Siirry pääsisältöön

Leo Tolstoi: Anna Karenina

"Tottuneena maailmanmiehenä Vronski päätteli heti yhdellä silmäyksellä tuon naisen ulkoasusta, että tämä kuului korkeimpaan seurapiiriin. Vronski pyysi anteeksi ja oli jo menossa vaunuun, mutta tunsi kertakaikkista halua vielä kerran vilkaista naista - ei niinkään tämän harvinaisen kauneuden eikä siron ja koruttoman sulouden vuoksi, mikä ilmeni hänen koko olemuksestaan, vaan siksi että noiden viehättävien kasvojen ilmeessä oli jotain erityisen lempeää ja hienoa."
Leo Tolstoi: Anna Karenina (Karisto 2008, 14. painos)
Venäjänkielinen alkuteos ilmestyi Moskovassa 1875-1877.
Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Lea Pyykkö
999 sivua
Aloitin Leo Tolstoin klassikkojärkäle Anna Kareninan lukemisen elämäni ensimmäisellä lukumaratonilla, johon liittyvän postauksen voi käydä lukemassa täällä. Syitä siihen, miksi maratoonasin juuri Anna Kareninan seurassa, on useita:
  1. Kirja on lymynnyt pitkään lukemattomana omassa kirjahyllyssäni.
  2. Olin kirjannut tavoitteekseni, että luen teoksen heinäkuussa projektissani, jossa luen kirjahyllyni lukemattomia kirjoja.
  3. Romaani on Keskisuomalaisen listalla, jota yritän vähitellen käydä lävitse.
  4. Niin moni on romaania kehunut!
Olen erittäin iloinen, että uskaltauduin mukaan lukumaratonille ja lisäksi että otin luettavakseni juuri tämän tiiliskiven. Sain luettua kirjaa yllättävän paljon, 414 sivua, ja odotukseni ylittyivät roimasti. Lisäksi sain todeta, että tarina vie heti alussa mukaansa, vaikka nimihenkilön ilmaantumista estradille saikin odottaa.
Maratonin lukuhetki.
Anna Kareninan ytimessä on teoksen nimen mukaisesti venäläinen aatelisrouva Anna Karenina, joka nauttii seurapiireissä suosiota. Hänen puolisonsa on ministeriön virkamies Aleksei Aleksandrovitš Karenin, johon vaimo suhtautuu varsin ivallisesti:
Hän ajatteli: - Rakastan? Osaako hän rakastaa? Ellei hän olisi kuullut, että on olemassa rakkautta, hän ei milloinkaan olisi tullut käyttäneeksi tuota sanaa. Hän ei tiedä mitä rakkaus on.
Kun Anna tapaa kreivi Aleksei Kirillovitš Vronskin, hän ymmärtää, mitä hänen elämästään on puuttunut, ja päätyy avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Tätä suhdetta kuvataan varsin häveliäästi, ja yhtäkkiä Anna ilmoittaa Vronskille odottavansa tämän lasta. Suhde on yleisessä tiedossa, Karenin joutuu aisankannattajan rooliin ja tekee tilanteessa omat ratkaisunsa.

Paitsi että romaanissa kuvataan Anna Kareninan ja Vronskin rakkautta, kuvataan siinä myös vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä ja maailman muuttumista. Tämän näkökulman äänitorveksi asettuu erityisesti tilanomistaja Konstantin Dmitritš Levin, joka haluaa sitouttaa maatilansa talonpojat osuuksin tilaan toiveenaan saada yritys tuottamaan paremmin. Samaan aikaan hän vastustaa kansan sivistämistä, vaikka Euroopassa koulutus on alettu nähdä tienä parempaan tulevaisuuteen.
- Juuri sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, Levin vastusti kiivaasti. - Millä tavoin koulut auttavat kansaa parantamaan aineellista tilaansa? Te sanotte, että koulut ja sivistys tuovat sille uusia vaatimuksia. Sitä pahempi, sillä se ei kykene tyydyttämään niitä. Enkä minä ole milloinkaan voinut ymmärtää, miten yhteen- ja vähennyslasku ja katkismus auttaisivat kansaa parantamaan aineellista asemaansa.
Toisaalla keskustellaan samaan aikaan myös naisten asemasta ja maaorjuuden mahdollisesta lakkauttamisesta. Annan aviopuoliso ajaa uudistuksia mutta saa törmätä yhteiskunnan hitaasti pyöriviin rattaisiin ja muiden vastustukseen.

