Siirry pääsisältöön

Heinäkuun luettuja


Heinäkuusta muodostui suunnittelematta isojen kirjojen kuukausi. Sain lukea kirjoja, jotka olivat suuria niin kooltaan kuin sisällöltään.

Kuukauden alussa kirjoitin Sarah Watersin teoksesta Vieras kartanossa, joka oli hieman yli 500-sivuinen, vaikuttava ja vakuuttava lukuelämys. Edelleenkin on helppo palata mielessä kirjan tunnelmaan, joka oli mystisyydessään todella kiehtova.

Myös Jhumpa Lahirin uutuusteos Tulvaniitty nousi vakuuttavuudessaan yhdeksi kesän tärkeistä lukuelämyksistä.

Heinäkuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen lukumaratoniin, ja kokemus oli niin hyvä, että toivon pääseväni mukaan vastaavanlaiseen yhteiseen lukutapahtumaan uudelleenkin. Päädyin lukemaan maratonilla Leo Tolstoin klassikkoteoksen Anna Karenina, joka yllätti myönteisesti vetävyydellään.

Suuri teos oli myös Eleanor Cattonin Valontuojat, joka jäljittelee viktoriaanista romaania eikä päästä lukijaansa helpolla. Silti romaania ei voi pitää muuta kuin hienona.

Heinäkuun luettujen kirjojen pino näyttää hieman erilaiselta kuin lista niistä teoksista, joista kirjoitin kuukauden aikana. Ehkä pitäisikin mieluummin puhua heinäkuussa blogatuista kuin luetuista, sillä esimerkiksi heinäkuun alussa kirjoitin kahdesta kirjasta, jotka luin loppuun jo kesäkuun puolella. Ja nyt heinäkuun loppu on kulunut matkustaessa, ja bloggaamattomien kirjojen pinoon on päätynyt muutama teos. Niistä lisää lähiaikoina!

Mutta summa summarum: heinäkuussa kirjoitin yhteensä kahdestatoista teoksesta. Joukossa oli yhdeksän romaania, kaksi lasten- ja nuortenkirjaa ja yksi journalistinen artikkeli. Kesäkuuhun verrattuna kirjamäärät ovat pysyneet melko samoina, mutta sivumäärä on nyt varmasti edelliskuukautta suurempi.

Elokuun ihanat illat alkavat olla käsillä. Toivotan leppoisia lukuhetkiä ja kaunista kesän jatkoa!

Kommentit

  1. Sinulla on ollut laadukas heinäkuu. :) Kaikki mainitsemasi ovat sellaisia, että voisin itsekin alkaa niitä lukemaan. Anna K. ja Valontuojat ovat omassa hyllyssä jo odottelemassa, mutta jotenkin kesä on mennyt niin etten ole niihin asti ehtinyt.

    Minulla bloggaus ei ole koskaan reaaliaikaista, kun bloggauspino ja lukupino ovat erikseen. Yleensä noin viikon bloggaa-näistä satsi on odottamassa, ja se on ollut minulle sopiva systeemi. Voi lukea rennosti hitaasti tai nopeasti, kun tietää että on kuitenkin jotain kirjoittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäkuusta tuli odottamattoman laadukas, sillä epämääräisissä ennakkosuunnitelmissani oli ennemminkin hyvin kepeää kesälukemista. Nyt kuitenkin fiilikset ohjasivat tällaiseen suuntaan. :)

      On tosiaan kiva tietää, että kirjoitettavaa on.

      Poista
  2. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi moni bloggari hehkuttaa Anna Kareninaa. Olen lukenut sen joskus vuosia sitten, olin nippa nappa 17-vuotias, ja minua se ei sykähdyttänyt. Ihan liikaa maaseutu/maanviljelyskuvausta ja turhaa liibalaabaa, henkilöhahmojakin ihan liikaa eikä niistä kukaan erityisesti sykähdyttänyt, vaikka jäikin mieleen aika pontevasti.

    Itsekin vedin Anna Kareninan aikoinaan jonkinsorttisena maratonina, kun luin sitä viimeiseksi teoksekseni kirjallisuusdiplomiin, jonka halusin valmistuvan heti ensimmäisenä lukuvuonna. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi suhtauduin kauhulla ajatukseen, että sinä ryhdyit vartavasten maratoonaamaan sen parissa. Hui se, mutta näköjään selvisit voittajana ja viihdyit, mikä on hienoa tietysti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin muuten olla noin 17-vuotias, kun nappasin Anna Kareninan äitini kirjahyllystä luettavaksi. En päässyt alkua pidemmälle, koska kirja vaikutti tappavan tylsältä. Nyt uusi yritys tuotti huomattavasti paremman tuloksen. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok