Siirry pääsisältöön

Leo Tolstoi: Anna Karenina

"Tottuneena maailmanmiehenä Vronski päätteli heti yhdellä silmäyksellä tuon naisen ulkoasusta, että tämä kuului korkeimpaan seurapiiriin. Vronski pyysi anteeksi ja oli jo menossa vaunuun, mutta tunsi kertakaikkista halua vielä kerran vilkaista naista - ei niinkään tämän harvinaisen kauneuden eikä siron ja koruttoman sulouden vuoksi, mikä ilmeni hänen koko olemuksestaan, vaan siksi että noiden viehättävien kasvojen ilmeessä oli jotain erityisen lempeää ja hienoa."
Leo Tolstoi: Anna Karenina (Karisto 2008, 14. painos)
Venäjänkielinen alkuteos ilmestyi Moskovassa 1875-1877.
Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Lea Pyykkö
999 sivua
Aloitin Leo Tolstoin klassikkojärkäle Anna Kareninan lukemisen elämäni ensimmäisellä lukumaratonilla, johon liittyvän postauksen voi käydä lukemassa täällä. Syitä siihen, miksi maratoonasin juuri Anna Kareninan seurassa, on useita:
  1. Kirja on lymynnyt pitkään lukemattomana omassa kirjahyllyssäni.
  2. Olin kirjannut tavoitteekseni, että luen teoksen heinäkuussa projektissani, jossa luen kirjahyllyni lukemattomia kirjoja.
  3. Romaani on Keskisuomalaisen listalla, jota yritän vähitellen käydä lävitse.
  4. Niin moni on romaania kehunut!
Olen erittäin iloinen, että uskaltauduin mukaan lukumaratonille ja lisäksi että otin luettavakseni juuri tämän tiiliskiven. Sain luettua kirjaa yllättävän paljon, 414 sivua, ja odotukseni ylittyivät roimasti. Lisäksi sain todeta, että tarina vie heti alussa mukaansa, vaikka nimihenkilön ilmaantumista estradille saikin odottaa.
Maratonin lukuhetki.
Anna Kareninan ytimessä on teoksen nimen mukaisesti venäläinen aatelisrouva Anna Karenina, joka nauttii seurapiireissä suosiota. Hänen puolisonsa on ministeriön virkamies Aleksei Aleksandrovitš Karenin, johon vaimo suhtautuu varsin ivallisesti:
Hän ajatteli: - Rakastan? Osaako hän rakastaa? Ellei hän olisi kuullut, että on olemassa rakkautta, hän ei milloinkaan olisi tullut käyttäneeksi tuota sanaa. Hän ei tiedä mitä rakkaus on.
Kun Anna tapaa kreivi Aleksei Kirillovitš Vronskin, hän ymmärtää, mitä hänen elämästään on puuttunut, ja päätyy avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Tätä suhdetta kuvataan varsin häveliäästi, ja yhtäkkiä Anna ilmoittaa Vronskille odottavansa tämän lasta. Suhde on yleisessä tiedossa, Karenin joutuu aisankannattajan rooliin ja tekee tilanteessa omat ratkaisunsa.

Paitsi että romaanissa kuvataan Anna Kareninan ja Vronskin rakkautta, kuvataan siinä myös vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä ja maailman muuttumista. Tämän näkökulman äänitorveksi asettuu erityisesti tilanomistaja Konstantin Dmitritš Levin, joka haluaa sitouttaa maatilansa talonpojat osuuksin tilaan toiveenaan saada yritys tuottamaan paremmin. Samaan aikaan hän vastustaa kansan sivistämistä, vaikka Euroopassa koulutus on alettu nähdä tienä parempaan tulevaisuuteen.
- Juuri sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, Levin vastusti kiivaasti. - Millä tavoin koulut auttavat kansaa parantamaan aineellista tilaansa? Te sanotte, että koulut ja sivistys tuovat sille uusia vaatimuksia. Sitä pahempi, sillä se ei kykene tyydyttämään niitä. Enkä minä ole milloinkaan voinut ymmärtää, miten yhteen- ja vähennyslasku ja katkismus auttaisivat kansaa parantamaan aineellista asemaansa.
Toisaalla keskustellaan samaan aikaan myös naisten asemasta ja maaorjuuden mahdollisesta lakkauttamisesta. Annan aviopuoliso ajaa uudistuksia mutta saa törmätä yhteiskunnan hitaasti pyöriviin rattaisiin ja muiden vastustukseen.

Paitsi että Levinin kautta tuodaan esille vallitsevaa yhteiskuntaa ja sen muuttumista, on mies myös osallisena rakkaustarinassa, jolle on luvassa onnea enemmän kuin Anna Kareninan ja hänen kreivinsä rakkaudelle. Tolstoi kuvaa rakkaussuhteen syntymistä ja muuttumista vivahteikkaasti ja monipuolisesti sortumatta siirappiin ja epärealistisuuteen: on mustasukkaisuutta, epäilyä rakkauden vähyydestä, riitaa, jos toki myös kauneutta, toisesta välittämistä, huolenpitoa. Rakkaussuhde on myös sidoksissa omaan aikaansa, jossa kuvastuvat sukupuolten väliset erot: Anna Karenina on aviomiehensä jätettyään huono nainen, kun taas hänen veljensä on aviovaimoaan pettävä seikkailija, jota seurapiirit suosivat.

Luen, koska haluan päästä kurkistamaan maailmoihin, joita ei enää ole. Luen oppiakseni ihmisestä ennen ja nykyään. Anna Karenina vastaa näihin tavoitteisiini. Se kertoo hienolla, psykologisesti tarkkanäköisellä tavalla ihmisestä, ihmissuhteista, perheestä, äitiydestä, yhteiskunnasta, Venäjän historiasta, elämästä kaikessa moninaisuudessaan. Siksi kirja on kertakaikkisen upea lukuelämys, jonka viimeisen sivun jälkeen on pakko huokaista hetki, ennen kuin voi edes ajatella uuteen kirjaan tarttumista.

Tästä loistavasta klassikkoteoksesta ovat kirjoittaneet blogeissaan myös esimerkiksi Salla, Jokke, Tiina, Katri ja Morre.


Kirjabingosta ruksaan kohdan Venäläinen kirjailija ja saan nyt kokoon neljännen bingoni.

Kommentit

  1. Anna Karenina on todella hieno ja vaikuttava lukuelämys ja ehdottomasti niitä teoksia, jotka ansaitsevat useammankin lukukerran. Minäkin luin tämän klassikon kokonaisuudessaan vasta hiljattain, mutta uskon palaavani sen monitasoisen tarinan pariin vielä useita kertoja. Tolstoin taituruus on mykistävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mykistävää todellakin! Romaani on sellainen, että uskon sen antavan uudella lukukerralla edelleenkin lukijalleen paljon: yhdellä kerralla ei varmasti kykene läheskään kaikkea huomaamaan.

      Poista
  2. Anna Karenina on upea. Ihan parhautta. Luin sen ensimmäisen kerran lukion ensimmäisen ja toisen luokan välisellä kesälomalla ja päätin, että jos joskus saan lapsia (tytön ja pojan, tietty), saavat he nimikseen Anna ja Aleksei. Nyt lapsia on kolme (poika ja kaksi tyttöä) eikä yhdenkään nimirimpsussa ole kumpaakaan noista nimistä. Sen sijaan aion hankkia venäjänsinisen uroskissan, jonka nimeksi tulee Kreivi Vronski. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten upea kissarotu ja loistava nimi! :) Toivottavasti aikomuksesi toteutuu pian.

      Poista
  3. Minulla on tämä lukematta, mutta nyt kesällä ostin Alesta, joten kovin pahasti ei ole vielä päässyt hyllyssä pölyttymään. Tarina sinänsä on tietysti tuttu, mutta haluan jonain päivänä kokea sen myös oman lukemisen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suosittelen lämpimästi! Aikaa teos vaatii, mutta kun hyvä hetki tulee, kannattaa kirjalle suoda tovi jos toinenkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on