Siirry pääsisältöön

Reetta Aalto: Vadim

Hän ei vastannut mitään. Käännyin, kävelin muutaman askeleen ja sitten kurkistin vielä taakseni vilkuttaakseni hänelle. Hänen takaansa liukuportaista nousi jo uuden junan ihmisiä, jotka törmäilivät häneen ja saivat hänen ylävartalonsa tempoilemaan puolelta toiselle. Minun kävi häntä sääliksi, mutta jätin hänet kuitenkin siihen ja kävelin ulos.
Reetta Aalto: Vadim
S&S 2020
äänikirjan lukija Usva Kärnä
kesto 7 h 8 min


Tuijan emännöimä kirjablogien naistenviikko jatkuu Reetta Aallon romaanilla Vadim, ja samalla onkin hyvä juhlia Reetan nimipäivää. Reetta Aalto on elokuvantekijä, ja Vadim on kirjailijan esikoisromaani.

Vadim sijoittuu Pietariin, missä kirjailija opiskeli 1990-luvulla teatteriohjausta. Samoihin aikoihin tapahtuu myös Vadim, jonka minäkertoja on tekemässä elokuvaa ja työskentelee Pietarissa. Taidenäyttelyn avajaisissa nuori suomalaisnainen tapaa nahkatakkisen Vadimin, jossa on jotain erikoista, yhtä aikaa kiehtovaa ja arveluttavaa. Nuoret aikuiset päätyvät tempoilevaan ja vakiintumattomaan suhteeseen, jonka kehyksenä toimii vilkas ja moninainen Pietari.

Vadim on kiihkeä romaani, joka etenee nopeasti tilanteesta toiseen. Tilanteissa on vahvaa fyysisyyttä, jota Aalto kuvaa hyvin todentuntuisesti. Seksi ja seksuaalisuus ovat esillä runsaasti, ja kuvaus on varsin suorasukaista ja peittelemätöntä. 

Kaiken keskellä on suomalaisnaisen ja venäläismiehen suhde, jossa on fyysisyyden lisäksi myös voimakkaita tunteita. Romaani näyttää, miten suhteessa toiseen ihmiseen voi olla yhtä aikaa läsnä vihaa ja rakkautta, inhoa ja halua. Päähenkilö tuntee ja tunnistaa monenlaisia tunteita itsessään suhteessa Vadimiin. Kiinnostavaa on se, miten vaikeaa naisen on irrottautua miehestä, joka on selvästi epävakaa ja myös epäluotettava. Jokin vain vetää nuoria toistensa puoleen.

Vadim on hahmona ärsyttävä mutta ei minäkertojakaan pelkkää sympatiaa herätä. Toisaalta hänessä on kiinnostavaa se, miten hän toimiessaan rikkoo perinteisiä normeja ja saa venäläisystäviltäänkin kuulla olevansa epänaisellinen.

Reetta Aalto kuvaa elämää vuosituhannen lopun Pietarissa tarkkanäköisesti ja kiinnostavasti. Romaanissa näkyy hyvällä tavalla se, että Aalto tietää, mistä kirjoittaa: rosoinen venäläismiljöö välittyy tarinasta lukijan mieleen voimalla. Välttämättä mielikuvat eivät ole erityisen myönteisiä mutta tehokkaita ne varmasti ovat. 

Aalto kirjoittaa kiinnostavasti ja elävästi. Vadim ei ole varsinaisesti hyvän mielen romaani mutta tehokas se on, onnistuu herättämään tunteita ja ajatuksia.  
 

Vadimista muualla: Kirjaluotsi ja Kirjan jos toisenkin.

Kommentit

  1. Olen huomannut tämän äänikirjapalvelussa, vaan en vielä ole tarttunut. Mukavaa naistenviikkoa.

    VastaaPoista
  2. Joka paikassa tunnutaan mainostettavan tätä kirjaa kiihkeänä. Itse en sitä kiihkeyttä oikein löytänyt ja kirja jäikin kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Tarttuikohan tuo adjektiivi minuunkin alitajuisesti jostain? Minusta tarinassa on kyllä kiihkeyttä, tunteita ja tempoilevuutta aika paljon. (ja tähän sitten se mietiskelevä emoji.)

      Poista
    2. Ehkä se kiihkeys oli tosiaan tuota tempoilua. Olisi tehnyt mieli mennä takomaan järkeä sen naisen päähän, jätä nyt tuo ihme renttu, ei se ole ainoa mies maailmassa ;)

      Poista
    3. Juuri samaa mietin, Jane. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on