Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste – Virginia Woolf: Mrs Dalloway

Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä.
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Otava 2011 (4. painos)
ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956
alkuteos Mrs. Dalloway 1925
suomentanut Kyllikki Hämäläinen
277 sivua

Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon.

Mrs. Dalloway on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta samalla se on myös jossain määrin pelottanut: olen antanut itseni ymmärtää, että romaani on haastava, jopa työläs. No, sellainen se on. Kovin helpolla Mrs. Dalloway ei lukijaansa päästä.

Kyseessä on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on valmistautuminen illan juhliin. Juhlia järjestää rouva Clarissa Dalloway, romaanin nimihenkilö, mutta huomio ei suinkaan kohdistu häneen koko aikaa. Valokeilaan päätyvät myös Peter Walsh, joka olisi voinut olla Clarissa Dallowayn puoliso, jos asiat olisivat menneet toisin; Sally Seton, hyvä ystävä; Septimus ja Rezia, aviopari. Päivän aikana ehtii tapahtua paljon ja muistoissa liikutaan vuosien päähän: romaani on siis sisällöltään runsas, vaikka keskittyykin tavallaan vain yhteen päivään. Vaihtuvat näkökulmat asettavat lukijan tarkkaavaisuuden koetukselle, mutta silti romaanista muodostuu ehyt kokonaisuus.

Kerronta on intensiivistä, mikä sekin tekee lukemisesta vaativaa. Tajunnanvirtamaisuus asettaa omat haasteensa, ja vaikka en täysin romaanista viehäty, havaitsen siinä jotain kummallista vetovoimaa, joka säteilee vielä lukemisen päätyttyäkin. Jään pohtimaan elämää, kuolemaa ja muistoja niin kuin myös luokkaeroja ja sodan varjoja.

Jane emännöi tällä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta, josta löytyy lisätietoa täältä.

Woolfin romaanista muualla: Lukuisa, Luettua elämää ja Todella vaiheessa.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä.

Kommentit

  1. Minulla on samoja ennakkoluuloja (tai pikemminkin pelkoja) tätä kirjaa kohtaan. Eli miten työläs tai vaikea mahtaa olla. Ilmeisesti kuitenkin ihan luettavissa. Itse en oikein tajunnanvirrasta innostu, ellei se ole minua miellyttävää tajunnanvirtaa eli pitää olla jokin tietty teema kuitenkin. Sellainen asiasta toiseen pyrähtelevä tajunnanvirta ei usein jaksa minua kiinnostaa.

    Kyllä se on tämäkin klassikko joskus luettava, kun se löytyy omasta hyllystänikin. Mutta en nyt ihan heti ole ryntäämässä sen kimppuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan luettavissa on ja yhtenäinen tajunnanvirtamaisuudesta huolimatta. Vaatii kuitenkin aika intensiivistä luentaa, ja välillä meinasin väsähtää. Suosittelen kuitenkin. :)

      Poista
  2. Luin joskus aikanaan Mrs. Dallowayn englanniksi. Oli aika haastava, toisaalta palkitseva myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastava ja palkitseva on hyvä sanapari tätä kuvaamaan.

      Poista
  3. Luin tämän joku vuosi sitten ja tykkäsin kovasti, vaikka kirja olikin vähän epätasainen. Jotkut osat olivat upeita, jotkut aika puuduttavaa luettavaa. Mutta päähenkilö kyllä oli varsin hurmaavan omaperäinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aivan hurmaantunut tästä, vaikkei lukukokemus huonokaan ollut. Joskus vuosia sitten Woolfin Oma huone meni ihon alle, ja ehkä siksi odotin tältä aika paljon, vaikka vähän pelkäsinkin.

      Poista
  4. Suhtaudun myös aika epäluuloisesti tähän, tajunnanvirrasta en ole juuri viehättynyt ja jotain Woolfin fiktiota olen joskus vähän lukenut mutta ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Woolfin fiktiota en ole tämän lisäksi lukenut, mutta ajattelin joskus vielä kokeilla. Ehkä klassikkohaasteessa numero 21... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on