Siirry pääsisältöön

Gaël Faye: Pienen pieni maa

Sinä päivänä, ensimmäisen kerran elämässäni, sukelsin syvälle tämän maan todellisuuteen. Törmäsin hutujen ja tutsien väliseen kuiluun, ylittämättömään rajaan, joka määräsi jokaisen jommallekummalle puolelle. Ja tuo puoli oli kuin lapselle annettu nimi, sen sai jo syntymässä ja sitten sen kanssa piti vain elää. Hutu tai tutsi. Jompikumpi. Kruuna tai klaava. Olin kuin näkönsä takaisin saanut sokea ja aloin ymmärtää eleitä, katseita ja lausumattomia sanoja, jotka olivat aikaisemmin jääneet minulta huomaamatta.
Gaël Faye: Pienen pieni maa
Like 2018
alkuteos Petit pays 2016
suomentanut Einari Aaltonen
217 sivua

Gaël Fayen esikoisromaani Pienen pieni maa sijoittuu afrikkalaiseen Burundiin. Siellä 10-vuotias Gabriel, Gaby, ranskalais-afrikkalaisen perheen poika, elää tavallista elämää, jota elävöittävät puuhat kavereiden kanssa. Huolta aiheuttaa äidin ja isän välinen suhde, joka ajautuu kriisiin, jonka myötä äiti astuu sivuun perheen arkielämästä. 

Sitten arki kuitenkin mullistuu todella. 21. lokakuuta 1993 radiossa soi Wagnerin Jumalten tuho, ja vanhemmat ihmiset tietävät, mitä musiikki tarkoittaa: vallankumouksen aikana radiossa soitetaan klassista musiikkia. Maaseudulta kantautuu huolestuttavia tietoja väkivaltaisuuksista, kaupungissa pysytään kodeissa ja noudatetaan liikkumisrajoituksia. 

Erityisen huolestuttavia ovat uutiset Ruandasta. Gabyn äiti on kotoisin Ruandasta, ja siellä asuu edelleen moni sukulainen. Mikä heidän kohtalonsa on maassa, jossa toteutetaan kokonaisen kansan murhaa hutujen ja tutsien taistellessa vallasta?

Sota ulottuu lopulta kaikkialle. Vaikka alkuun saattaa tuntua siltä, että sota on muualla, ulottaa se pian lonkeronsa myös Gabyn kotiin ja lähipiiriin. Lasten leikeissä näkyy sota; kadulla näkyy sota. Eikä se poistu arpia jättämättä.

Gaby löytää yllättäen lohtua kirjoista, jotka auttavat häntä pakenemaan ahdistavaa todellisuutta. Viimein konkreettinen pako on välttämätön, ja Gaby jättää Burundin taakseen sisarensa Anan kanssa. Paluu parin vuosikymmenen kuluttua osoittaa, että mennyttä idylliä ei voi enää saavuttaa.
Luulin olevani maanpakolainen. Seurattuani jälkiäni menneisyyteen tajusin, että minut oli karkotettu lapsuudestani. Se tuntuu vielä julmemmalta.
Pienen pieni maa on koskettava romaani, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Vaikka sivuja on vain reilut kaksisataa, on sisältö painavaa: lasten leikkeihin kietoutuu painostava yhteiskunnallinen tilanne, joka ei jätä ketään sivuun. Faye tavoittaa onnistuneesti lapsen näkökulman, sen, miten lapsi hahmottaa asiat, joita aikuinenkaan ei täysin kykene ymmärtämään.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.

Pienen pieni maa -romaanista kirjoitetaan myös ainakin näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Mitä luimme kerranKirjavinkit, Sanoissa ja sivuilla ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok