Klassikkohaaste – Virginia Woolf: Mrs Dalloway

Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä.

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

Otava 2011 (4. painos)

ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956

alkuteos Mrs. Dalloway 1925

suomentanut Kyllikki Hämäläinen

277 sivua

Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon.

Mrs. Dalloway on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta samalla se on myös jossain määrin pelottanut: olen antanut itseni ymmärtää, että romaani on haastava, jopa työläs. No, sellainen se on. Kovin helpolla Mrs. Dalloway ei lukijaansa päästä.

Kyseessä on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on valmistautuminen illan juhliin. Juhlia järjestää rouva Clarissa Dalloway, romaanin nimihenkilö, mutta huomio ei suinkaan kohdistu häneen koko aikaa. Valokeilaan päätyvät myös Peter Walsh, joka olisi voinut olla Clarissa Dallowayn puoliso, jos asiat olisivat menneet toisin; Sally Seton, hyvä ystävä; Septimus ja Rezia, aviopari. Päivän aikana ehtii tapahtua paljon ja muistoissa liikutaan vuosien päähän: romaani on siis sisällöltään runsas, vaikka keskittyykin tavallaan vain yhteen päivään. Vaihtuvat näkökulmat asettavat lukijan tarkkaavaisuuden koetukselle, mutta silti romaanista muodostuu ehyt kokonaisuus.

Kerronta on intensiivistä, mikä sekin tekee lukemisesta vaativaa. Tajunnanvirtamaisuus asettaa omat haasteensa, ja vaikka en täysin romaanista viehäty, havaitsen siinä jotain kummallista vetovoimaa, joka säteilee vielä lukemisen päätyttyäkin. Jään pohtimaan elämää, kuolemaa ja muistoja niin kuin myös luokkaeroja ja sodan varjoja.

Jane emännöi tällä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta, josta löytyy lisätietoa täältä.

Woolfin romaanista muualla: Lukuisa, Luettua elämää ja Todella vaiheessa.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä.