Siirry pääsisältöön

Kesän paras lukuhetki

Elina haastoi bloggaajat kuvaamaan kesän parhaat lukuhetkensä, ja tässä minun kuvani:
Kesän paras lukuhetki.
Hetki liittyy heinäkuiseen lukumaratoniin, johon osallistuin lukemalla Leo Tolstoin Anna Kareninaa aina, kun oli vähänkin aikaa. Valokuva on otettu illalla, kun vauvan käytyä yöunille sain keskittyä kaikessa rauhassa kirjaan. Luin mökkirannassa kalliolla istuen ja ihastelin samalla upeaa auringonlaskua, joka värjäsi maiseman punaiseksi.

Tähän tunnelmaan on varmasti hienoa palata ajatuksen siivin sitten, kun kesäinen auringonlasku ja lämmin ulkoilma ovat muisto vain.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Reader, why did I marry him?27. heinäkuuta 2014 klo 11.34

    Voi että niin, kunpa nyt saisi oikein hyvin säilöttyä mieleen nämä ihanat kesäiset päivät. Ne voi kaivaa sitten esiin, kun tulee taivaan täydeltä viistoräntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna27. heinäkuuta 2014 klo 21.13

      Kuvat onneksi auttavat muistojen mieleenpalauttamisessa. :)

      Poista
  2. Suketus27. heinäkuuta 2014 klo 12.45

    Totta vieköön näyttää kesän parhaalta lukuhetkeltä. Oi joi, minä vain toivon, ettei kesä päättyisi koskaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna27. heinäkuuta 2014 klo 21.13

      Niin minäkin juuri nyt toivon. Mutta sitten jossain vaiheessa aina huomaan, että tervehdin ilolla syksyn ensimmäisiä tuoksuja.

      Poista
  3. Elina / Luettua elämää27. heinäkuuta 2014 klo 13.20

    Miten upea tunnelma! Lukuhetki rantakalliolla on aivan ylellistä, auringon valo tässä aivan uskomattoman hienon värinen. Kiva, kun osallistut!

    VastaaPoista
  4. Tilda28. heinäkuuta 2014 klo 22.07

    Aivan ihana kuva ja lukuhetki! :)

    VastaaPoista
  5. Notkopeikko30. heinäkuuta 2014 klo 19.07

    Voin niin kuvitella tuon hetken kun saa hengittää syvään raitista järvi-ilmaa, syventyä hyvään kirjaan ja ottaa hetkisen ihan vain itselleen. <3 Todella ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna3. elokuuta 2014 klo 21.47

      Kiitos! Olen onnellinen tuosta kuvasta, sillä se palauttaa niin hienosti mieleen hetken tunnelman.

      Poista
  6. Satu-Elina5. elokuuta 2014 klo 13.59

    Voi miten ihana tunnelma!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...
108 kommenttia
Lue lisää

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...
75 kommenttia
Lue lisää