"Aamu tyyni, pitkät valojuovat, kaikki kesän kukat,
sireenien juovuttava tuoksu, kieloja, pihlajien tuoksu,
lehvistö luo myös pitkän varjon--"
Sinikka Tirkkosen runokokoelma Valon halki, pimeän halki on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa Minun on kerrottava tämä puhutaan kirjoittamisesta. Runoilija hahmottuu ikään kuin välineenä, joka tuo esille sanat, joiden on pakko tulla julki. Välillä kirjoittaminen on vaikeaa ja kirjoittaja väsyy, kokee voimattomuutta ja sanomisen vaikeutta:
Toisessa osassa Sallitteko että puhun hulluudesta runojen puhuja tietää, että puhetta hulluudesta ei sallita, mutta hän puhuu silti:
Kolmas osa on nimeltään Jonakin päivänä sinä tulet takaisin ja sisältää ajatuksen, että ihminen tarvitsee toista ihmistä, jonkun, joka ymmärtää:
Neljäs osa, Eeva-Liisa Manner tuli lähelle ja puhui kuin äiti, luo runoilijat seeprojen laumaksi, joka on erilainen ja lopulta yksin. Viides osa Perhosten paluu, pihlajien kukat on osista lyhyin, siinä on vain neljä runoa. Runot muodostavat kokoelmalle sopuisan päätännön, jossa runojen puhuja toteaa, että näin on hyvä, on hyvä olla yksin putkinotkolaisessa kesässä:
Myös Ritva on kirjoittanut Tirkkosen runokokoelmasta.
Sinikka Tirkkosen runokokoelma on ehdolla vuoden 2014 Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdolla ovat myös Antti Heikkisen Pihkatappi, Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet, Jouni Tossavaisen Kesäpäivä ja Asko Sahlbergin Herodes. Palkinnon saajan valinta ei varmasti ole helppo, niin hyviä ja erilaisia teokset ovat. Minä voin kyllä tunnustaa liputtavani Inka Nousiaisen ja Antti Heikkisen puolesta, heidän romaaninsa nousivat lukukokemuksina ylitse muiden. Ylen uutisen mukaan palkinnon saaja julkistetaan 2.1.2014.
sireenien juovuttava tuoksu, kieloja, pihlajien tuoksu,
lehvistö luo myös pitkän varjon--"
 |
| Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki (ntamo 2013) 81 sivua |
Sinikka Tirkkosen runokokoelma Valon halki, pimeän halki on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa Minun on kerrottava tämä puhutaan kirjoittamisesta. Runoilija hahmottuu ikään kuin välineenä, joka tuo esille sanat, joiden on pakko tulla julki. Välillä kirjoittaminen on vaikeaa ja kirjoittaja väsyy, kokee voimattomuutta ja sanomisen vaikeutta:
"Miten kuvata tämä etäisyys, johon olen pukeutunut, minä etäinen ja / läheinen--"Kyllä tämä runoilija osaa sanoa, epäilyksistään huolimatta. Hän luo kokoelmassaan upeita kuvia luonnosta ja maailmasta. Esimerkiksi runo Sarastuksen aikaan sykähdyttää sanomallaan, jonka mukaan aamuauringon sarastaessa tuntuu, että "kaikki voisivat tehdä rauhan".
Toisessa osassa Sallitteko että puhun hulluudesta runojen puhuja tietää, että puhetta hulluudesta ei sallita, mutta hän puhuu silti:
"--lääkärin puhe tekee minut ehyeksi,Ja:
piirrän primitiivisiä merkkejä, sielun aakkosia, kaipaan sananjalkojen alle
nukkumaan, kerron sen muille potilaille--"
"Mielisairaalan käytävillä kannoin huojuen omaa universumiani--"Runojen äärellä tulee miettineeksi, mitä hulluus lopulta on ja kuka on hullu.
Kolmas osa on nimeltään Jonakin päivänä sinä tulet takaisin ja sisältää ajatuksen, että ihminen tarvitsee toista ihmistä, jonkun, joka ymmärtää:
"--sinun kaupungissasi kadun kulmatkin meditoivat,Mutta ei onni aina tule eikä odottavaa palkita:
minun parisieluni, minun kärsijäni, minun ymmärtäjäni."
"--ei ihminen tule koskaan takaisin,Ja joskus yksinäisyys voi olla se, mitä haluaa, oma valinta.
sen tähden luen sinun kirjettäsi salaa niittyvillan valossa."
Neljäs osa, Eeva-Liisa Manner tuli lähelle ja puhui kuin äiti, luo runoilijat seeprojen laumaksi, joka on erilainen ja lopulta yksin. Viides osa Perhosten paluu, pihlajien kukat on osista lyhyin, siinä on vain neljä runoa. Runot muodostavat kokoelmalle sopuisan päätännön, jossa runojen puhuja toteaa, että näin on hyvä, on hyvä olla yksin putkinotkolaisessa kesässä:
"Mesiangervoniityllä. Yksin.Sinikka Tirkkosen kuudes runokokoelma on vahva ja kaunis. Runojen äärelle on hyvä pysähtyä yhä uudelleen, niin paljon niillä on annettavaa.
Vain tuoksujen suloisessa kahleessa.
Olen tullut perille."
Myös Ritva on kirjoittanut Tirkkosen runokokoelmasta.
Sinikka Tirkkosen runokokoelma on ehdolla vuoden 2014 Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdolla ovat myös Antti Heikkisen Pihkatappi, Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet, Jouni Tossavaisen Kesäpäivä ja Asko Sahlbergin Herodes. Palkinnon saajan valinta ei varmasti ole helppo, niin hyviä ja erilaisia teokset ovat. Minä voin kyllä tunnustaa liputtavani Inka Nousiaisen ja Antti Heikkisen puolesta, heidän romaaninsa nousivat lukukokemuksina ylitse muiden. Ylen uutisen mukaan palkinnon saaja julkistetaan 2.1.2014.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.