Siirry pääsisältöön

Eleanor Catton: Valontuojat

"Hokitikassa oli satanut kaksi viikkoa tauotta. Moodyn ensinäkymä pikkukaupungista oli kuin tahra, joka lähestyi ja vetäytyi näkökentässä usvan liikkuessa edestakaisin. Rannikon ja äkisti nousevien Alppien välissä oli vain kapealti tasaista maata, jota hakkaavat heltymättömät aallot muuttuivat hiekalla kuin savuksi; alue vaikutti entistäkin tasaisemmalta ja suljetummalta kiitos pilvien, jotka katkaisivat vuorenrinteet matalalta ja muodostivat harmaan kuvun kaupungin vierekkäin kohoavien kattojen ylle."
Eleanor Catton: Valontuojat (Siltala 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Luminaries 2013
Suomentanut Tero Valkonen
722 sivua
Kannen suunnittelu www.jennygrigg.com
Eleanor Cattonin Valontuojat sijoittuu 1860-luvun puoliväliin. Uusi-Seelanti houkuttelee nopeasta rikastumisesta unelmoivia: kultakuume jyllää. Hokitikan pikkukaupunkiin saapuu myös Walter Moody, joka joutuu ensimmäisenä iltanaan keskelle salaista neuvonpitoa. Kaksitoista miestä on kokoontunut Crown-hotellin ravintolaan pohtimaan eräitä kummallisia sattumuksia: Tieltä on löytynyt tiedoton maailman vanhimman ammatin harjoittaja, jota epäillään itsemurhayrityksestä. Varakas kaupunkilainen on kadonnut jäljettömiin. Mökissään yksin asunut juoppo on kuollut ja hänen jäämistöstään on löytynyt suuri omaisuus.


Valontuojat on järkäle, joka testaa lukijansa kestävyyttä. Ensimmäiset kolmisensataa sivua kuullaan Crown-hotelliin kokoontuneiden miesten tarinoita, joiden on tarkoitus valaista sitä, mistä oikein on kysymys. Sen kerrotut tarinat toki tekevätkin, mutta vie aikaa, ennen kuin lukija pääsee selville, mikä on kunkin hahmon merkitys ja asema kokonaisuudessa ja missä suhteessa henkilöt ovat toisiinsa.  Henkilögalleria on varsin laaja, ja ihmisiään Catton kuvaa viehättävällä, vanhahtavalla tavalla:
Charlie Frost oli mies vailla kummoista mainetta, sillä maine hankitaan aina näyttävyydellä, ja Frost oli vaitonainen sielu: pukeutui vaatimattomasti, oli piirteiltään leuto eikä mielellään ärtynyt, vaikka häntä olisi miten provosoitu. Kun hän puhui, hän teki sen hitaasti ja huolellisesti.

Muutoinkin Valontuojat jäljittelee vanhahtavaa romaania, ja kerronta on hyvin yksityiskohtaista, monipolvista ja laajaa. Samoja tapahtumia kerrotaan eri näkökulmista useaan otteeseen, mikä saattaa puuduttaa lukijaa. Pidin kuitenkin siitä, että romaanissa on kaikkitietävä kertoja, joka osoittaa tietämystään kommentoimalla tarinan tapahtumia:
Keskeytämme tarinan kulun tässä mainitaksemme, että kyseessä oli valitettava tietokatkos, sillä jos Balfour olisi kertonut Lauderbackin tarinan kokonaisuudessaan, tammikuun 27. päivän tapahtumat olisivat voineet edetä hänen kannaltaan varsin toisella tavalla - samoin kuin useiden muiden miesten kannalta. 
Arkipäiväisten tapahtumien lomassa tarinassa korostuu astrologia. Kirjan jokaisen osan alussa on astrologinen kartta ja moni luku on nimetty astrologisin viittauksin, kuten Oinas, Marsin alaisuudessa. En oikein ymmärtänyt astrologian merkitystä, mutta asiaa tuntevalle nämä huomiot voivat olla antoisia. Toisaalta en myöskään kokenut, että ymmärtämättömyyteni olisi tuottanut haittaa.


Eleanor Catton kirjoittaa kauniisti ja pitää kertomuksensa rönsyilevät langat käsissään. Työtä ei voi kuin ihailla, jos vain lukija jaksaa rönsyjä seurata: minä ainakin joudun toteamaan, että paikoin koin lukemisen työlääksi. Silti koin myös, että kirjassa avautui hieno, monivivahteinen, värikäs ja elävä maailma 150 vuoden takaa. Taitavilla siirtymillä ja kuvauksilla kirja aiheutti sen, että näin mielessäni tarinan kuin elokuvana. Saapa nähdä, viedäänkö Valontuojat jonain päivänä valkokankaalle.

Työläästä luku-urakasta huolimatta päällimmäiseksi jäi hyvä olo, sillä romaani on onnistunut kudelma useista teemoista, kuten huumeista, kultakuumeesta, ihmissuhteista ja totuudesta.
Aito tunne on aina kehämäinen, tai oikeastaan joko kehämäinen tai paradoksaalinen, yksinkertaisesti siksi, että sen syy ja ilmiasu ovat saman asian kaksi eri puolta! Rakkautta ei voi perustella minkäänlaisella syiden luettelolla, eikä pelkkiä syitä luettelemalla synny rakkautta. Kukaan, joka on kanssani eri mieltä, ei ole koskaan rakastanut – todella.
Valontuojista on kirjoitettu myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Lumiomena - kirjoja ja haaveilua, Nenä kirjassa, LukuisaKirjavinkit, Reader, why did I marry him? ja Orfeuksen kääntöpiiri.


Kommentit

  1. Ohi on! :) Hieno, mutta raskas, välillä melkein sietämätön, kunnes taas seesteinen.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kirja, joka kuulostaa sopivan haasteelliselta! Kiitos hienosta arviosta, Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! Uskallan tätä kirjaa suositella, vaikkei se helpolla lukijaansa päästäkään.

      Poista
  3. Oi, kuulostaa hienolta teokselta. Sen verran tiiliskivikammoinen kuitenkin olen, että ei taida uskaltaa edes yrittää. Tänä vuonna noita houkuttelevia paksukaisia on ilmestynyt vaikka kuinka, mutta harmittavan moni on minulla vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksuja kirjoja on tosiaan tullut tänä vuonna useita, kiinnostava ilmiö sekin. Tämä Cattonin paksukainen kyllä koettelee lukijansa kestävyyttä, mutta sinnikkyys myös palkitaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on