Siirry pääsisältöön

Leo Tolstoi: Anna Karenina

"Tottuneena maailmanmiehenä Vronski päätteli heti yhdellä silmäyksellä tuon naisen ulkoasusta, että tämä kuului korkeimpaan seurapiiriin. Vronski pyysi anteeksi ja oli jo menossa vaunuun, mutta tunsi kertakaikkista halua vielä kerran vilkaista naista - ei niinkään tämän harvinaisen kauneuden eikä siron ja koruttoman sulouden vuoksi, mikä ilmeni hänen koko olemuksestaan, vaan siksi että noiden viehättävien kasvojen ilmeessä oli jotain erityisen lempeää ja hienoa."
Leo Tolstoi: Anna Karenina (Karisto 2008, 14. painos)
Venäjänkielinen alkuteos ilmestyi Moskovassa 1875-1877.
Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Lea Pyykkö
999 sivua
Aloitin Leo Tolstoin klassikkojärkäle Anna Kareninan lukemisen elämäni ensimmäisellä lukumaratonilla, johon liittyvän postauksen voi käydä lukemassa täällä. Syitä siihen, miksi maratoonasin juuri Anna Kareninan seurassa, on useita:
  1. Kirja on lymynnyt pitkään lukemattomana omassa kirjahyllyssäni.
  2. Olin kirjannut tavoitteekseni, että luen teoksen heinäkuussa projektissani, jossa luen kirjahyllyni lukemattomia kirjoja.
  3. Romaani on Keskisuomalaisen listalla, jota yritän vähitellen käydä lävitse.
  4. Niin moni on romaania kehunut!
Olen erittäin iloinen, että uskaltauduin mukaan lukumaratonille ja lisäksi että otin luettavakseni juuri tämän tiiliskiven. Sain luettua kirjaa yllättävän paljon, 414 sivua, ja odotukseni ylittyivät roimasti. Lisäksi sain todeta, että tarina vie heti alussa mukaansa, vaikka nimihenkilön ilmaantumista estradille saikin odottaa.
Maratonin lukuhetki.
Anna Kareninan ytimessä on teoksen nimen mukaisesti venäläinen aatelisrouva Anna Karenina, joka nauttii seurapiireissä suosiota. Hänen puolisonsa on ministeriön virkamies Aleksei Aleksandrovitš Karenin, johon vaimo suhtautuu varsin ivallisesti:
Hän ajatteli: - Rakastan? Osaako hän rakastaa? Ellei hän olisi kuullut, että on olemassa rakkautta, hän ei milloinkaan olisi tullut käyttäneeksi tuota sanaa. Hän ei tiedä mitä rakkaus on.
Kun Anna tapaa kreivi Aleksei Kirillovitš Vronskin, hän ymmärtää, mitä hänen elämästään on puuttunut, ja päätyy avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Tätä suhdetta kuvataan varsin häveliäästi, ja yhtäkkiä Anna ilmoittaa Vronskille odottavansa tämän lasta. Suhde on yleisessä tiedossa, Karenin joutuu aisankannattajan rooliin ja tekee tilanteessa omat ratkaisunsa.

Paitsi että romaanissa kuvataan Anna Kareninan ja Vronskin rakkautta, kuvataan siinä myös vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä ja maailman muuttumista. Tämän näkökulman äänitorveksi asettuu erityisesti tilanomistaja Konstantin Dmitritš Levin, joka haluaa sitouttaa maatilansa talonpojat osuuksin tilaan toiveenaan saada yritys tuottamaan paremmin. Samaan aikaan hän vastustaa kansan sivistämistä, vaikka Euroopassa koulutus on alettu nähdä tienä parempaan tulevaisuuteen.
- Juuri sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, Levin vastusti kiivaasti. - Millä tavoin koulut auttavat kansaa parantamaan aineellista tilaansa? Te sanotte, että koulut ja sivistys tuovat sille uusia vaatimuksia. Sitä pahempi, sillä se ei kykene tyydyttämään niitä. Enkä minä ole milloinkaan voinut ymmärtää, miten yhteen- ja vähennyslasku ja katkismus auttaisivat kansaa parantamaan aineellista asemaansa.
Toisaalla keskustellaan samaan aikaan myös naisten asemasta ja maaorjuuden mahdollisesta lakkauttamisesta. Annan aviopuoliso ajaa uudistuksia mutta saa törmätä yhteiskunnan hitaasti pyöriviin rattaisiin ja muiden vastustukseen.

