa todetaan, että blogit perustuvat vuorovaikutukselle:
"Blogeja ei ole ilman lukijoita ja ilman toisia bloggaajia, joiden tekstejä linkittää ja joiden kanssa järjestää erilaisia tempauksia."
Tämän sosiaalisuuden ulottuvuuden ymmärsin kunnolla vasta tämän kirjan luettuani ja ihastuin entistä enemmän ajatukseen kirjabloggaamisesta. Mikä sen parempaa kuin jakaa ajatuksia ihmisten kanssa, joiden intohimon kohde on sama - kirjallisuus.

Rivien välissä -kirjablogikirjassa kerrotaan monipuolisesti kirjablogeista nimen valinnasta sisältöön, tekijänoikeuksia unohtamatta. Jos bloggaaminen kantaa minun kohdallani vaikkapa vuoden päähän, olisi mielenkiintoista palata kirjan ääreen uudelleen. Uskon, että silloin teoksella olisi vielä lisää annettavaa, kun huomio keskittyisi eri asioihin kuin nyt, noviisina.

Rivien välissä -teoksesta on kirjoitettu monen muun ohessa seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihinLuettua elämää, Erjan lukupäiväkirja, Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Sinisen linnan kirjasto ja Anna minun lukea enemmän.

Kommentit

  1. Mainiot sitaattivalinnat. Kuvaavat mielestäni tosi hyvin kirjablogimaailmaa. Ja monesti juuri kommenttiboxeista löytyy se kirjablogien mehukkain anti. Sosiaalinen ulottuvuus auttaa lisäksi jaksamaan ylläpitää blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aina on kivaa saada kommentteja ja myös muiden kirjoittamien tekstien kommentointi on mukavaa, puhumattakaan kommenttien lukemisesta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on