Paitsi että Levinin kautta tuodaan esille vallitsevaa yhteiskuntaa ja sen muuttumista, on mies myös osallisena rakkaustarinassa, jolle on luvassa onnea enemmän kuin Anna Kareninan ja hänen kreivinsä rakkaudelle. Tolstoi kuvaa rakkaussuhteen syntymistä ja muuttumista vivahteikkaasti ja monipuolisesti sortumatta siirappiin ja epärealistisuuteen: on mustasukkaisuutta, epäilyä rakkauden vähyydestä, riitaa, jos toki myös kauneutta, toisesta välittämistä, huolenpitoa. Rakkaussuhde on myös sidoksissa omaan aikaansa, jossa kuvastuvat sukupuolten väliset erot: Anna Karenina on aviomiehensä jätettyään huono nainen, kun taas hänen veljensä on aviovaimoaan pettävä seikkailija, jota seurapiirit suosivat.

Luen, koska haluan päästä kurkistamaan maailmoihin, joita ei enää ole. Luen oppiakseni ihmisestä ennen ja nykyään. Anna Karenina vastaa näihin tavoitteisiini. Se kertoo hienolla, psykologisesti tarkkanäköisellä tavalla ihmisestä, ihmissuhteista, perheestä, äitiydestä, yhteiskunnasta, Venäjän historiasta, elämästä kaikessa moninaisuudessaan. Siksi kirja on kertakaikkisen upea lukuelämys, jonka viimeisen sivun jälkeen on pakko huokaista hetki, ennen kuin voi edes ajatella uuteen kirjaan tarttumista.

Tästä loistavasta klassikkoteoksesta ovat kirjoittaneet blogeissaan myös esimerkiksi Salla, Jokke, Tiina, Katri ja Morre.


Kirjabingosta ruksaan kohdan Venäläinen kirjailija ja saan nyt kokoon neljännen bingoni.

Kommentit

  1. Anna Karenina on todella hieno ja vaikuttava lukuelämys ja ehdottomasti niitä teoksia, jotka ansaitsevat useammankin lukukerran. Minäkin luin tämän klassikon kokonaisuudessaan vasta hiljattain, mutta uskon palaavani sen monitasoisen tarinan pariin vielä useita kertoja. Tolstoin taituruus on mykistävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mykistävää todellakin! Romaani on sellainen, että uskon sen antavan uudella lukukerralla edelleenkin lukijalleen paljon: yhdellä kerralla ei varmasti kykene läheskään kaikkea huomaamaan.

      Poista
  2. Anna Karenina on upea. Ihan parhautta. Luin sen ensimmäisen kerran lukion ensimmäisen ja toisen luokan välisellä kesälomalla ja päätin, että jos joskus saan lapsia (tytön ja pojan, tietty), saavat he nimikseen Anna ja Aleksei. Nyt lapsia on kolme (poika ja kaksi tyttöä) eikä yhdenkään nimirimpsussa ole kumpaakaan noista nimistä. Sen sijaan aion hankkia venäjänsinisen uroskissan, jonka nimeksi tulee Kreivi Vronski. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten upea kissarotu ja loistava nimi! :) Toivottavasti aikomuksesi toteutuu pian.

      Poista
  3. Minulla on tämä lukematta, mutta nyt kesällä ostin Alesta, joten kovin pahasti ei ole vielä päässyt hyllyssä pölyttymään. Tarina sinänsä on tietysti tuttu, mutta haluan jonain päivänä kokea sen myös oman lukemisen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suosittelen lämpimästi! Aikaa teos vaatii, mutta kun hyvä hetki tulee, kannattaa kirjalle suoda tovi jos toinenkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok