Reetta Aalto: Vadim

Hän ei vastannut mitään. Käännyin, kävelin muutaman askeleen ja sitten kurkistin vielä taakseni vilkuttaakseni hänelle. Hänen takaansa liukuportaista nousi jo uuden junan ihmisiä, jotka törmäilivät häneen ja saivat hänen ylävartalonsa tempoilemaan puolelta toiselle. Minun kävi häntä sääliksi, mutta jätin hänet kuitenkin siihen ja kävelin ulos.

Reetta Aalto: Vadim

S&S 2020

äänikirjan lukija Usva Kärnä

kesto 7 h 8 min

Tuijan emännöimä kirjablogien naistenviikko jatkuu Reetta Aallon romaanilla Vadim, ja samalla onkin hyvä juhlia Reetan nimipäivää. Reetta Aalto on elokuvantekijä, ja Vadim on kirjailijan esikoisromaani.

Vadim sijoittuu Pietariin, missä kirjailija opiskeli 1990-luvulla teatteriohjausta. Samoihin aikoihin tapahtuu myös Vadim, jonka minäkertoja on tekemässä elokuvaa ja työskentelee Pietarissa. Taidenäyttelyn avajaisissa nuori suomalaisnainen tapaa nahkatakkisen Vadimin, jossa on jotain erikoista, yhtä aikaa kiehtovaa ja arveluttavaa. Nuoret aikuiset päätyvät tempoilevaan ja vakiintumattomaan suhteeseen, jonka kehyksenä toimii vilkas ja moninainen Pietari.

Vadim on kiihkeä romaani, joka etenee nopeasti tilanteesta toiseen. Tilanteissa on vahvaa fyysisyyttä, jota Aalto kuvaa hyvin todentuntuisesti. Seksi ja seksuaalisuus ovat esillä runsaasti, ja kuvaus on varsin suorasukaista ja peittelemätöntä. 

Kaiken keskellä on suomalaisnaisen ja venäläismiehen suhde, jossa on fyysisyyden lisäksi myös voimakkaita tunteita. Romaani näyttää, miten suhteessa toiseen ihmiseen voi olla yhtä aikaa läsnä vihaa ja rakkautta, inhoa ja halua. Päähenkilö tuntee ja tunnistaa monenlaisia tunteita itsessään suhteessa Vadimiin. Kiinnostavaa on se, miten vaikeaa naisen on irrottautua miehestä, joka on selvästi epävakaa ja myös epäluotettava. Jokin vain vetää nuoria toistensa puoleen.

Vadim on hahmona ärsyttävä mutta ei minäkertojakaan pelkkää sympatiaa herätä. Toisaalta hänessä on kiinnostavaa se, miten hän toimiessaan rikkoo perinteisiä normeja ja saa venäläisystäviltäänkin kuulla olevansa epänaisellinen.

Reetta Aalto kuvaa elämää vuosituhannen lopun Pietarissa tarkkanäköisesti ja kiinnostavasti. Romaanissa näkyy hyvällä tavalla se, että Aalto tietää, mistä kirjoittaa: rosoinen venäläismiljöö välittyy tarinasta lukijan mieleen voimalla. Välttämättä mielikuvat eivät ole erityisen myönteisiä mutta tehokkaita ne varmasti ovat. 

Aalto kirjoittaa kiinnostavasti ja elävästi. Vadim ei ole varsinaisesti hyvän mielen romaani mutta tehokas se on, onnistuu herättämään tunteita ja ajatuksia.  

 

Vadimista muualla: Kirjaluotsi ja Kirjan jos toisenkin.