"Juoksemisen sijaan
olin lähdössä Texasiin
laskemaan päiviä
veljen teloitukseen,
ja oli aivan turhaa yrittää
piristää minua."
Sarah Crossan: Kuunnousu
S&S 2020
alkuteos Moonrise 2017
suomentanut Kaisa Kattelus
381 sivua
Säeromaani on minulle aivan uusi tuttavuus. Sellainen Sarah Crossanin Kuunnousu on: runon muotoon aseteltu romaani, joka kertoo kokonaisen tarinan.
Tarina on Joen ja hänen veljensä Edin. Ed lähti kotoa kymmenen vuotta aiemmin, eikä Joe ole häntä sen jälkeen nähnyt. Isoveli on toisessa osavaltiossa lukkojen takana: Ed viruu vankilassa odottamassa kuolemantuomiotaan. Nyt on viimein aika tavata, sillä Edille on annettu päivämäärä, milloin hänen tuomionsa pannaan täytäntöön.
Niinpä rahaton ja työtön 17-vuotias Joe matkustaa Texasin paahtavan auringon alle nähdäkseen veljensä viimeiset kerrat ennen tämän kuolemaa. Matka veljen luokse ja päivittäiset tapaamiset tämän kanssa ovat myös matka yhteiseen menneisyyteen, kun Joe oli vielä pieni poika ja Ed nuorukainen, joka ajautui pikkurikoksiin ja hankauksiin äitinsä kanssa.
Mutta tekikö Ed rikoksen, josta häntä syytetään? Tappoiko hän todella ihmisen? Todisteet ovat epäselvät mutta oikeuslaitos on järkähtämätön. Epäonnekseen Ed joutui syyllisen penkille Texasissa, jossa kuolemantuomio on vielä mahdollinen, ja niinpä hän on päätymässä kuolemansellin kautta viimeiselle tuomiolleen.
Kuunnousun kertoja on Joe, joka tapaa veljensä kymmenen vuoden jälkeen. Kymmenen vuotta on pitkä aika, varsinkin, kun Joe oli vasta seitsemänvuotias veljensä lähtiessä. Kuluneiden vuosien umpeen kuromiseen ei kuitenkaan ole paljon aikaa, vain viikkoja. Sinäkin aikana aika on rajallinen, sillä kuolemaantuomittua saa tavata vain lyhyitä hetkiä päivittäin. Joe yrittää käyttää ajan hyödyksi ja tutustua taas veljeensä. Mutta miten käyttää hyödyksi aika, jonka rajallisuuden tiedostaa kipeästi?
Joen perhe on esimerkki perheestä, jossa osattomuus ja syrjäytyneisyys ovat arkipäivää. Äiti häipyy pian Edin jouduttua vankilaan, mutta sisar sentään jää. Yksinäisyyttä Joe on ehtinyt joka tapauksessa kokea elämänsä varrella riittämiin, ja onnettomalta tuntuu, että yksin hän on suurelta osin myös Texasissa tilanteessa, jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Onneksi hän saa osakseen myös myötätuntoa: kahvilanpitäjä Sue kantaa pojalle ruokaa, kun tämä yrittää korjata romuautoa paahtavassa auringonpaisteessa, ja samalla Joe tutustuu myös ikäiseensä Nelliin, joka herättää kammottavassa tilanteessa lämpimiä tunteita ja saa ajatukset muualle kuin sellissä viruvaan veljeen.
"Minulla ei ole koskaan ollut isää
mutta minulla oli isoveli
kunnes ei enää ollut
ja sitten ei ollut enää äitiä
ja mietin jatkuvasti
milloin olisi se hetki
jolloin sisko lähtisi,
jolloin täti lähtisi,
milloin kaikki joita rakastan kävelisivät ulos ovesta
ja jättäisivät minut yksin."
Romaanin sivuilta luen kritiikkiä kuolemanrangaistusta kohtaan. Vaikka Edin tuomio ei näytä vedenpitävältä, anomukset tuomion kumoamiseksi evätään kerta toisensa jälkeen. Ed odottaa teloituspäivää pitäen yllä toivoa viimeiseen hetkeen saakka, sillä joskus on käynyt niin, että osavaltion kuvernööri on viime hetkellä kumonnut tuomion. Joe on skeptisempi ja yrittää valmistautua luopumaan veljestään. Voiko sellaiseen kuitenkaan koskaan valmistautua?
Romaani on tavattoman surumielinen. Joen kertojanääni on sydäntäsärkevä, se vetoaa tunteisiin ja saa lukijan asettumaan sitkeän ja vihaisen nuorukaisen puolelle. Päivästä toiseen yksinäinen Joe vaeltaa veljensä luokse kovasta helteestä huolimatta ja yrittää saada itselleen työpaikan. Samalla hän muistaa menneisyyttä. Tulevaisuuteen ei juuri uskalla tai edes kannata katsoa.
Kuunnousu on romaani, joka saa tunteet pintaan. En ole monen romaanin kohdalla kyynelehtinyt niin paljon kuin Kuunnousua lukiessani, ja tapahtumat puskivat mieleen vielä kirjan päätyttyäkin. Fiktio tuntuu hämmentävän todelliselta ja saa pohtimaan ihmisten valtaa toisiinsa ja pienten ihmisten asemaa oikeusjärjestelmässä, joka ei aina tunnu oikeudenmukaiselta. Nuori Joe jää sydämeen, ja toivon hänenlaistensa löytävän tiensä pois kehästä, johon he heti syntymästään ovat päätyneet.
Voi, Joe. Voi, Ed.
Helmet 2020 -lukuhaasteessa Kuunnousu asettuu kohtaan 27: runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.
Kirjan puolessa välissä kyyneleet alkoivat putoilla ja lopulta olin kuin pato, joka tulvehti. Crossanilla on taito koskettaa syvimpiä tunteita.
VastaaPoistaNiin todella on. Jotain koskettavaa kerronnassa oli pitkin matkaa.
Poista