Siirry pääsisältöön

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

"Tämän kertomuksen aiheena ovat nämä hirvittävät kuilut ajatuksen ja sanan, tahdon ja sen ilmauksen, todellisuuden ja epätodellisuuden välillä sekä se mitä näissä kuiluissa kasvaa."


Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä
(Siltala 2014)
Ruotsinkielinen alkuteos Egenmäktigt förfarande 
– en roman om kärlek 2013
Suomentanut Sanna Manninen
214 sivua
Lena Anderssonin romaani on kertomus järkevästä Ester Nilssonista, joka elää järkevässä parisuhteessa aina siihen saakka, kunnes hän tapaa taiteilija Hugo Raskin ja rakastuu. Pitkäaikainen parisuhde jää taakse, kun rakkaus Hugoon vie Esterin mennessään.

Rakkaudessaan (hullaantumisessaan) Ester, älykäs ja itsenäinen nainen, ei huomaa, että hänen tunteisiinsa ei vastata samalla voimalla. Hän sortuu samaan kuin niin moni ennen häntä ja hänen jälkeensä: odottaa viestejä ja puheluita joita ei tule, uskoo ja toivoo.
Vastausta ei tullut, tuli vain musertava ahdistus. Se paheni päivä päivältä, kun Hugosta ei kuulunut mitään.
Ester tekee päätelmiä ja oletuksia miehen tunteista, ja tukea hän saa ”ystävätärkuorolta”, joukosta ystäviä, joille voi uskoutua ja joilta saa neuvoja ja varoituksia.

Rakkaus ei ole sokeaa vaan se näkee myös asioita, jotka eivät tue ajatusta rakastetun täydellisyydestä. Ester huomaa, että he eivät Hugon kanssa jaa samoja ajatuksia nautinnosta eikä keskustelukaan aina ole sillä tasolla, jolla nainen sen toivoisi olevan. Silti Hugossa on jotain, joka saa Esterin pauloihinsa pitkienkin hiljaisten jaksojen jälkeen. Toivo isolla alkukirjaimella herää, vaikka samalla on helposti luettavissa merkkejä, jotka eivät lupaa hyvää. Rakastuneen (ja pakkomielteisen?) on helppo ikävät merkit kuitenkin ohittaa ja tukeutua vain niihin, joihin sisältyy lupaus odotusten täyttymisestä.

Omavaltaista menettelyä -teoksen alaotsikko on Romaani rakkaudesta. Epätäydellisestä, romantisoimattomasta rakkaudesta romaani sanoo paljon, mutta samalla se puhuu myös esimerkiksi vallankäytöstä ja sanojen voimasta (tai voimattomuudesta). Teos on älykäs, tarkkakatseinen ja viiltävä kertomus rakkaudesta, joka ajaa nykyaikaiset ihmiset elämään tunteiden pauloissa ja tekemään asioita, joita voisi jonkun muun tekeminä pitää vain hölmöinä. Lena Andersson kuvaa romaanissaan ikiaikaisen tarinan rakastumisesta ja tunteiden aaltoilemisesta upealla, erityisellä tavalla. Hän kirjoittaa kauniisti ja omaperäisesti kliseistä sortumatta kliseisiin.
He olivat lakanneet puhumasta samalla hetkellä kun heidän ruumiinsa olivat aloittaneet. Rakkaus tarvitsee sanoja. Sanattomaan tunteeseen voi luottaa vain lyhyen hetken. Pitkällä aikavälillä rakkautta ei ole ilman sanoja eikä rakkautta pelkästään sanoilla. Rakkaus on nälkäinen peto. Se elää kosketuksesta, toistuvasta vakuuttelusta ja katseen kohtaamisesta. Kun silmät ovat hyvin lähekkäin, kumpikaan ei näe mitään.
Anderssonin romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Taika, Karoliina, Kirsi, Liisa, Marjatta, Linnea, Katja, Minna ja Suketus.

Kirjabingosta kuittaantuu tällä teoksella ruutu Tänä vuonna julkaistu.

Kommentit

  1. "Pitkällä aikavälillä rakkautta ei ole ilman sanoja eikä rakkautta pelkästään sanoilla." - Tämä on hieno kirja täynnä hienoja viisauksia! Kaipaankin sitä omaan hyllyyni, jotta voisin aina sen syvyyksiin palailla.

    VastaaPoista
  2. Pidin tästä ihan älyttömän paljon. Tarinahan on sinänsä yksinkertaisuudessaan lähes mitäänsanomaton, mutta Andersson kertoo sen kiehtovasti, fiksusti ja hauskasti. Ihastuin myös Anderssonin kirkkaaseen ja selkeään tapaan käyttää kieltä. Yksi suosikeistani tämän vuoden kirjoista, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että varsinaisesti kirjassa ei tapahdu paljon, ja juonen selostaa aika nopeasti. Mutta Andersson kertoo asiat hienolla tavalla, pidin myös teoksen hienovaraisesti huumorista.

      Poista
  3. Minäkin pidin tästä. Tarkkanäköinen, ei kovinkaan miellyttävä ja siksi niin uskottava ja terävä. Andersson kirjoittaa hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina on sellainen, että se voisi koitua kenelle vain, kuvatut tunteet ovat niin universaaleja ja uskottavia.

      Poista
  4. Tässä kirjassa on paljon viisautta. Tapaus on äärimmäinen, mutta lievemmässä muodossa ehkä kaikissa rakkaussuhteissa on näitä samoja vaikeuksia, sitoutumisen tarvetta ja sitoutumisen pelkoa. Aaltoilua, kuten totesit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska tässä on niin paljon kaikista rakkaussuhteesta tuttuja piirteitä, riittää kirjassa tarttumapintaa. Äärimmäisyyteen vienti on hyvä tehokeino.

      Poista
  5. Hullu rakkaus -yksipuolinenkin- on ikuinen, tyhjentymätön tarinan aihe... Voi voi, näitä ihanaisia kirjoja olisi NIIN paljon... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaus todella on ikiaikainen tarinan aihe. Ja tässä aihetta käsitellään niin hienolla tavalla!

      Poista
  6. Tässä kirjassa on niin paljon hyviä sitaatteja, että signeeraan kirjan itselleni eli ei lähde kiertoon.

    Se mitä paljon tapahtuu ja on mahdollista tapahtua on Anderssonin kirjassa kerrottu viiltävän älykkäästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lainasin kirjan kirjastosta, mutta mieluusti pitäisin sen hyllyssäni. On sellainen kutina, että kirjan äärelle olisi mukava palata ajoittain uudelleen.

      Kirja on todellakin viiltävän älykäs. Ei voi kuin ihailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on