Siirry pääsisältöön

Ylen audiodraama: Linda ihmemaassa

YLE 2026

YLE on jatkanut kiinnostavia audiodraamojaan: tällä kerralla päätähtenä on vuosikymmeniä julkisuuden kiinnostuksenkohteena ollut viulisti Linda Lampenius, joka on Euroviisujen myötä ollut viime kuukaudet erityisen paljon esillä mediassa. Eipä hän tosin ole katveessa ollut aiemminkaan, sen osoittavat myös Linda ihmemaassa -audiodraaman otsikkositaatit.

Naistenviikkohaasteeseen tämä audiodraama sopii erinomaisen hyvin. Se kertoo ravistelevasti ja koskettavasti lahjakkaasta ja kunnianhimoisesta naisesta, joka päätyy luottamaan vääriin ihmisiin ja jonka tie olisi kenties voinut olla toisenlainen, jos rinnalle olisi osunut enemmän oikeita ihmisiä. Saga Sarkolan ansiokkaasti esittämää Linda Lampeniusta voinee luonnehtia hyväuskoiseksi, mutta en tiedä, tarvitseeko sitä pitää huonona ominaisuutena ihmisessä. Ei kai ole väärin uskoa hyvää ihmisistä, vaan eikö ole väärin käyttää hyväksi ihmisten luottamusta?

Linda ihmemaassa avaa kronologisesti edeten viulistin elämäntarinaa lapsuudesta saakka. Hän osoittaa sekä sitoutumista soitonopiskeluun että suurta lahjakkuutta jo varhain, ja sekä isä Börje (audiodraamassa Nicke Lignell) että äiti Ulla Eklund (Jonna Järnefelt) kannustavat tytärtään niin tuolloin kuin myöhemminkin. Yksi sarjan sykähdyttäviä seikkoja onkin tiivis perheyhteys, joka kannattelee muusikkoa monissa vaikeissa hetkissä niin lähisuhdeväkivallan paljastuessa kuin myös silloin, kun Peter Nygård esittää Lampeniukselle hurjat korvausvaatimukset ja painostaa tätä julkiseen anteeksipyyntöön.

Varjoja elämässä on muutenkin: Aina kumppani ei kykene sulattamaan puolisonsa menestystä myönteisestä huomiosta puhumattakaan, ja pahimmillaan mustasukkaisuus johtaa väkivaltaan. Yksi elämän suuria murheita on Ulla-äidin päihdeongelma, josta on vaikea puhua varsinkin, kun isä painottaa kiiltävän julkisivun tärkeyttä. Henkiset paineet saavat viulistin sairastumaan bulimiaan, ja ”piru” kulkee mukana, vaikka nainen yrittää paeta sitä muuttamalla toiseen maahan.

On paljon sellaista, mistä pitää vaieta, mutta nyt Linda Lampeniuksen ääni tulee kuuluviin vaikuttavassa audiodraamassa, joka ei jätä kuulijaansa kylmäksi. Kokonaisuuden äänimaailma on hieno; sen suunnittelusta vastaa Juha Hakanen.

Sarja muistuttaa, että menestyksen takana on vaikeuksia ja surua, eikä mikään ole tullut ilmaiseksi. Se muistuttaa myös siitä, miten haavoittuvassa asemassa nainen yhä edelleen voi olla musiikkimaailmassa ja mediassa, joista varsinkin jälkimmäinen keskittyy tarpeettoman paljon artistin ulkonäköön ja kohu-uutisten etsintään. Koskettavaa on se, miten paljon Linda ihmemaassa -sarja voi tarjota samaistumispintaa myös kuulijalle, joka ei ole lähelläkään julkisuuden keskiötä.

Naistenviikon lukuhaastetta luotsaa tänä vuonna Niina.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...