Sinä päivänä, ensimmäisen kerran elämässäni, sukelsin syvälle tämän maan todellisuuteen. Törmäsin hutujen ja tutsien väliseen kuiluun, ylittämättömään rajaan, joka määräsi jokaisen jommallekummalle puolelle. Ja tuo puoli oli kuin lapselle annettu nimi, sen sai jo syntymässä ja sitten sen kanssa piti vain elää. Hutu tai tutsi. Jompikumpi. Kruuna tai klaava. Olin kuin näkönsä takaisin saanut sokea ja aloin ymmärtää eleitä, katseita ja lausumattomia sanoja, jotka olivat aikaisemmin jääneet minulta huomaamatta.
Gaël Faye: Pienen pieni maa
Like 2018
alkuteos Petit pays 2016
suomentanut Einari Aaltonen
217 sivua
Gaël Fayen esikoisromaani Pienen pieni maa sijoittuu afrikkalaiseen Burundiin. Siellä 10-vuotias Gabriel, Gaby, ranskalais-afrikkalaisen perheen poika, elää tavallista elämää, jota elävöittävät puuhat kavereiden kanssa. Huolta aiheuttaa äidin ja isän välinen suhde, joka ajautuu kriisiin, jonka myötä äiti astuu sivuun perheen arkielämästä.
Sitten arki kuitenkin mullistuu todella. 21. lokakuuta 1993 radiossa soi Wagnerin Jumalten tuho, ja vanhemmat ihmiset tietävät, mitä musiikki tarkoittaa: vallankumouksen aikana radiossa soitetaan klassista musiikkia. Maaseudulta kantautuu huolestuttavia tietoja väkivaltaisuuksista, kaupungissa pysytään kodeissa ja noudatetaan liikkumisrajoituksia.
Erityisen huolestuttavia ovat uutiset Ruandasta. Gabyn äiti on kotoisin Ruandasta, ja siellä asuu edelleen moni sukulainen. Mikä heidän kohtalonsa on maassa, jossa toteutetaan kokonaisen kansan murhaa hutujen ja tutsien taistellessa vallasta?
Sota ulottuu lopulta kaikkialle. Vaikka alkuun saattaa tuntua siltä, että sota on muualla, ulottaa se pian lonkeronsa myös Gabyn kotiin ja lähipiiriin. Lasten leikeissä näkyy sota; kadulla näkyy sota. Eikä se poistu arpia jättämättä.
Gaby löytää yllättäen lohtua kirjoista, jotka auttavat häntä pakenemaan ahdistavaa todellisuutta. Viimein konkreettinen pako on välttämätön, ja Gaby jättää Burundin taakseen sisarensa Anan kanssa. Paluu parin vuosikymmenen kuluttua osoittaa, että mennyttä idylliä ei voi enää saavuttaa.
Luulin olevani maanpakolainen. Seurattuani jälkiäni menneisyyteen tajusin, että minut oli karkotettu lapsuudestani. Se tuntuu vielä julmemmalta.
Pienen pieni maa on koskettava romaani, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Vaikka sivuja on vain reilut kaksisataa, on sisältö painavaa: lasten leikkeihin kietoutuu painostava yhteiskunnallinen tilanne, joka ei jätä ketään sivuun. Faye tavoittaa onnistuneesti lapsen näkökulman, sen, miten lapsi hahmottaa asiat, joita aikuinenkaan ei täysin kykene ymmärtämään.
Helmet 2020 -lukuhaaste: 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.
Pienen pieni maa -romaanista kirjoitetaan myös ainakin näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Mitä luimme kerran, Kirjavinkit, Sanoissa ja sivuilla ja Kirjanmerkkinä lentolippu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.