Siirry pääsisältöön

Ellen Strömberg: Syyhy

Turvonnut, syyhyävä kehoni. Olen yrittänyt väsyttää itseni fyysisesti, uuvuttaa mekaanisesti sekä itseni että kutinan. Olisin voinut kokeilla äidin jumppakurssia ellen jo tietäisi ettei mikään auta. Aina vain kutisee.
Ellen Strömberg: Syyhy
S&S 2019
ruotsinkielinen alkuteos Klåda 2019
suomentanut Laura Kulmala
183 sivua

Törmäsin Instagramissa tähän pietarsaarelaisen Ellen Strömbergin romaaniin, ja mielenkiintoni heräsi. Onneksi heräsi, sillä Syyhy on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tarina.

Tarinan minäkertoja on Rebecka, joka ei pysty nukkumaan. Hänen ihonsa syyhyää yö toisensa perään. Iho kutisee ja Rebecka raapii. Valvoessaan nukkuvan puolisonsa rinnalla hän käy sisäistä monologia, tarkastelee ihonsa kihelmöintiä ja avaa vähä vähältä aiempia tapahtumia, sitä, mikä tapahtui.

Se on tärkeää. Se on jotakin käänteentekevää, joka on ajanut Rebeckan sairauslomalle ja linnoittautumaan kotiinsa. Mutta mikä on se? Mitä Rebeckalle tapahtui? Entä Rebeckan työkaverille Helenalle, johon kaikki tuntuu jollain tapaa liittyvän? Jännite kantaa hyvin ja pakottaa lukemaan Rebeckan levotonta puhetta, joka antaa lopulta vastauksia – ainakin jossain määrin.

Romaani koostuu neljästäkymmenestä luvusta, joista jokainen on yksi yö. Yö toisensa jälkeen Rebecka raapii ihoaan ja käy vimmaisesti samalla keskustelua itsensä ja tuntemattoman vastustajansa kanssa. Vastustaja vaatii tunnustusta, mutta sitä Rebeckalla ei ole antaa. Vai onko?

Syyhy on tavattoman kiinnostava tarina Rebeckasta, jonka elämä on suistunut raiteiltaan. Oma olemus on muuttunut, suhde puolisoon on latistunut, vaikka Mikael yrittää hämmästyttävän kärsivällisesti tehdä kaikkensa, jotta Rebecka voisi paremmin. Suhde äitiin on kompleksinen ja suhde aprikoosilta tuoksuvaan Helenaan taas mennyttä. Ja se syyhy: Rebeckan fyysiset tuntemukset on kuvattu niin elävästi, että lukiessa tuntuu omakin iho alkavan kutista. Olennainen kysymys on, mikä on saanut Rebeckan kehon reagoimaan niin voimakkaasti. 

Keskeisessä osassa tarinaa on Rebeckan mieli, joka vaeltaa öisin kaikkialla mutta ei toisaalta tunnu pääsevän mihinkään. Syyhy onkin kiehtova ja taitavasti rakennettu romaani mielen järkkymisestä ja siitä, miten fyysinen ja psyykkinen kulkevat käsi kädessä. Tiivistunnelmainen tarina jättää sopivassa määrin rivien väliin, jotta lukijalle jää tilaa tehdä omia tulkintojaan. Väkisinkin lukija päätyy esimerkiksi puntaroimaan, missä määrin kertojaan voi luottaa. Syyhy voisikin olla mainio lukupiirikirja yhdessä ruodittavaksi.

Ennen kaikkea Syyhy on taidolla rakennettu romaani, joka tarjoaa ajatuksia herättävän lukukokemuksen. Ellen Strömbergin nimen painan tämän kokemuksen myötä mieleeni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat