YLE on jatkanut kiinnostavia audiodraamojaan: tällä kerralla päätähtenä on vuosikymmeniä julkisuuden kiinnostuksenkohteena ollut viulisti Linda Lampenius, joka on Euroviisujen myötä ollut viime kuukaudet erityisen paljon esillä mediassa. Eipä hän tosin ole katveessa ollut aiemminkaan, sen osoittavat myös Linda ihmemaassa -audiodraaman otsikkositaatit.
Naistenviikkohaasteeseen tämä audiodraama sopii erinomaisen hyvin. Se kertoo ravistelevasti ja koskettavasti lahjakkaasta ja kunnianhimoisesta naisesta, joka päätyy luottamaan vääriin ihmisiin ja jonka tie olisi kenties voinut olla toisenlainen, jos rinnalle olisi osunut enemmän oikeita ihmisiä. Saga Sarkolan ansiokkaasti esittämää Linda Lampeniusta voinee luonnehtia hyväuskoiseksi, mutta en tiedä, tarvitseeko sitä pitää huonona ominaisuutena ihmisessä. Ei kai ole väärin uskoa hyvää ihmisistä, vaan eikö ole väärin käyttää hyväksi ihmisten luottamusta?
Linda ihmemaassa avaa kronologisesti edeten viulistin elämäntarinaa lapsuudesta saakka. Hän osoittaa sekä sitoutumista soitonopiskeluun että suurta lahjakkuutta jo varhain, ja sekä isä Börje (audiodraamassa Nicke Lignell) että äiti Ulla Eklund (Jonna Järnefelt) kannustavat tytärtään niin tuolloin kuin myöhemminkin. Yksi sarjan sykähdyttäviä seikkoja onkin tiivis perheyhteys, joka kannattelee muusikkoa monissa vaikeissa hetkissä niin lähisuhdeväkivallan paljastuessa kuin myös silloin, kun Peter Nygård esittää Lampeniukselle hurjat korvausvaatimukset ja painostaa tätä julkiseen anteeksipyyntöön.
Varjoja elämässä on muutenkin: Aina kumppani ei kykene sulattamaan puolisonsa menestystä myönteisestä huomiosta puhumattakaan, ja pahimmillaan mustasukkaisuus johtaa väkivaltaan. Yksi elämän suuria murheita on Ulla-äidin päihdeongelma, josta on vaikea puhua varsinkin, kun isä painottaa kiiltävän julkisivun tärkeyttä. Henkiset paineet saavat viulistin sairastumaan bulimiaan, ja ”piru” kulkee mukana, vaikka nainen yrittää paeta sitä muuttamalla toiseen maahan.
On paljon sellaista, mistä pitää vaieta, mutta nyt Linda Lampeniuksen ääni tulee kuuluviin vaikuttavassa audiodraamassa, joka ei jätä kuulijaansa kylmäksi. Kokonaisuuden äänimaailma on hieno; sen suunnittelusta vastaa Juha Hakanen.
Sarja muistuttaa, että menestyksen takana on vaikeuksia ja surua, eikä mikään ole tullut ilmaiseksi. Se muistuttaa myös siitä, miten haavoittuvassa asemassa nainen yhä edelleen voi olla musiikkimaailmassa ja mediassa, joista varsinkin jälkimmäinen keskittyy tarpeettoman paljon artistin ulkonäköön ja kohu-uutisten etsintään. Koskettavaa on se, miten paljon Linda ihmemaassa -sarja voi tarjota samaistumispintaa myös kuulijalle, joka ei ole lähelläkään julkisuuden keskiötä.
Kuulin tästä jakson radiosta olessani automatkalla joitakin päiviä sitten ja täytyy sanoa, etten tajunnut siitä mitään. Jakso oli sirpaleisesti leikattu ja mielestäni pomppi asiasta toiseen: koin siis sen hyvin sekavaksi. Voi tosin johtua siitä, että kyseessä oli random-jakso keskeltä sarjaa eikä minulla ollut mitään hajua missä ns. mennään.
VastaaPoistaMutta kiehtova idea tehdä ns. elämäkertakuunnelma.
Suosittelen kokeilemaan kuuntelua uudelleen alusta alkaen! En kokenut, että sarjaa alusta alkaen kuunnellessa olisi syntynyt sirpaleisuuden vaikutelmaa vaan kokonaisuus pysyi hyvinkin koossa.
PoistaÄskeinen anonyymi olin minä.
VastaaPoistaTämä on kuuntelulistalla, mutta viime aikoina olen näköjään keskittynyt enemmän kuuntelemaan tietokirjoja tai podcasteja.
VastaaPoistaMinä puolestani olen alkanut haikailla hyvien podcastien perään. Pitäisi keskittyä etsiskelemään niitä eikä vain odotella, että sellaisia tipahtaa nenän eteen jostain :)
PoistaKuuntelin tämän toissa viikolla marjapuskassa ja voi, miten paljon pidin. Täytyy sanoa, että minulle Lindan vaiheet eivät olleet kovin tuttuja ja olin todella yllättynyt siitä, mitä kaikkea hän on kokenut. En osannut ajatella, että hän olisi ollut erityisen sinisilmäinen, hän vain luotti ympärillään oleviin ihmisiin niin kuin varmasti moni meistä hänen sijassaan olisi tehnyt. Sen sijaan mietin paljon lapsuudenperhettä ja miten ristiriitaista oli, että toisaalta oli paljon rakkautta ja kannustusta, mutta toisaalta Linda joutui olemaan perheen aikuinen jo varhain. Se varmasti on jättänyt jälkensä. Joka tapauksessa hieno audiodraama jälleen kerran ja hieno tulkinta Lindasta!
VastaaPoistaPiti ihan varmistaa, että en ole käyttänyt sanaa "sinisilmäinen" – jossain määrin hyväuskoinen ehkä, mutta kuten sanot: kukapa ei hänen asemassaan olisi ollut sellainen. Vaikea olisi mitään saavuttaa, jos ei kehenkään luottaisi. Silti surettaa ajatella, mitä kunnianhimoisella uralla saattoi jäi katveeseen väärien ihmisten vuoksi. Toisaalta Lindan tarina avaa hyvin myös (musiikki)maailman raadollisuutta.
PoistaTämä täytyy kuunnella!
VastaaPoistaOlen kuunnellut aiemmin audiodraamat sekä Armi Aavikosta että Sanna Marinista ja molemmat olivat erinomaisia. Linda Lampenius sopii hyvin tähän trilogiaan.
Olen lukenut Lindasta vuosien varrella niinkuin jokainen, joka on selaillut naisten- tai iltapäivälehtiä. Tapasin Lindan, kun olimme yhtäaikaa Otavan signeerauspisteellä Helsingin kirjamessuilla. Hänellä on noin 100 metrin jono ja minä taisin signeerata kymmenisen Lukupiiri-kirjaa. Eli minulla oli aikaa tarkkailla Lindan toimintaa. Hän oli superystävällinen ja lämmin kaikille lähestyjille, olivat he iäkkäitä naisia tai eri-ikäisiä miehiä. Hän signeerasi siideripulloja ja lehtiartikkeleita, jotka olivat olleet säilössä vuosikausia. Minuun teki vaikutuksen se nöyryys ja lämpö, jolla hän kohtasi ihmiset. Myös minut, oli mukava jutustella, kun jono viimein loppui. Ja kuinka ammattimaisesti hän vetikään Liekinheittimen Peten kanssa. Siis kuunteluun!
Oi, miten ihana muisto tapaamisestanne! Muistelusi vahvistaa mielestäni hyvin sitä lämmintä kuvaa, joka Lindasta audiodraaman myötä syntyy. Liekinheitin olisi mielestäni ansainnut vielä paremman sijoituksen Euroviisuissa, esitys oli huikea!
Poista