Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste – Virginia Woolf: Mrs Dalloway

Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä.
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Otava 2011 (4. painos)
ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956
alkuteos Mrs. Dalloway 1925
suomentanut Kyllikki Hämäläinen
277 sivua

Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon.

Mrs. Dalloway on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta samalla se on myös jossain määrin pelottanut: olen antanut itseni ymmärtää, että romaani on haastava, jopa työläs. No, sellainen se on. Kovin helpolla Mrs. Dalloway ei lukijaansa päästä.

Kyseessä on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on valmistautuminen illan juhliin. Juhlia järjestää rouva Clarissa Dalloway, romaanin nimihenkilö, mutta huomio ei suinkaan kohdistu häneen koko aikaa. Valokeilaan päätyvät myös Peter Walsh, joka olisi voinut olla Clarissa Dallowayn puoliso, jos asiat olisivat menneet toisin; Sally Seton, hyvä ystävä; Septimus ja Rezia, aviopari. Päivän aikana ehtii tapahtua paljon ja muistoissa liikutaan vuosien päähän: romaani on siis sisällöltään runsas, vaikka keskittyykin tavallaan vain yhteen päivään. Vaihtuvat näkökulmat asettavat lukijan tarkkaavaisuuden koetukselle, mutta silti romaanista muodostuu ehyt kokonaisuus.

Kerronta on intensiivistä, mikä sekin tekee lukemisesta vaativaa. Tajunnanvirtamaisuus asettaa omat haasteensa, ja vaikka en täysin romaanista viehäty, havaitsen siinä jotain kummallista vetovoimaa, joka säteilee vielä lukemisen päätyttyäkin. Jään pohtimaan elämää, kuolemaa ja muistoja niin kuin myös luokkaeroja ja sodan varjoja.

Jane emännöi tällä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta, josta löytyy lisätietoa täältä.

Woolfin romaanista muualla: Lukuisa, Luettua elämää ja Todella vaiheessa.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä.

Kommentit

  1. Minulla on samoja ennakkoluuloja (tai pikemminkin pelkoja) tätä kirjaa kohtaan. Eli miten työläs tai vaikea mahtaa olla. Ilmeisesti kuitenkin ihan luettavissa. Itse en oikein tajunnanvirrasta innostu, ellei se ole minua miellyttävää tajunnanvirtaa eli pitää olla jokin tietty teema kuitenkin. Sellainen asiasta toiseen pyrähtelevä tajunnanvirta ei usein jaksa minua kiinnostaa.

    Kyllä se on tämäkin klassikko joskus luettava, kun se löytyy omasta hyllystänikin. Mutta en nyt ihan heti ole ryntäämässä sen kimppuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan luettavissa on ja yhtenäinen tajunnanvirtamaisuudesta huolimatta. Vaatii kuitenkin aika intensiivistä luentaa, ja välillä meinasin väsähtää. Suosittelen kuitenkin. :)

      Poista
  2. Luin joskus aikanaan Mrs. Dallowayn englanniksi. Oli aika haastava, toisaalta palkitseva myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastava ja palkitseva on hyvä sanapari tätä kuvaamaan.

      Poista
  3. Luin tämän joku vuosi sitten ja tykkäsin kovasti, vaikka kirja olikin vähän epätasainen. Jotkut osat olivat upeita, jotkut aika puuduttavaa luettavaa. Mutta päähenkilö kyllä oli varsin hurmaavan omaperäinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aivan hurmaantunut tästä, vaikkei lukukokemus huonokaan ollut. Joskus vuosia sitten Woolfin Oma huone meni ihon alle, ja ehkä siksi odotin tältä aika paljon, vaikka vähän pelkäsinkin.

      Poista
  4. Suhtaudun myös aika epäluuloisesti tähän, tajunnanvirrasta en ole juuri viehättynyt ja jotain Woolfin fiktiota olen joskus vähän lukenut mutta ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Woolfin fiktiota en ole tämän lisäksi lukenut, mutta ajattelin joskus vielä kokeilla. Ehkä klassikkohaasteessa numero 21... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii