Siirry pääsisältöön

Jyrki Kiiskinen: Jonglööri

"Yritin pitää hänestä kiinni kuin peläten menettäväni hänet. Onko se pelkkää jälkiviisautta? Minä kun olen nähnyt myös tarinan lopun. Vai olenko sittenkin nähnyt vain keskikohdan, tai kenties pelkkiä tarinoiden alkuja? Kerro sinä se minulle, kun olet kuullut kaiken minkä tiedän."


Jyrki Kiiskinen: Jonglööri (Tammi 2013)
237 sivua
Jyrki Kiiskisen romaanin Jonglööri pääosassa on nimensä mukaisesti jonglööri, suomalainen tulitaitelija, joka osallistuu sirkusfestivaaleille asuinmaassaan Ranskassa. Siellä hän tapaa kahvilassa naisen, jolle hän haluaa myöhemmin selittää käyttäytymistään. Hän kokoaa muistiinpanot, joiden hän toivoo kertovan naiselle, kuka hän todella on. Muistiinpanoissa palataan suomalaiseen 1970- ja -80-lukujen koulumaailmaan ja nuorisokulttuuriin.

Naisen tapaaminen Ranskassa saa kummallisella tavalla jonglöörin menneisyyden heräämään eloon. Kahvilan pöydällä on tupakka-aski, jollaisia ei ole valmistettu enää vuosiin. Aski ja oudosti nenään kantautuvat tuoksut tuovat mieleen Gabrielin, joka vaikuttaa lukijan silmiin hyvin salaperäiseltä. Päähenkilö on tuntenut Gabrielin lapsesta saakka, mutta syvää ystävyyttä tai läheisyyttä heidän välilleen ei ole päässyt syntymään. Gabrielin ympäröi jokin näkymätön, hän ei päästä ketään lähelleen:
"Sinä päivänä minä tajusin, ettei meistä voinut ikinä tulla ystäviä. Se näytti päivänselvältä."
Jo varhain lukijalle selviää, että Gabriel on kuollut. Salaperäinen, välinpitämätön, halutessaan näkymätön Gabriel on kuin kirjan motoksi valitun Pelle Miljoonan Gabriel-kappaleen nimihahmo: kulkee nahkatakissa kuolemaansa saakka. Romaanin minäkertoja tunnustaa kadehtineensa Gabrielia tämän eläessä:
"Hän oli taitava jonglööri. Mutta myös älyllisesti riippumaton kaveri. Sen tajusin vasta vuosien päästä. Hänen älynsä ja tarkkanäköisyytensä pysyi piilossa. Hänestä olisi voinut tulla vaikka mitä."
Onko sattumaa, että Gabriel oli osaava jonglööri, joka teki temppuja palavilla soihduilla - aivan kuten minäkertojakin myöhemmin? Miksi Gabrielilla on minäkertojaan niin suuri vaikutus, että hän vielä aikojen kuluttua on näkevinään tämän ja pohtii, olisiko voinut tehdä jotain toisin?

Kirja jättää jälkeensä hämmentyneen olon ja paljon kysymyksiä. Kerrontaratkaisu on sellainen, että väkisinkin tulee miettineeksi, voiko kertojaan luottaa. Jättääkö kertoja paljastamatta jotain olennaista hänen ja Gabrielin suhteesta?

Jonglööristä on kirjoitettu myös ainakin Periaatteessa kirjoista -blogissa ja Mari A:n kirjablogissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…