Kirjoittamisessa vaikeinta on sisään pääseminen, kalvon puhkaiseminen joka päivä. Toiseksi vaikeinta on ulos pääseminen. Välillä minä uppoan liian syvälle ja nousen pintaan liian nopeasti. Jälkeenpäin tuntuu että on apposen auki ja ihoton. Koko maailma tuntuu kostealta ja taipuisalta. Kun nousen työpöydän äärestä, suoristan kaiken. Maton pitää olla samassa linjassa lattialautojen kanssa. Hammasharjan pitää olla kohtisuoraan hyllyn reunaa kohti. Vaatteet eivät saa olla nurinpäin. Äidin safiirin pitää olla sormen keskellä.
Eletään 1990-luvun loppua. Caseyn elämä ei ole erityisen auvoisaa: hän on menettänyt äitinsä äkillisesti ja parisuhdekin on päättynyt. Elämä ulkomailla on vaihtunut arkeen kotiseudulla, missä hän työskentelee tarjoilijana. Palkasta ei jää paljoakaan käteen, vaikka vuokra ankeasta ”asunnosta” ei ole suuri. Isoimman osan Caseyn tuloista vievät velat.
Ei auta kuin aiheuttaa pikkuisen harmitusta kaikille, levittää pettymystä tasaisesti. Kun menen alas ja vien annokset nelospöytään, pöytä numero kuusi on valmis tilaamaan jälkiruokaa. Oscarien ja poikien ruoka on varmasti valmis, mutta kuutosen mies ei osaa päättää ottaako bourbon-pekaanipiirakkaa vai kompottia.
Elämä ei kuitenkaan ole silkkaa kurjuutta. Työskentely tarjoilijana ei ole yksinomaan ankeaa, kiitos muutamien hyvin työtovereiden, ja lisäksi Caseyn elämään astuu kaksi miestä: Silas ja Oscar, jotka molemmat ovat kiinnostuneita kirjoittamisesta. Pian Casey joutuu toden teolla pohtimaan, mitä hän oikeastaan haluaa – ja kenen kanssa.
Lisäksi olennainen osa Caseyta on kirjoittaminen. Hän on kirjoittanut jo vuosia romaania, joka voisi kenties olla Suuri Amerikkalainen romaani, kunhan sen saisi valmiiksi. Se on hänen kiintopisteensä, jokin joka pysyy aina, vaikka asunto olisi lähteä alta ja vaikka olisi yksin.
En minä kirjoita siksi, että luulisin että minulla on jotain sanottavaa. Kirjoitan koska muuten kaikki tuntuu vielä pahemmalta.
Kirjoittajia & rakastajia esittelee lukijalleen kiinnostavan kompleksisen päähenkilön, jolla on vaikeuksia ja joka tavoittelee parempaa elämää. Romaanissa on jotain varsin amerikkalaista, mutta se myös saa toivomaan, että päähenkilölle kävisi hyvin. Casey on hahmona aidolta vaikuttava: hänen arjessaan on haasteita mutta myös iloa ja hyvää – niin kuin usein todellisessa maailmassakin on.
Romaani tasapainottelee sopivassa määrin melankolian ja ilon rajamailla. Synkkyys ei saa liikaa tilaa, vaan kokonaisuus on lämmin ja kaunis. Pidin romaanista paljon!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.