Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste – Virginia Woolf: Mrs Dalloway

Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä.
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Otava 2011 (4. painos)
ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956
alkuteos Mrs. Dalloway 1925
suomentanut Kyllikki Hämäläinen
277 sivua

Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon.

Mrs. Dalloway on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta samalla se on myös jossain määrin pelottanut: olen antanut itseni ymmärtää, että romaani on haastava, jopa työläs. No, sellainen se on. Kovin helpolla Mrs. Dalloway ei lukijaansa päästä.

Kyseessä on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on valmistautuminen illan juhliin. Juhlia järjestää rouva Clarissa Dalloway, romaanin nimihenkilö, mutta huomio ei suinkaan kohdistu häneen koko aikaa. Valokeilaan päätyvät myös Peter Walsh, joka olisi voinut olla Clarissa Dallowayn puoliso, jos asiat olisivat menneet toisin; Sally Seton, hyvä ystävä; Septimus ja Rezia, aviopari. Päivän aikana ehtii tapahtua paljon ja muistoissa liikutaan vuosien päähän: romaani on siis sisällöltään runsas, vaikka keskittyykin tavallaan vain yhteen päivään. Vaihtuvat näkökulmat asettavat lukijan tarkkaavaisuuden koetukselle, mutta silti romaanista muodostuu ehyt kokonaisuus.

Kerronta on intensiivistä, mikä sekin tekee lukemisesta vaativaa. Tajunnanvirtamaisuus asettaa omat haasteensa, ja vaikka en täysin romaanista viehäty, havaitsen siinä jotain kummallista vetovoimaa, joka säteilee vielä lukemisen päätyttyäkin. Jään pohtimaan elämää, kuolemaa ja muistoja niin kuin myös luokkaeroja ja sodan varjoja.

Jane emännöi tällä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta, josta löytyy lisätietoa täältä.

Woolfin romaanista muualla: Lukuisa, Luettua elämää ja Todella vaiheessa.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä.

Kommentit

  1. Minulla on samoja ennakkoluuloja (tai pikemminkin pelkoja) tätä kirjaa kohtaan. Eli miten työläs tai vaikea mahtaa olla. Ilmeisesti kuitenkin ihan luettavissa. Itse en oikein tajunnanvirrasta innostu, ellei se ole minua miellyttävää tajunnanvirtaa eli pitää olla jokin tietty teema kuitenkin. Sellainen asiasta toiseen pyrähtelevä tajunnanvirta ei usein jaksa minua kiinnostaa.

    Kyllä se on tämäkin klassikko joskus luettava, kun se löytyy omasta hyllystänikin. Mutta en nyt ihan heti ole ryntäämässä sen kimppuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan luettavissa on ja yhtenäinen tajunnanvirtamaisuudesta huolimatta. Vaatii kuitenkin aika intensiivistä luentaa, ja välillä meinasin väsähtää. Suosittelen kuitenkin. :)

      Poista
  2. Luin joskus aikanaan Mrs. Dallowayn englanniksi. Oli aika haastava, toisaalta palkitseva myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastava ja palkitseva on hyvä sanapari tätä kuvaamaan.

      Poista
  3. Luin tämän joku vuosi sitten ja tykkäsin kovasti, vaikka kirja olikin vähän epätasainen. Jotkut osat olivat upeita, jotkut aika puuduttavaa luettavaa. Mutta päähenkilö kyllä oli varsin hurmaavan omaperäinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aivan hurmaantunut tästä, vaikkei lukukokemus huonokaan ollut. Joskus vuosia sitten Woolfin Oma huone meni ihon alle, ja ehkä siksi odotin tältä aika paljon, vaikka vähän pelkäsinkin.

      Poista
  4. Suhtaudun myös aika epäluuloisesti tähän, tajunnanvirrasta en ole juuri viehättynyt ja jotain Woolfin fiktiota olen joskus vähän lukenut mutta ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Woolfin fiktiota en ole tämän lisäksi lukenut, mutta ajattelin joskus vielä kokeilla. Ehkä klassikkohaasteessa numero 21... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok