Siirry pääsisältöön

Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit

Omassa huoneessani lasken kynttilän pöydälle ja kaivan kirjoituspöydän laatikosta orvokeilla koristeltua violettia kirjepaperia. Alan kirjoittaa kirjettä Minnalle Lappeenrantaan. Löysin Minnan Suosikin kirjeenvaihtopalstalta vajaa vuosi sitten. Kirjoitamme toisille jotain viikon jokaisena päivänä ja postitamme kaikki sivut yhdessä kuoressa viikon lopulla. Pisin viikkokirjeeni tähän mennessä on ollut 18 sivua.
Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit
Otava 2020
194 sivua
äänikirjan lukijat Jussi Puhakka ja Anniina Piiparinen
kesto 7 h 57 min

Tänään on Johannan, Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Joannan, Hannelen ja Hannen nimipäivä – onnea meille! Yksi päivänsankari on Johanna Vuoksenmaa, jonka nimi on jäänyt mieleen elämänmakuisista elokuva- ja sarjaohjauksista (mm. Klikkaa mua, Ex-Onnelliset ja 21 tapaa pilata avioliitto). 

Elämänmakuinen on myös Vuoksenmaan esikoisromaani Pimeät tunnit, joka ajoittuu vuoteen 1977, sähkölakon aikaan. Parin kuukauden aikana ehtii tapahtua monenlaista. Erikoinen elämää rytmittävä poikkeustilanne on lakko, joka tuo käytännön elämää yllätyksellisiä sähkökatkoja, koska sähköä pitää säännöstellä. Muutoin elämä kulkee eteenpäin melko tavallisia latuja; käydään koulua ja tehdään töitä, tavataan sukulaisia ja vietetään arkea.

Tai ehkä sittenkin meneillään on muutakin. Ainakin Ojalan perheessä, joka on tarinassa erityisesti esillä. Perheen tytär, 12-vuotias Pauliina, on toinen, jonka näkökulmasta kevään tapahtumia tarkastellaan. Perheen isä Esa on toinen. Heidän lisäkseen tapahtumia tarkastellaan moneen otteeseen lintuperspektiivistä, mikä tuo tarinaan elokuvamaisuutta ja kiinnostavuutta. Jännite tarinassa säilyy hyvin, kun ulkopuolisten havainnoijien kautta lukijalle paljastetaan enemmän kuin mitä kirjan henkilöt tietävät.

Kiinnostava kokonaisuus muutenkin on. Pauliinan ja Esan äänet erottuvat hyvin toisistaan ja hahmoista muotoutuu todentuntuisia henkilöitä, joiden tilanne houkuttaa jatkamaan lukemista. Pidän kiehtovana sitä, miten Esan kautta hahmottuu kuva miehestä, joka haluaa hyvää mutta ei oikein ole kartalla siitä, mitä perheessä tapahtuu. Pauliina saattaa jopa nähdä enemmän mutta ei ehkä ymmärrä näkemäänsä: Vuoksenmaa onnistuukin rakentamaan osuvan kuvan tytöstä, joka on siirtymässä lapsuudesta kohti aikuisuutta ja joka ei aivan aikuisten tavoin onnistu vielä jäsentämään havaintojaan.

Ajankuva romaanissa on kovin onnistunut sekin. Tv-ohjelmat ja musiikki, kauppaostokset ja monet muut seikat ovat vakuuttavasti 1970-lukua. Tarinaan nivoutuvat luontevasti myös luokkaerot ja niiden vaikutukset eri sukupolviin sekä sotatraumat. 

Pimeät tunnit on yksi niitä romaaneita, joiden tapahtumia on helppo kuvitella mielessä ja nähdä visuaalisesti. Olisipa ilahduttavaa nähdä romaani joskus filmatisoituna.

Myös Pimeät tunnit on osa Tuijan naistenviikkohaastetta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on