Siirry pääsisältöön

Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki

"Aamu tyyni, pitkät valojuovat, kaikki kesän kukat,
sireenien juovuttava tuoksu, kieloja, pihlajien tuoksu,
lehvistö luo myös pitkän varjon--"

Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki (ntamo 2013)
81 sivua

Sinikka Tirkkosen runokokoelma Valon halki, pimeän halki on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa Minun on kerrottava tämä puhutaan kirjoittamisesta. Runoilija hahmottuu ikään kuin välineenä, joka tuo esille sanat, joiden on pakko tulla julki. Välillä kirjoittaminen on vaikeaa ja kirjoittaja väsyy, kokee voimattomuutta ja sanomisen vaikeutta:
"Miten kuvata tämä etäisyys, johon olen pukeutunut, minä etäinen ja / läheinen--" 
Kyllä tämä runoilija osaa sanoa, epäilyksistään huolimatta. Hän luo kokoelmassaan upeita kuvia luonnosta ja maailmasta. Esimerkiksi runo Sarastuksen aikaan sykähdyttää sanomallaan, jonka mukaan aamuauringon sarastaessa tuntuu, että "kaikki voisivat tehdä rauhan".

Toisessa osassa Sallitteko että puhun hulluudesta runojen puhuja tietää, että puhetta hulluudesta ei sallita, mutta hän puhuu silti:
"--lääkärin puhe tekee minut ehyeksi,
piirrän primitiivisiä merkkejä, sielun aakkosia, kaipaan sananjalkojen alle
nukkumaan, kerron sen muille potilaille--"
Ja:
"Mielisairaalan käytävillä kannoin huojuen omaa universumiani--"
Runojen äärellä tulee miettineeksi, mitä hulluus lopulta on ja kuka on hullu.

Kolmas osa on nimeltään Jonakin päivänä sinä tulet takaisin ja sisältää ajatuksen, että ihminen tarvitsee toista ihmistä, jonkun, joka ymmärtää:
"--sinun kaupungissasi kadun kulmatkin meditoivat,
minun parisieluni, minun kärsijäni, minun ymmärtäjäni."
Mutta ei onni aina tule eikä odottavaa palkita:
"--ei ihminen tule koskaan takaisin,
sen tähden luen sinun kirjettäsi salaa niittyvillan valossa." 
Ja joskus yksinäisyys voi olla se, mitä haluaa, oma valinta.

Neljäs osa, Eeva-Liisa Manner tuli lähelle ja puhui kuin äiti, luo runoilijat seeprojen laumaksi, joka on erilainen ja lopulta yksin. Viides osa Perhosten paluu, pihlajien kukat on osista lyhyin, siinä on vain neljä runoa. Runot muodostavat kokoelmalle sopuisan päätännön, jossa runojen puhuja toteaa, että näin on hyvä, on hyvä olla yksin putkinotkolaisessa kesässä:
"Mesiangervoniityllä. Yksin.
Vain tuoksujen suloisessa kahleessa.
Olen tullut perille."
Sinikka Tirkkosen kuudes runokokoelma on vahva ja kaunis. Runojen äärelle on hyvä pysähtyä yhä uudelleen, niin paljon niillä on annettavaa.

Myös Ritva on kirjoittanut Tirkkosen runokokoelmasta.

Sinikka Tirkkosen runokokoelma on ehdolla vuoden 2014 Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdolla ovat myös Antti Heikkisen Pihkatappi, Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet, Jouni Tossavaisen Kesäpäivä ja Asko Sahlbergin Herodes. Palkinnon saajan valinta ei varmasti ole helppo, niin hyviä ja erilaisia teokset ovat. Minä voin kyllä tunnustaa liputtavani Inka Nousiaisen ja Antti Heikkisen puolesta, heidän romaaninsa nousivat lukukokemuksina ylitse muiden. Ylen uutisen mukaan palkinnon saaja julkistetaan 2.1.2014.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on