Siirry pääsisältöön

Gaël Faye: Pienen pieni maa

Sinä päivänä, ensimmäisen kerran elämässäni, sukelsin syvälle tämän maan todellisuuteen. Törmäsin hutujen ja tutsien väliseen kuiluun, ylittämättömään rajaan, joka määräsi jokaisen jommallekummalle puolelle. Ja tuo puoli oli kuin lapselle annettu nimi, sen sai jo syntymässä ja sitten sen kanssa piti vain elää. Hutu tai tutsi. Jompikumpi. Kruuna tai klaava. Olin kuin näkönsä takaisin saanut sokea ja aloin ymmärtää eleitä, katseita ja lausumattomia sanoja, jotka olivat aikaisemmin jääneet minulta huomaamatta.
Gaël Faye: Pienen pieni maa
Like 2018
alkuteos Petit pays 2016
suomentanut Einari Aaltonen
217 sivua

Gaël Fayen esikoisromaani Pienen pieni maa sijoittuu afrikkalaiseen Burundiin. Siellä 10-vuotias Gabriel, Gaby, ranskalais-afrikkalaisen perheen poika, elää tavallista elämää, jota elävöittävät puuhat kavereiden kanssa. Huolta aiheuttaa äidin ja isän välinen suhde, joka ajautuu kriisiin, jonka myötä äiti astuu sivuun perheen arkielämästä. 

Sitten arki kuitenkin mullistuu todella. 21. lokakuuta 1993 radiossa soi Wagnerin Jumalten tuho, ja vanhemmat ihmiset tietävät, mitä musiikki tarkoittaa: vallankumouksen aikana radiossa soitetaan klassista musiikkia. Maaseudulta kantautuu huolestuttavia tietoja väkivaltaisuuksista, kaupungissa pysytään kodeissa ja noudatetaan liikkumisrajoituksia. 

Erityisen huolestuttavia ovat uutiset Ruandasta. Gabyn äiti on kotoisin Ruandasta, ja siellä asuu edelleen moni sukulainen. Mikä heidän kohtalonsa on maassa, jossa toteutetaan kokonaisen kansan murhaa hutujen ja tutsien taistellessa vallasta?

Sota ulottuu lopulta kaikkialle. Vaikka alkuun saattaa tuntua siltä, että sota on muualla, ulottaa se pian lonkeronsa myös Gabyn kotiin ja lähipiiriin. Lasten leikeissä näkyy sota; kadulla näkyy sota. Eikä se poistu arpia jättämättä.

Gaby löytää yllättäen lohtua kirjoista, jotka auttavat häntä pakenemaan ahdistavaa todellisuutta. Viimein konkreettinen pako on välttämätön, ja Gaby jättää Burundin taakseen sisarensa Anan kanssa. Paluu parin vuosikymmenen kuluttua osoittaa, että mennyttä idylliä ei voi enää saavuttaa.
Luulin olevani maanpakolainen. Seurattuani jälkiäni menneisyyteen tajusin, että minut oli karkotettu lapsuudestani. Se tuntuu vielä julmemmalta.
Pienen pieni maa on koskettava romaani, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Vaikka sivuja on vain reilut kaksisataa, on sisältö painavaa: lasten leikkeihin kietoutuu painostava yhteiskunnallinen tilanne, joka ei jätä ketään sivuun. Faye tavoittaa onnistuneesti lapsen näkökulman, sen, miten lapsi hahmottaa asiat, joita aikuinenkaan ei täysin kykene ymmärtämään.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.

Pienen pieni maa -romaanista kirjoitetaan myös ainakin näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Mitä luimme kerranKirjavinkit, Sanoissa ja sivuilla ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii