Siirry pääsisältöön

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Purppuranvärisen harjakattoisen omakotitalon kuistin yläpuolelle ripustettu kyltti on haalistunut, ja hän on vähällä kävellä koko paikan ohi.
ISLAND BOOKS
Alice Islandin tasokkain
laatukirjallisuuden tarjoaja vuodesta 1999
Yksikään ihminen ei ole saari; Jokainen kirja on maailma

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
(Gummerus 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Storied Life of A. J. Fikry 2014
Suomentanut Tero Valkonen
239 sivua
Tuulisen saaren kirjakauppias -romaanin keskushenkilö on nelikymppinen kirjakauppias A. J. Fikry, joka on menettänyt vaimonsa kolarissa ja päättänyt, että alkoholin liikakäyttö on hyvä ratkaisu murheisiin. Kirjakaupalla ei mene hyvin, ja vielä huonommin menee, kun eläketurvaksi kaavailtu Tamerlane, äärimmäisen harvinainen kokoelma Edgar Allan Poen runoja, varastetaan. Kaiken lisäksi kirjakauppaan jätetään parivuotias lapsi, jonka äiti haluaa, että tytöstä kasvaa lukija ja että hän saa kasvaa paikassa, ”jossa on kirjoja ja kirjoista välittäviä ihmisiä”.


Tälle kauppaan jätetylle lapselle Fikry kirjoittaa erilaisia elämänohjeita, jotka sisältävät viittauksia kirjallisuuteen. Ne aloittavat jokaisen uuden luvun. 
Muista, Maya: asiat jotka koskettavat meitä 20-vuotiaana eivät välttämättä ole samoja, jotka koskettavat meitä 40-vuotiaana, ja päinvastoin. Tämä pätee sekä kirjoihin että elämään.
 Yksinäiselle miehelle tarjoutuu muutakin syytä uuteen onneen, kun hänen elämäänsä asettuu nainen, joka ymmärtää kirjallisuutta.


Fikryn ja hänen perheensä ohella romaanissa on tärkeitä henkilöhahmoja, joita yhdistää jollain tapaa kirjallisuus. Virkavallan edustaja Lambiase on läheinen ystävä ja saa aikaan poliisien lukupiirin; huikentelevainen kirjailija Daniel Parish on Fikryn vaimon sisaren, Ismayn, puoliso. Kirjallisia viittauksia romaanissa on lukujen alkuosuuksien lisäksi paljon, joten kirjallisuuden ystävälle teos voisi olla varsinainen aarreaitta.

Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että teos tosiaan voisi olla aarreaitta, mutta sitä se ei lopulta ole. Olisin halunnut pitää Tuulisen saaren kirjakauppiaasta suuresti, mutta Se Jokin kirjasta puuttuu. Idea on hyvä, mutta toteutus ontuu: kirjalliset viittaukset tuntuvat liian suunnitelluilta, eivätkä kirjan hahmot oikein syty mielessäni eloon. Tarinaa vaivaa minun makuuni liiallinen sentimentaalisuus, samalla koin jotkut kohdat vaivaannuttavan epäuskottavina. Viihdyttävää ajanvietettä kirja tarjoaa, ja sellaista kaipaavalle teosta voi suositella.

Amma sai romaanista mukaansa lukuvinkkejä, Heidi suosittelee kirjaa romantikoille ja Katja myöntää viihtyneensä kirjan parissa. Kirsi suosittelee kirjaa kepeäksi kesäiseksi välipalaksi ja Leena rakastui Fikryyn, jonka Annikin koki mieluisaksi hahmoksi. Lillin kirja sai liikuttumaan.

Kommentit

  1. Ihana kirja. Täydet viisi tähteä. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  2. Vaikka myönnän viihtyneeni, niin pidän kirjaa melko heikkona. Mitä enemmän aikaa lukemisesta on, sitä vaisummalta tämä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kirja viihdyttää, mutta hyvistä aineksista olisi voinut saada aikaan parempaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...