Siirry pääsisältöön

Jenni Toivoniemi: Valtakausi

Tämä on viimeinen vuosi, tärkein vuosi, jokainen opettaja julistaa vuorollaan. Mutta niin moni minun ihmisistäni on kirjoittanut viime tai edellisenä vuonna, ettei omassa abivuodessa ole samanlaista hohtoa. Elän itsekin jo puolittain siinä toisessa maailmassa, jossa näyttäisi olevan sekä enemmän että vähemmän vapautta. Olenko siis kaikkein vapain vai kaikkein vähiten vapaa? Koko kolme vuotta on tähdännyt ainoastaan ylioppilaskirjoituksiin. Ihan kuin ne olisivat elämän tähtihetki. Siitä se alamäki alkaa. Yleissivistyksemme on kuulemma korkeimmillaan juuri nyt. Ei hyvältä näytä.

Jenni Toivoniemi: Valtakausi
WSOY 2022
kansi Hilla Semeri
416 sivua
äänikirjan kesto11 t 11 min

Elokuvantekijä Jenni Toivoniemen esikoisromaani Valtakausi vie 1990-luvun Kallioon. Joukko nuoria elää aikuisuuden tuntumassa: osa henkilöistä elää abivuottaan, osa on hieman vanhempia. Jokaiselle kertomuksen kuvaama vuosi on kuitenkin tavalla tai toisella merkityksellinen.

Keskeinen henkilö tuntuu olevan Bambi, joka on alaikäisenä muuttanut pois lapsuudenkodistaan käydäkseen lukiota Helsingissä. Bambi on kuin valo, joka vetää muita luokseen, ja erityisesti "pojilleen" hän haluaa olla sopivassa määrin lähellä ja etäällä. Bambiin ei kosketa, mutta hänen kanssaan vietetään aikaa, se on kaikille selvää. Kaveriporukka on tiivis mutta sen dynamiikka muuttuu, kun Bambi tutustuu Helenaan, jonka kanssa alkaa viettää erityisen tiiviisti aikaa.

Toivoniemen esikoisromaanissa on peräti yhdeksän minäkertojaa. Äänikirjan kertojia on jokaiselle minälle omansa: Usva Kärnä, Elisa Salo, Karoliina Niskanen, Fanni Noroila, Samuli Niittymäki, Mikko Kauppila, Elias Salonen, Otto Rokka ja Aksa Korttila.

Useat kertojat ovat romaanissa sekä vahvuus että haaste. Kertomuksen rakenne on kiinnostava, sillä eri näkökulmat muodostavat toimivan jatkumon ja erilaiset katseet tuovat vaihtelevia näkemyksiä tapahtumiin. Toisaalta lukuisat kertojaäänet sekoittuvat helposti ja vie aikaa, ennen kuin eri hahmot piirtyvät toisistaan erottuvina esiin. 

Etukäteen odotin erityisesti romaanin 1990-lukulaista maailmaa. Ajankuvaa keskeisemmäksi nousivat henkilöt ja heidän suhteensa, mutta kyllä kokonaisuudesta myös nostalgiaa tavoitin. Lukiotaan päättävien nuorten elämässä on jotain hyvin tunnistettavaa ja siten sydämeen käyvää.

Katsoin aivan hiljattain Jenni Toivoniemen elokuvan Seurapeli. Ehkä se vaikutti taustalla siihen, että näin Valtakauden mielessäni hyvin visuaalisesti ja tämän tästä huomasin pohtivani, miltä kokonaisuus näyttäisi valkokankaalla. 

Muualla: Kirjaluotsi ja Kirjapöllön huhuiluja.

Helmet 202219. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa.

Kommentit

  1. Tuo Bambi tuo väistämättä mieleen Kaija Kärjen Eeledin, jossa myös on valon lailla hehkuva henkilö Bambi.
    Tämän voisi kyllä lukea ihan uteliaisuuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Eeled kiinnostaa kyllä kovasti!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii