"Minä olen kuullut kerrottavan, että ennen tuota kamalaa tapausta useat henkilöt olivat nähneet nummella kuleksimassa erään eläimen, joka ei voinut olla tavallinen, ja kuvailujen mukaan oli se täydelleen ollut Baskervillen suvun vainoojan näköinen. Kaikki kertoivat samalla tapaa, että se oli ollut suuri, hehkusilmäinen, aavemainen ja kauhea eläin."
Sherlock Holmesin tuntevat suurin piirtein kaikki. Tuo brittietsivä on pääosassa klassikkodekkarissa Baskervillen koira, joka on ollut pitkään lukulistallani. Villasukka kirjahyllyssä -blogin postauksen ansiosta tajusin, että Elisa Kirjasta löytyy myös ulkomaisia klassikoita, kun olin aiemmin lukkiutunut jotenkin hassusti etsimään vain suomalaisia teoksia vuosien takaa. Niinpä latasin innoissani tämän teoksen itselleni ja tartuin vanhaan kunnon etsivätarinaan.
Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä, tarinan kertojana toimiva tohtori Watson, kutsutaan Devonshireen selvittämään Charles Baskervillen outoa kuolemaa. Vaikuttaa siltä, että jonkinlainen kauhea kohtalo vainoaa koko Baskervillen sukua, ja tarinat kammottavasta, verenhimoisesta koirasta lietsovat pelkoa. Suvun viimeinen jäsen, Henry Baskerville, on saapumassa ottamaan sukukartanon haltuunsa, mutta on syytä pelätä, että myös hänen henkensä on vaarassa. Kuolonuhreilta ei täysin vältytä, kun mysteeriä lähdetään ratkaisemaan.
Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat parivaljakko, mutta on selvää, että Holmes on varsinainen tähti. Watson toivoo häneltä tunnustusta ja ihailee häntä suuresti, vaikka toteaakin työskentelyn hänen apulaisenaan olevan varsin vaativaa.
Varsinaisen tarinan lisäksi kirjassa on myös kaksi novellia, Merisopimus ja Viimeinen tehtävä. Ensin mainitussa Holmes selvittää kadonneiden, arkaluontoisten asiakirjojen kohtaloa ja Viimeisessä tehtävässä hän yrittää saada kiinni erittäin ovelan rikollisen:
Tällä kirjalla saan ensimmäisen suoritukseni Rikoksen jäljillä -haasteeseen ja saavutan yhden harmaan aivosolun. :)
 |
| Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (Elisa Kirja 2012) Englanninkielinen alkuteos The Hound of the Baskervilles 1902 Suomentanut Yrjö Weilin 1904 206 sivua |
Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä, tarinan kertojana toimiva tohtori Watson, kutsutaan Devonshireen selvittämään Charles Baskervillen outoa kuolemaa. Vaikuttaa siltä, että jonkinlainen kauhea kohtalo vainoaa koko Baskervillen sukua, ja tarinat kammottavasta, verenhimoisesta koirasta lietsovat pelkoa. Suvun viimeinen jäsen, Henry Baskerville, on saapumassa ottamaan sukukartanon haltuunsa, mutta on syytä pelätä, että myös hänen henkensä on vaarassa. Kuolonuhreilta ei täysin vältytä, kun mysteeriä lähdetään ratkaisemaan.
Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat parivaljakko, mutta on selvää, että Holmes on varsinainen tähti. Watson toivoo häneltä tunnustusta ja ihailee häntä suuresti, vaikka toteaakin työskentelyn hänen apulaisenaan olevan varsin vaativaa.
Yksi Sherlock Holmesin vikoja - jos sitä saattaa viaksi sanoa - oli hänen suuri haluttomuutensa tehdä muille täydellisesti selkoa aikeistaan ennen niiden toimeenpanon hetkeä. Osaksi oli selitys tähän seikkaan hänen voimansatuntevassa luonteessaan, jota miellytti vallitseminen ja hämmästyttäminen, osaksi myöskin hänen ammattinsa vaatimassa varovaisuudessa, joka esti jättämästä mitään sattuman nojaan. Se oli kumminkin usein hyvin vaikeaa niille, joiden tuli toimia hänen asiamiehinään tai apulaisinaan.Dekkarissa seikkaillaan nummimaisemissa, joten miljöö on perusbrittiläinen. Baskervillen koira on selkeäjuoninen klassinen salapoliisitarina, jossa pelottavat asiat saavat luonnollisen selityksen. Yrjö Weilinin suomennos vuodelta 1904 tuntui alkuun haastavalta, mutta kieleen tottui yllättävän nopeasti, ja lukukokemuksesta muodostui miellyttävä. Kyllä tällaista perinteistä dekkaria mielellään lukee.
Varsinaisen tarinan lisäksi kirjassa on myös kaksi novellia, Merisopimus ja Viimeinen tehtävä. Ensin mainitussa Holmes selvittää kadonneiden, arkaluontoisten asiakirjojen kohtaloa ja Viimeisessä tehtävässä hän yrittää saada kiinni erittäin ovelan rikollisen:
Sinä, hyvä Watson, tunnet minun kykyni ja kumminkin täytyi minun kolmen kuukauden kuluttua tunnustaa tavanneeni vihdoinkin vastustajan, joka henkisessä suhteessa on vertaiseni. Hänen rikostensa synnyttämä kauhu muuttui hänen taitavuutensa ihailuksi.Baskervillen koirasta ovat kirjoittaneet myös Morre, Amma, Raisa ja Haltiamieli.
Tällä kirjalla saan ensimmäisen suoritukseni Rikoksen jäljillä -haasteeseen ja saavutan yhden harmaan aivosolun. :)
Siitä on aikaa, kun olen lukenut tämän. Tästä tarinasta taisi olla uudistettu versio siinä BBC:n Uusi Sherlock-sarjassa. Sarjasta tykkään, ja tämä alkuperäinenkin kirja olisi kiva lukea uudestaan. Tämä on oikein klassikkojen klassikko. :) Kiva aloitus rikoshaasteeseen. :)
VastaaPoistaTällä oli tosiaan kiva aloittaa rikoshaaste. Kirja on ollut pitkään lukulistallani, ja nyt tuli riittävän monta syytä lukea kirja. :) Pidän kyllä kovasti tällaisista perinteisistä dekkareista.
PoistaKiva, että olin avuksi, vaikkakin vahingossa, minä kun olin ensimmäistä kertaa liikkeellä Elisa Kirjan kanssa :)
VastaaPoistaTuota vanhahtavaa kieltä oli ihana lukea, sopi hyvin kirjan tunnelmaan :)
Kieli tosiaan täydensi mukavasti kirjan tunnelmaa. Tulipa samalla kiinnitettyä huomiota siihen, miten asioita on sata vuotta sitten ilmaistu! :)
Poista