Siirry pääsisältöön

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

"Outo sää saa aikaan outoa käytöstä. Niin kuin bunsenpolttimella kuumennettavassa upokkaassa tapahtuu elektronien vaihtumista, yhdisteiden hajoamista ja uusien syntymistä, helleaalto vaikuttaa ihmisiin samalla tavalla. Se tekee heistä paljaita, se väsyttää heidän suojauksensa. He eivät ala käyttäytyä niinkään epätavallisesti kuin varomattomasti. He eivät käyttäydy niinkään luonteensa vastaisesti kuin sen mukaisesti."
Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä
Schildts & Söderströms (2014)
Englanninkielinen alkuteos
Instructions for a Heathwave 2013
Suomentanut Maija Kauhanen
287 sivua
Maggie O'Farrellin romaani sijoittuu vuoden 1976 Lontooseen, jota koettelee tukala helleaalto. Kuivuuslaki kieltää veden tuhlaamisen ja ihmiset yrittävät selviytyä pakahduttavassa kuumuudessa. Samoin tekee Gretta, jonka puoliso Robert on hiljattain jäänyt eläkkeelle. Heinäkuisen hellepäivän aamuna Robert lähtee hakemaan sanomalehteä ja jää sille tielleen. Pariskunnan lapset Michael Francis, Monica ja Aoife saapuvat kukin lapsuudenkotiinsa kuka mistäkin ja omista elämäntilanteistaan, toisistaan etääntyneinä.

Vaikka romaanin tapahtumat varsinaisesti sijoittuvat muutaman heinäkuisen päivän ajalle, kurkotetaan siinä lopulta vuosikymmenien taakse, kun perheenjäsenet joutuvat Robertin kadottua katsomaan menneisyyteen ja pohtimaan elämäänsä ja suhdettaan toisiinsa. Käy ilmi, että Gretta on aina puhunut paljon, usein aivan väärissä paikoissa ja tilanteissa, mutta lopulta hän on sanonut hyvin vähän. Robert on tukeutunut vaimoonsa mutta ollut hiljaa. Kaikilla lapsilla on jokin salaisuutensa ja oma näkemyksensä siitä, millaisen lapsuuden he ovat eläneet. Ja viimein selviää, että yhtä suurinta salaisuutta on kantanut mukanaan äiti Gretta, harras katolinen.

Varoitus tukalasta helteestä on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu perhetarina. Kummallisen sääilmiön keskellä kirjan henkilöt joutuvat tukalaan tilanteeseen, kun kukin joutuu miettimään, mistä on tulossa ja mihin menossa. Paluu juurille, upeasti kuvattuun Irlantiin, on väistämätön.

O'Farrell kuvaa miljöötä ja henkilöitä kiinnostavasti, joskin tarinan pääsemistä vauhtiin joutuu alussa jonkin aikaa odottelemaan, kun henkilökuvia pohjustetaan niin huolella. Loppuratkaisu ei ollut minun mielestäni täysin onnistunut, mutta joka tapauksessa kirja tarjosi onnistuneen ja mukavan lukuelämyksen.

Kirjaa on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjava kammari, Kirsin kirjanurkkaKirjavinkit, LumiomenaKirjojen keskellä ja Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Olen itse juuri aloittelemassa tätä romaania, kieltämättä alkaa aika hitaasti (luen rinnalla Englannin hellekesästä 1911 kertovaa narratiivista tietokirjaa The Perfect Summer niin pääsen oikein helletunnelmaan). Myös kirjailijan aiempi suomennos on lukulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on helteiset lukutunnelmat! :) Kiva sitten aikanaan kuulla, mitä pidit tästä kirjasta.

      Poista
  2. O'Farrellin romaanin hidas alku oli kovasti mieleeni. Pidin kirjasta muutenkin, osin ehkä siksi, että ostin sen Lontoosta eräänlaiseksi matkamuistoksi. Lopusta olen kuitenkin samaa mieltä: en ollut ihan tyytyväinen lopun käänteisiin.

    Sen verran kuitenkin pidin, että luin tänä kesänä Käsi jota kerran pitelin -romaanin ja olen miettinyt kirjailijan muiden teosten lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaassa alussa on puolensa; henkilöt tulevat ainakin tutuiksi. Minäkin pidin tästä romaanista niin paljon, että aion tutustua O'Farrellin muuhunkin tuotantoon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok