Siirry pääsisältöön

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Kuvittelin ennen, että paratiisi on paikka, jossa on kauneuesta huolimatta jotaki ahistavaa ja pelokasta. Täälä ei kuitenkaan kenenkään tarvihte lymytä eikä peljätä mitään, ei ees sielunvihollista. Paitsi ehkä mun ihteni.

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha
Atena 2023
kansi Tuuli Juusela
228 sivua

Maaru on lestadiolaisperheestä, ja niin on myös Eliisa, Maarun ”syjänystävä” ja kesärakkaus. Hehkuvan kesän lumo ei kuitenkaan kanna pitkälle 1990-luvun Pohjanmaalla, siellä naisten välinen rakkaus on mahdoton. Molemmat nuoret naiset tekevät omat valintansa: Eliisa menee naimisiin ja on pian raskaana; Maaru lähtee Helsinkiin. Siellä hänenlaiselleen on enemmän tilaa.

Mutta meneepä Maaru minne tahansa, on jokin jotenkin vinossa. Hän on rakastanut väärin, hän on vääränlainen, ja silti hän aavistaa, että ei kaikki voi olla väärin vaan toisinkin voisi olla. Helsingissä hän saakin nähdä, ettei ole aavistuksissaan väärässä.

Eliisa on Maarulle kuin peili, josta heijastuvat toisenlaiset uskomukset, toisenlainen päätös. Kun Maaru ravistelee itsensä irti etsiäkseen näköistään elämää, Eliisa jää elääkseen normien mukaan.

Oranssi puutarha on kaunis romaani, joka tulee erityisellä tavalla liki. Se on tunnelmaltaan rauhallinen ja malttaa avata sopivan lempeästi päähenkilönsä ajatuksia ja niiden kehittymistä. Vaikka keskeiset henkilöt ajautuvat eri suuntiin, on heitä mahdollista ymmärtää. Puolia ei ole pakko valita, sillä niin Maarua kuin Eliisaa katsellaan lämpimästi.

Kuulen sen. Kohinan virran ko valutan hiekkaa sormien välistä Eliisan käsivarsille ja kaulalle ja ko hopeinen risti luiskahtaa kaulalta. Taputtelen hellästi hiekkaa Eliisan pään ympärille, ja vain sen valosa loistavat kasvot jää näkyviin.

Olen usein kokenut murteen käytön kirjoissa hieman hankalaksi. Vaikka Oranssi puutarha on kieleltään murteellinen, se soljuu eteenpäin mukavan sujuvasti eikä murteen lukeminen tuota vaikeuksia. 

Tämä viehättävä esikoisromaani oli myös Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaana. 

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Kommentit

  1. Aihe on kyllä mielenkiintoinen ja lähelle tuleva taustojeni vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla ajatuksiasi tästä, jos päädyt tämän lukemaan.

      Poista
  2. Tämä on ollut minulla lukulistalla, mutta en ole selvinnyt sen kimppuun. Minua murteet kiehtovat, tykkään erityisesti Oulun seudun murretta lukea jostain syystä ja aihe kiinnostaa myös.

    VastaaPoista
  3. Tämä on minunkin kiinnostuslistallani. Tykkään usein nuoren tai lapsen näkökulmasta ja vieraat kulttuurit joihin voi laskea tietyllä tavalla eri uskonlahkotkin, kiinnostavat kyllä. Kiva tietää että murre on tässä toimivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotain hyvin viehättävää vaikka myös painavaa. murre tosiaan toimii hienosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat