Siirry pääsisältöön

Suvi Ahola: Lukupiirien aika

"On luettu yhdessä, on keskusteltu. On luettu, jotta voitaisiin ja osattaisiin keskustella. On luettu, jotta sivistyttäisiin ja kehityttäisiin ihmisinä.
Kyse on lukupiireistä, joilla on aikojen saatossa ollut muitakin nimiä: lukuseura, lukukerho, lukurengas, kirjallinen yhdistys, kirjallisuuskerho."
Suvi Ahola: Lukupiirien aika
- yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä
(Avain 2013)
246 sivua
Suvi Aholan teos Lukupiirien aika luotaa lukupiirien syntyhistoriaa ja antaa kuvan lukupiireistä ilmiönä vuoden 2009 Suomessa. Kirja pohjautuu Aholan väitöskirjaan Lukupiirien Suomi, mutta tieteellistä kielenkäyttöä on turha pelätä: teos on kirjoitettu niin elävästi ja sujuvasti, että sitä on ilo lukea.

En ollut ennen kirjan lukemista tullut ajatelleeksi, miten pitkä historia lukupiireillä on. Aholan mukaan eurooppalaisten lukupiirien edeltäjiä olivat jo 1600-luvulla ylhäisön kirjalliset salongit, joissa naisilla oli paljon vaikutusvaltaa toisin kuin muussa yhteiskunnassa. Miten ilahduttava ajatus, että naisille kirjat ovat voineet olla voimaannuttavia aikana, jona miehet käyttivät yleensä suurinta valtaa. Muutenkin Ahola muistuttaa, että lukupiirit eivät ole vain modernin ajan ilmiö:
Päinvastoin, niiden taustalla on vankka lukemisen kulttuuri, joka on vaikuttanut 1800-luvun puolivälistä alkaen kautta Suomen.
Paitsi että kirja kertoo lukupiireistä, se kertoo myös lukemisen ilosta ja yhteisöllisyyden merkityksestä lukemisharrastuksessa. Kirjoista keskusteleminen, erilaisten lukukokemusten vastaanottaminen ja vertailu nostettiin Aholan tutkimuksessa lukupiirien suurimmaksi anniksi. Lukupiireistä haettiin sivistymistä, näköalojen avartumista, yhdessäoloa ja sosiaalisia kontakteja.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani aloin ajatella, että ehkä myös tällainen kirjallisuusblogi on eräänlainen lukupiirin muoto. Ei mennyt kauankaan, kun Ahola vahvisti ajatukseni:
Lukupiiriä lähellä ja usein sen kanssa identtinenkin on julkinen blogi eli nettipäiväkirja, jota lukijat voivat vapaasti kommentoida. Kuten lukupiireille myös blogeille voi vähitellen muodostua uskollisten seuraajien piiri, ikään kuin vakiojäsenistö.
Blogini myötä olen saanut kirjallisuuden lukemiseen aivan uudenlaisen ulottuvuuden, kun olen alkanut keskustella lukemistani kirjoista aiempaa huomattavasti enemmän. Ennen blogini perustamista osallistuin silloin tällöin lukupiireihin ja keskustelin ehkä kirjoista satunnaisesti muiden kanssa, mutta nyt lähes jokainen lukemani kirja päätyy tekstimerkintöinä blogiini, ja usein joku ilahduttaa kommentoimalla tekstiäni. Monen innokkaan lukupiiriläisen tavoin koen lukemise muuttuneen vielä entistä mielekkäämmäksi, kun ajatuksia ja kokemuksia voi jakaa toisten kanssa.
Tämän päivän lukupiireissä keskustelevat enimmäkseen naiset (ja myös nuoret miehet), ja kiinnostuksen kohteena ovat maailman ja yhteiskunnan lisäksi - sen ohikin - elämänvalinnat, sukupuoliroolut ja perhemallit, inhimillinen filosofia ja psykologia. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan samasta asiasta: siitä, että yhdessä toisten kanss löydämme ratkaisuja ihmisenä olemisen ongelmiin, kun vertailemme erilaisia käsityksiä ja sovittelemme niitä toisiinsa. Samalla yksityisestä tulee yleistä ja lukemisesta - maailman yksinäisimmästä harrastuksesta - väylä yhteisöllisyyteen, usein myös kestävään ystävyyteen. Ainutlaatuinen tapa olla "me".
Lukupiirien aika -teoksessa kuvataan useiden suomalaisten lukupiirien tapaamisia. Kuvauksia niistä oli mukava lukea varsinkin, jos käsiteltynä ollut kirja sattui olemaan tuttu. Teos antaa myös kiinnostavaa, yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi listaamalla tutkimukseen osallistuneiden lukupiirien vuonna 2009 valitsemien kirjojen kärkikymmenikön. Kaiken kaikkiaan teos on tavattoman kiinnostava katsaus lukupiireihin ja suomalaiseen lukemisen tapaan. Kirjojen ja lukemisen ystävälle tällä tietokirjalla on paljon annettavaa.

Suvi Aholan teoksesta on kirjoittanut myös Sinisen linnan kirjaston Maria, jonka kanssa valitsin sattumalta saman sitaatin tämän postaukseni alkuun.

Kommentit

  1. Kirjallinen salonki - mikä hieno nimitys, joka pitäisi pikimmiten elvyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! 😊
      Kirjallisesta salongista minulle muuten tulee väistämättä mieleen Minna Canth.

      Poista
  2. Olin kuuntelemassa Aholaa Kouvolan kirjastossa, kun hänellä oli vielä kirjan taustalla oleva väitöskirja tekeillä. Silloin ihmettelimme, että kukaan muu ei ollut keksinyt tehdä akateemista tutkimusta lukupiireistä.
    Hänellä oli ainakin väitöskirjassaan yhtenä tutkimuksen kohteena lapsuudenkylänsä Sippolan - olikohan Marttojen - lukupiiri. Sieltä oli myös naisia tässä alustus & keskustelutilaisuudessa.
    KIrja kuulostaa kiinnostavalta. Kiitos esittelystä Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan yllättävää, että lukupiirejä ei ole akateemisesti enempää tutkittu. Aihepiiri on hyvin kiinnostava!
      Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok