Siirry pääsisältöön

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

"--kaadan jalapénoja suoraan suuhuni, annan liemen valua surutta naamalle ja rinnuksille ja pinkille sängynpeitteelle. Nielen lähes purematta. Tiedän että jalapénon scovillet ovat säälittävät, se maistuu suussani suunnilleen suolakurkulta, mutta pelkkä tieto siitä että noissa rouskuvissa viipaleissa on kapsaisiinia saa käsien tärinän lievenemään. Parin minuutin kuluttua Kellarin sysimusta vesi on vetäytynyt hivenen alemmas, se loiskuu juuri ja juuri aivojeni tulvarajan alapuolella."


Johanna Sinisalo: Auringon ydin (Teos 2013)
337 sivua

Tutustuin ensimmäistä kertaa Johanna Sinisaloon, kun luin hänen Finlandia-palkitun romaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi. Se vaikutti voimakkaasti ja on edelleenkin mielestäni Sinisalon paras teos, joskin vakuuttavaa jälkeä kirjailija on tehnyt myöhemminkin. Niin myös käsillä olevassa teoksessa.

Auringon ydin on dystopia, joka sijoittuu 2010-luvulle. Eletään Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa, jossa elämä on tarkkaan säädeltyä. Lähes kaikki nautintoaineet ovat kiellettyjä, ja ihmisten tulee asettua tiettyyn muottiin. On eloi-naisia ja maskoi-miehiä, jotka täyttävät kriteerit. Kansalaisia valvovan Viraston tehtävänä on löytää joukosta morlokki-naiset ja miinusmiehet, ja sukupuolitestiin joutuu myös kirjan päähenkilö Vanna, joka on jotain muuta kuin miltä näyttää ja joka onnistuu esittämään toivottua ihmistyyppiä.

Vannaan rakastuu Jare, joka on koukussa adrenaliiniin. Hän rakastaa vaaraa ja haluaa rahaa. Yhdessä he Vannan kanssa päätyvät välittämään chiliä, johon Vanna on koukussa ja jota voi vielä saada - toisin kuin nikotiinia tai alkoholia, puhumattakaan huumausaineista.

Romaaniin rakentuu heti alussa jännitettä, kun Vanna kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Mannalle, jonka olinpaikkaa hän ei tiedä. Hän ei edes tiedä, onko Manna elossa. Sisaren etsiminen ja chilin välittäminen rakentavat kokonaisuuden, josta on pakko päästä selville, joten kirjaa on vaikea laskea käsistään.

Vaikka en ole dystopioiden suuri ystävä, teki Auringon ydin minuun vaikutuksen. Sinisalo kirjoittaa todella hyvin, hänen tyylinsä on koruttoman selkeää ja vaikuttavaa. Esimerkiksi Enkelten verta -romaanista tuttuun tapaan tässäkin romaanissa sekoitetaan eri tekstilajeja, mitä en pitänyt häiritsevänä, vaikka usein niin käykin. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen maailmaan, on mukana monia elementtejä, jotka tekevät kokonaisuudesta uskottavan. Lukijan ei tarvitse olla scifin ystävä pitääkseen tästä teoksesta.

Auringon ydintä on arvioitu myös ainakin Lukutoukan kulttuuriblogissa, Eleonooran luetuissa, Kirjasfäärissä, Villasukka kirjahyllyssä -blogissa ja Hallanhengessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…