Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Vaikka ihmisiä on kaikkialla ja paljon, olen yksinäisempi kuin ikinä, en tiedä minne olen menossa ja mistä tulossa, kuljetan mukanani jatkuvasti noutokahvia, vaihdan kuulumisia tarjoilijoiden ja samassa jonossa olevien kanssa mutta en kuitenkaan katso kadulla kävellessäni ketään silmiin.
Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Otava 2016
271 sivua

Nuori albaani Bujar elää 1990-luvun alussa, Jugoslavian hajoamisen aikaan, maaseudulla melko tavallista elämää, joka kuitenkin mullistuu. Isä kuolee, sisar katoaa ja äiti vaipuu masennukseen. Bujar karkaa parhaan ystävänsä Agimin kanssa ensin pääkaupunkiin Tiranaan ja sieltä Italiaan, onnellisempaan Eurooppaan, jossa pitäisi olla mahdollisuuksia enemmän kuin köyhässä kotimaassa. Ehkä siellä olisi vapaammassa maailmassa voisi olla vapaamminen todellinen, oma itsensä?

Itseä ei kuitenkaan pääse pakoon eikä elämä välttämättä ole juuri hohdokkaampaa uusissa paikoissa, vaikka kuinka kiertää ja etsii. Romaanin minäkertoja tuntuu olevan hukassa itsensä mutta myös muiden kanssa: hän ajautuu kaltoin kohdelluksi kerta toisensa jälkeen mutta ei toisaalta ole itsekään aina lempeä muita kohtaan. 

Hämmentävä kysymys romaania lukiessa on se, kuka kertoja lopulta on. Kysymys ei kiinnity pelkästään kertojan identiteettiin, jota hän tuntuu haeskelevan, vaan myös hänen henkilöllisyyteensä. Kuka kertoja on? Kuka jatkaa matkaa, kuka jää välille?

Kerrontaratkaisu on hämmentävä ja samalla kiinnostava, sillä se syventää koko romaanin keskeistä kysymystä ihmisen sisimmästä. Samalla se kietoutuu kiehtovasti kertojan tapaan luoda itsensä uudelleen kerta toisensa jälkeen: varmaa on, että Albaniaan ei palaa sama ihminen, joka sieltä kerran lähti.

Paitsi että romaanissa tärkeää on identiteetti ja siihen liittyvät kysymykset, tärkeitä ovat myös seksuaalisuus, sukupuolisuus, normit ja yhteiskunta. Moninaiset teemat kietoutuvat hämmentävän hienosti vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, joka pysyy koossa ja on suorastaan ahmittava loppuun. Nautittavaa on myös Statovcin kieli.

Kommentit

  1. Kypsää ja moniulotteista tekstiä nuorelta kirjailijalta. Sivumääräänsä suurempi teos, josta jäi mietintämyssy tiukasti päähän.
    - Juuret ja siivet. Tulkitsemme nykyisyyttä ja visioimme tulevaa juuriemme, eletyn elämämme ja vallitsevien olosuhteiden pohjalta. Ratkaiseeko siipiemme kärkiväli sen, kuinka pitkälle ihmisinä kannamme, mihin kaikkinemme rantaudumme, - takaisin kotiinko?
    Ennen kaikkea vahva ja suorasanainen kertomus  raivostuttavasta häpeästä, ihmisen (perus-)tarpeesta tulla nähdyksi  ja hyväksytyksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietintämyssy tästä tosiaan jäi tiukasti päähän! Tavattoman kiinnostava tarina, jossa riittää kyllä ammennettavaa.

      Poista
  2. Tässä kirjasssa on kiinnostavat henkilöt ja hurja kohtalo toisella heistä. Minua vain ärsytti se, että heidät liuennettiin toisiinsa niin, että lopuksi ei päässytkään varmuuteen siitä, kumpi heistä jäi matkan varrelle ja kumpi päätyi kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jätti tosiaan suuresti epävarmuutta jälkeensä. En niinkään ärsyyntynyt vaan hämmennyin: Tiranan sydämessä riittää kyllä sulateltavaa.

      Poista
  3. Statovcin teksti on hienoa ja nautittavaa.

    VastaaPoista
  4. Pidin Kissani Jugoslaviasta enemmän, enemmän kuin Bollastakin. Ärsytti sama kuin Marjattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Bolla taitaa olla ykkönen, minusta se oli huikea. Kissa oli ehkä vähän hämmentävä minulle, tosin hämmensi tämäkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on