Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

"Oli yhä vaikeampaa tarpoa eteenpäin, vesi nousi nousemistaan, ja lopulta heidän piti pelastautua pienelle vuorelle, ettei virta veisi heitä mukanaan. Siellä he istuivat ja katselivat, kuinka kohisevat pyörteet tulivat yhä lähemmäksi, ja tunsivat pian vilustuvansa. Joka puolella kellui huonekaluja, taloja ja suuria puita, jotka tulva oli temmannut mukaansa."
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
(WSOY 1991)
Ruotsinkielinen alkuteos
Småtrollen och den stora översvämningen 1945
Suomentanut Jaakko Anhava
54 sivua
Muumi ja suuri tuhotulva alkaa elokuisesta, varjoisasta metsästä, jossa Muumipeikko taivaltaa äitinsä kanssa. Muumipappa on hävinnyt johonkin, ja parivaljakko on etsimässä paikkaa, johon rakentaa talo. Talo pitäisi saada valmiiksi ennen talven tuloa, jotta sinne voisi kömpiä lämmittelemään.

Kirjassa on Janssonin nostalginen kuvitus.
Matkallaan Muumimamma ja Muumipeikko tapaavat esimerkiksi Nipsun, hattivatteja ja erään hemulin. Sinitukkainen Tulppaana on seurueen mukana kunnes tapaa punatukkaisen pojan. Vanha herra tarjoaa kulkijoille asuinpaikkaa, marabuherra auttaa etsinnöissä ja suuri tulva muuttaa maailmaa hieman toisenlaiseksi.

Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen muumikirja. On yllättävää, että se on julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi vasta vuonna 1991. Tarina on suloinen, siinä on lämmintä huumoria ja suurta mielikuvituksen voimaa. Se kertoo, mistä kaikki alkoi, ja siten kirja on ehdottomasti jokaisen muumifanin lukemistoon kuuluva teos.

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tiina, Jokke, Anna J., Jassu, MinnaPaula, Elina, Valkoinen Kirahvi ja Villasukka kirjahyllyssä.

Kirjabingossa Muumit ja suuri tuhotulva asettuu ruutuun Lastenkirja.

Kommentit

  1. Aika yllättävää, että kirja on suomennettu vasta noin myöhään. Itse en ole tätä ilmeisesti lukenut, vaikka lähes koko Janssonin tuotannon olen nuorena ahminut. Laitetaan vinkkaus korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan yllättävä tuo myöhäinen suomentaminen. Suosittelen kirjaa lämpimästi, tarina on kovin ihastuttava. :)

      Poista
  2. En ole tätä lukenut, mutta jaksan ihastella kantta loputtomiin. Nuo vihreän sävyt ovat upeat, ja kannessa on salaperäisen hämyinen tunnelma. :)

    VastaaPoista
  3. Tästä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen muumikirjani, koska yritän lukea ne järjestyksessä. Tarina oli hyvä, mutta hiukkasen sekava. Nyt mennään Taikurin hatussa ja nyt olen ihan myyty. Tuhotulvan kansi on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärään nähden tässä tosiaan tapahtuu paljon ja mukana on monenlaista kulkijaa. Tunnelma on kuitenkin ihana.

      Poista
  4. On tosiaan hämmästyttävää, että tämä on suomennettu noinkin myöhään! Ihana kirja, jonka haluan ehdottomasti omaan hyllyyn muiden muumiromaanien viereen <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…