"--kaadan jalapénoja suoraan suuhuni, annan liemen valua surutta naamalle ja rinnuksille ja pinkille sängynpeitteelle. Nielen lähes purematta. Tiedän että jalapénon scovillet ovat säälittävät, se maistuu suussani suunnilleen suolakurkulta, mutta pelkkä tieto siitä että noissa rouskuvissa viipaleissa on kapsaisiinia saa käsien tärinän lievenemään. Parin minuutin kuluttua Kellarin sysimusta vesi on vetäytynyt hivenen alemmas, se loiskuu juuri ja juuri aivojeni tulvarajan alapuolella."
Tutustuin ensimmäistä kertaa Johanna Sinisaloon, kun luin hänen Finlandia-palkitun romaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi. Se vaikutti voimakkaasti ja on edelleenkin mielestäni Sinisalon paras teos, joskin vakuuttavaa jälkeä kirjailija on tehnyt myöhemminkin. Niin myös käsillä olevassa teoksessa.
Auringon ydin on dystopia, joka sijoittuu 2010-luvulle. Eletään Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa, jossa elämä on tarkkaan säädeltyä. Lähes kaikki nautintoaineet ovat kiellettyjä, ja ihmisten tulee asettua tiettyyn muottiin. On eloi-naisia ja maskoi-miehiä, jotka täyttävät kriteerit. Kansalaisia valvovan Viraston tehtävänä on löytää joukosta morlokki-naiset ja miinusmiehet, ja sukupuolitestiin joutuu myös kirjan päähenkilö Vanna, joka on jotain muuta kuin miltä näyttää ja joka onnistuu esittämään toivottua ihmistyyppiä.
Vannaan rakastuu Jare, joka on koukussa adrenaliiniin. Hän rakastaa vaaraa ja haluaa rahaa. Yhdessä he Vannan kanssa päätyvät välittämään chiliä, johon Vanna on koukussa ja jota voi vielä saada - toisin kuin nikotiinia tai alkoholia, puhumattakaan huumausaineista.
Romaaniin rakentuu heti alussa jännitettä, kun Vanna kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Mannalle, jonka olinpaikkaa hän ei tiedä. Hän ei edes tiedä, onko Manna elossa. Sisaren etsiminen ja chilin välittäminen rakentavat kokonaisuuden, josta on pakko päästä selville, joten kirjaa on vaikea laskea käsistään.
Vaikka en ole dystopioiden suuri ystävä, teki Auringon ydin minuun vaikutuksen. Sinisalo kirjoittaa todella hyvin, hänen tyylinsä on koruttoman selkeää ja vaikuttavaa. Esimerkiksi Enkelten verta -romaanista tuttuun tapaan tässäkin romaanissa sekoitetaan eri tekstilajeja, mitä en pitänyt häiritsevänä, vaikka usein niin käykin. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen maailmaan, on mukana monia elementtejä, jotka tekevät kokonaisuudesta uskottavan. Lukijan ei tarvitse olla scifin ystävä pitääkseen tästä teoksesta.
Auringon ydintä on arvioitu myös ainakin Lukutoukan kulttuuriblogissa, Eleonooran luetuissa, Kirjasfäärissä, Villasukka kirjahyllyssä -blogissa ja Hallanhengessä.
 |
| Johanna Sinisalo: Auringon ydin (Teos 2013) 337 sivua |
Tutustuin ensimmäistä kertaa Johanna Sinisaloon, kun luin hänen Finlandia-palkitun romaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi. Se vaikutti voimakkaasti ja on edelleenkin mielestäni Sinisalon paras teos, joskin vakuuttavaa jälkeä kirjailija on tehnyt myöhemminkin. Niin myös käsillä olevassa teoksessa.
Auringon ydin on dystopia, joka sijoittuu 2010-luvulle. Eletään Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa, jossa elämä on tarkkaan säädeltyä. Lähes kaikki nautintoaineet ovat kiellettyjä, ja ihmisten tulee asettua tiettyyn muottiin. On eloi-naisia ja maskoi-miehiä, jotka täyttävät kriteerit. Kansalaisia valvovan Viraston tehtävänä on löytää joukosta morlokki-naiset ja miinusmiehet, ja sukupuolitestiin joutuu myös kirjan päähenkilö Vanna, joka on jotain muuta kuin miltä näyttää ja joka onnistuu esittämään toivottua ihmistyyppiä.
Vannaan rakastuu Jare, joka on koukussa adrenaliiniin. Hän rakastaa vaaraa ja haluaa rahaa. Yhdessä he Vannan kanssa päätyvät välittämään chiliä, johon Vanna on koukussa ja jota voi vielä saada - toisin kuin nikotiinia tai alkoholia, puhumattakaan huumausaineista.
Romaaniin rakentuu heti alussa jännitettä, kun Vanna kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Mannalle, jonka olinpaikkaa hän ei tiedä. Hän ei edes tiedä, onko Manna elossa. Sisaren etsiminen ja chilin välittäminen rakentavat kokonaisuuden, josta on pakko päästä selville, joten kirjaa on vaikea laskea käsistään.
Vaikka en ole dystopioiden suuri ystävä, teki Auringon ydin minuun vaikutuksen. Sinisalo kirjoittaa todella hyvin, hänen tyylinsä on koruttoman selkeää ja vaikuttavaa. Esimerkiksi Enkelten verta -romaanista tuttuun tapaan tässäkin romaanissa sekoitetaan eri tekstilajeja, mitä en pitänyt häiritsevänä, vaikka usein niin käykin. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen maailmaan, on mukana monia elementtejä, jotka tekevät kokonaisuudesta uskottavan. Lukijan ei tarvitse olla scifin ystävä pitääkseen tästä teoksesta.
Auringon ydintä on arvioitu myös ainakin Lukutoukan kulttuuriblogissa, Eleonooran luetuissa, Kirjasfäärissä, Villasukka kirjahyllyssä -blogissa ja Hallanhengessä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.