Paitsi että Levinin kautta tuodaan esille vallitsevaa yhteiskuntaa ja sen muuttumista, on mies myös osallisena rakkaustarinassa, jolle on luvassa onnea enemmän kuin Anna Kareninan ja hänen kreivinsä rakkaudelle. Tolstoi kuvaa rakkaussuhteen syntymistä ja muuttumista vivahteikkaasti ja monipuolisesti sortumatta siirappiin ja epärealistisuuteen: on mustasukkaisuutta, epäilyä rakkauden vähyydestä, riitaa, jos toki myös kauneutta, toisesta välittämistä, huolenpitoa. Rakkaussuhde on myös sidoksissa omaan aikaansa, jossa kuvastuvat sukupuolten väliset erot: Anna Karenina on aviomiehensä jätettyään huono nainen, kun taas hänen veljensä on aviovaimoaan pettävä seikkailija, jota seurapiirit suosivat.

Luen, koska haluan päästä kurkistamaan maailmoihin, joita ei enää ole. Luen oppiakseni ihmisestä ennen ja nykyään. Anna Karenina vastaa näihin tavoitteisiini. Se kertoo hienolla, psykologisesti tarkkanäköisellä tavalla ihmisestä, ihmissuhteista, perheestä, äitiydestä, yhteiskunnasta, Venäjän historiasta, elämästä kaikessa moninaisuudessaan. Siksi kirja on kertakaikkisen upea lukuelämys, jonka viimeisen sivun jälkeen on pakko huokaista hetki, ennen kuin voi edes ajatella uuteen kirjaan tarttumista.

Tästä loistavasta klassikkoteoksesta ovat kirjoittaneet blogeissaan myös esimerkiksi Salla, Jokke, Tiina, Katri ja Morre.


Kirjabingosta ruksaan kohdan Venäläinen kirjailija ja saan nyt kokoon neljännen bingoni.

Kommentit

  1. Anna Karenina on todella hieno ja vaikuttava lukuelämys ja ehdottomasti niitä teoksia, jotka ansaitsevat useammankin lukukerran. Minäkin luin tämän klassikon kokonaisuudessaan vasta hiljattain, mutta uskon palaavani sen monitasoisen tarinan pariin vielä useita kertoja. Tolstoin taituruus on mykistävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mykistävää todellakin! Romaani on sellainen, että uskon sen antavan uudella lukukerralla edelleenkin lukijalleen paljon: yhdellä kerralla ei varmasti kykene läheskään kaikkea huomaamaan.

      Poista
  2. Anna Karenina on upea. Ihan parhautta. Luin sen ensimmäisen kerran lukion ensimmäisen ja toisen luokan välisellä kesälomalla ja päätin, että jos joskus saan lapsia (tytön ja pojan, tietty), saavat he nimikseen Anna ja Aleksei. Nyt lapsia on kolme (poika ja kaksi tyttöä) eikä yhdenkään nimirimpsussa ole kumpaakaan noista nimistä. Sen sijaan aion hankkia venäjänsinisen uroskissan, jonka nimeksi tulee Kreivi Vronski. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten upea kissarotu ja loistava nimi! :) Toivottavasti aikomuksesi toteutuu pian.

      Poista
  3. Minulla on tämä lukematta, mutta nyt kesällä ostin Alesta, joten kovin pahasti ei ole vielä päässyt hyllyssä pölyttymään. Tarina sinänsä on tietysti tuttu, mutta haluan jonain päivänä kokea sen myös oman lukemisen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suosittelen lämpimästi! Aikaa teos vaatii, mutta kun hyvä hetki tulee, kannattaa kirjalle suoda tovi jos toinenkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…