Siirry pääsisältöön

Minna Canth: Hanna


"Mutta heillä onnellisilla ei ollutkaan semmoista suurta salaista surua kuin Hannalla, semmoista, jota ei kukaan saanut aavistaakaan. Ei kukaan, ei edes paras ystävä, ei Olga, ei Betty eikä yksikään. Sillä se koski isää ja äitiä; heidän väliään, heidän onnetonta, särkynyttä väliään. Karvas ahdistus nousi Hannan kurkkuun; muiden huomaamatta pyyhki hän pari täyteläistä kyyneltä silmistään."

Minna Canth: Hanna (1886)
119 sivua (e-kirja)
Kansikuva Elisa Kirjalta
Kiinnostuin Minna Canthin teoksesta Hanna luettuani Minna Maijalan tuoreen tietokirjan Canthista. Siinä viitattiin tähän pienoisromaaniin ja mainittiin, että Canth piti romaania tärkeänä kirjallisuudenlajina. Kun Hanna oli helposti saatavilla Elisa Kirjan valikoimasta ja vieläpä maksutta, oli hyvä tarttua tuumasta toimeen.

Tarinan nimihenkilö on Hanna, nuori kuopiolaistyttö, joka joutuu kotonaan katsomaan, miten isä saapuu yöllä humalassa ja miten äiti kärsii. Jussi-veljeä eivät opinnot kiinnosta, kun taas Hannalle koulunkäynti on tärkeää. Hän vaikuttaa masennukseen taipuvaiselta ja miettiväiseltä nuorelta, joka saattaa kokea ulkopuolisuutta suhteessa ikätovereidensa tekemisiin ja menoihin. Hän luottaa vakaasti Jumalaan ja uskoo, että rukoileminen auttaa.

Kesänvietto Jynkässä auttaa Hannaa unohtamaan kodin murheet, ja ikäistensä tavoin hänkin viehättyy poikien seurasta. Sittemmin hän tapaakin miehen, jonka kanssa puhutaan jo kihlauksesta. Toiveet naimisiin menemisestä kuitenkin kariutuvat, ja samalla kariutuu Hannan lapsenomainen usko. Hän kyseenalaistaa luottamuksensa Jumalaan ja katkeroituu, käy hiljaiseksi ja harvapuheiseksi.

Kertomuksessa tuodaan esille monia aikanaan kohua herättäneitä asioita. Puhutaan niin uskosta, luonnontieteistä, realismista kuin naisasiasta. Samalla Hanna on päähenkilönsä kasvutarina, kun nuori nainen kasvaa, muuttuu ja päätyy lopulta hylkäämään vaalimansa ihanteet.

Olen kokenut monet Canthin tuotantoon kuuluvat teokset tarinoina, joilla on paljon sanottavaa myös nykyajan ihmisestä ja nykyajan ihmiselle. Hanna ei mielestäni kuulu tähän joukkoon, sillä se on hyvin vahvasti sidoksissa omaan aikaansa. On vaikea kuvitella nykyajan nuorta naista, joka suhtautuu elämään ja miehiin Hannan tavoin: on huolissaan maineestaan ja sitoutuu mieheen, jolta saa kirjeen silloin, toisen tällöin. Teos ei silti ole missään tapauksessa huono, sillä siinä kuvataan eläytyen ja uskottavalla tavalla katkelmaa erään nuoren naisen elämästä.

Hannasta ovat kirjoittaneet myös Suvi, Maria ja Sara.

Kirjabingosta rastin saa tällä kertaa ruutu Klassikko.

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen kirja hyvältä kirjailijalta. E-kirjan kansi voisi kyllä osallistua johonkin kansien rumuuskilpailuun ja menestyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kansikuvasta pitikin postauksessa mainita, mutta unohtui. Kovin on kauhea eikä sovi mielestäni lainkaan kirjan tunnelmaan.

      Poista
  2. Minäkin tulin tänne ihmettelemään tuota kantta. :) Erikoisen moderni Canthin kirjaan. Onhan tuossa kivat värit, mutta mutta... :D Tämä oli tyylikäs klassikko. Minulla klassikkoruutuun ei ole edes kandidaatteja. Saa nähdä, löytyykö mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa Kirjan klassikoiden kansikuvat ovat tyyliltään aika samankaltaisia. Erikoisia valintoja. :)

      Poista
  3. Kiinnitin Marin lailla kanteen huomiota :D. Lähes rikos klassikkoa kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti kansikuva onnistuu ainakin kiinnittämään huomion! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…