Valancy, joka todellisessa elämässä oli niin arka ja voimaton, masennettu ja nöyryytetty, oli tottunut unelmissaan elämään hyvin loistavasti. Ei kukaan Stirlingin suvusta tai sen haarautumista aavistanut tätä, kaikkein vähimmin hänen äitinsä ja Stickles-serkku. He eivät milloinkaan tienneet, että Valancylla oli kaksi kotia: ruma, punaisista tiilistä rakennettu laatikkomainen koti Elm-kadun varrella ja Sininen linna ilmassa. Hän oli mielikuvituksissaan elänyt Sinisessä linnassa niin kauan kuin hän saattoi muistaa. Hän oli ollut hyvin pieni lapsi, kun oli joutunut sen lumoihin.
L. M. Montgomeryn klassikkoromaania Sininen linna on moni kehunut, ja nyt päätin viimein ottaa sen luettavaksi osana kirjabloggaajien klassikkohaastetta, jota luotsaa tällä kerralla Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin Gregorius ja joka toteutuu nyt 23. kerran. Ennakkoon ilmoittautuneita osallistujia oli tällä kierroksella mukana 25, ja edeltävästä blogilinkistä löytyy koontia haasteesta.
Sitten itse asiaan. Vasta romaanin luettuani hoksasin, että Sininen linna viettää juhlavuottaan: se on julkaistu alkujaan vuonna 1926 nimellä The Blue Castle. Kuinka hyvin se onkaan aikaa kestänyt ja miten hienosti se puhutteleekaan myös nykylukijaa!
Sinisen linnan päähenkilö on Valancy Stirling, joka on kaksikymmentäyhdeksänvuotias ja läheistensä mielestä toivoton vanhapiika. Naimattomuus ei naista itseään juuri ahdista, sillä lähipiirin avioliitot eivät ole järin kannustavia esimerkkejä avioliiton auvoisuudesta. Mutta Valancy suree kuitenkin sitä, että kukaan ei ole koskaan halunnut häntä omakseen. Naimisissa tai ei, olisi ihmisen hyvä kokea olevansa jollekulle tärkeä – sellaista onnea romaanin päähenkilölle ei ole suotu vaan ennemminkin hän saa kokea olevansa läheistensä silmissä harmaa ja näkymätön.
Valancy on myös pelokas: hän pelkää niin äitiään kuin Benjamin-setäänsä sekä muitakin sukulaisiaan; hän pelkää köyhyyttä ja yksinäisyyttäkin. Todellisuudesta pakopaikan hänelle kuitenkin tarjoaa mielikuvitus: hän unelmoi Sinisestä linnasta torneineen ja viireineen, linnasta jossa on kaikkea, mikä oli ihmeellistä ja kaunista. Kuitenkin hän ajattelee myös niin, että kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä unelma on aina vain etäämmällä ja hänen tulisi unelmoinnin sijaan katsoa todellisuutta urheasti suoraan kasvoihin. Ja todellisuutta Valancyn mielestä on se, että hän itse ei ole kaunis eikä hänen ympärillään ole kauneutta nimeksikään. Kannustusta hän ei läheltään saa vaan ennemminkin viestiä siitä, ettei kelpaa kenellekään, ei varsinkaan kolkolle äidilleen. Ei kai ole ihme, että nainen on valju ja vaisu.
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Valancy saa lääkäriltään kirjeen ja kuulee olevansa vakavasti sairas. Sydänsairaus on sellaista laatua, ettei sitä voi parantaa: kaikki oli viimeisellä asteella. Elinaikaa voisi olla kenties jäljellä vielä vuosi, jos Valancy huolehtisi itsestään hyvin, mutta yhtä hyvin hän voisi myös kuolla millä hetkellä tahansa. Tieto on ymmärrettävästi lamauttava ja saa kokemuksen omasta yksinäisyydestä tuntumaan aiempaa vahvemmalta.
– Olen köyhä, olen ruma, olen epäonnistunut – ja lähellä kuolemaa, hän ajatteli. Hän voi nähdä oman kuolinilmoituksensa Deerwoodin Weekly Timesissä, josta se jäljennettäisiin Port Lawrencen Journaliin. ”Katkera murhe kohtasi Deerwoodia jne., jne., jne., jne.”, valheita, kaikki valheita. Murhe, tosiaan! Kukaan ei kaipaisi häntä. Hänen kuolemansa ei merkitsisi kenellekään mitään. Ei edes hänen äitinsä rakastanut häntä – hänen äitinsä, joka oli ollut niin pettynyt sen johdosta, että hän ei ollut poika – tai edes sievä tyttö.
Oman kuolevaisuuden ja ajan rajallisuuden syvä ymmärtäminen saavat Valancyn tarttumaan toimeen. Äkkiä hän päättää viis veisata kaikista itseensä kohdistuvista odotuksista ja yllättää lähipiirinsä toden teolla, kun ei enää vaikenekaan vaan puhuu suunsa puhtaaksi. Läheiset huolestuvat mutta eivät ehkä niinkään Valancyn itsensä vuoksi vaan koska kokevat rauhaansa rikotun, kun sovinnaisuussääntöjä ei yhtäkkiä noudatetakaan. Ja nimenomaan Valancy kaikista ihmisistä päättää sääntöjä yllättäen rikkoa.
Valancy menee toimissaan vielä pidemmälle, mistä seuraa eräänlainen välirikko ja fyysinenkin etäisyys perheeseen, jonka on vaikea sulattaa uudenlaista naista, joka on heidän piiriinsä ilmaantunut. Irtiotto tuntuu olevan välttämätön, sillä elettyään vuosia kaikkea muuta kuin tyydyttävää elämää on Valancy nyt lähempänä omaa Sinistä linnaansa kuin koskaan ennen.
Sininen linna tarjoaa lukijalleen todellisen elämyksen kaikessa rakastettavuudessaan. Valancy Stirling on päähenkilönä hyvin kiinnostava: hän on lopulta kaikkea muuta kuin valju ja hiljainen, ja hänen ilkikurinen tapansa suhtautua perheensä ylenpalttiseen sovinnaisuuteen saa suupielet kohoamaan. Hän on myös henkilöhahmo, jolle toivoo hyvää – huomasin suorastaan jännittäväni, kuinka hänen lopulta käy.
Montgomeryn klassikkoteosta voi pitää rakkausromaanina mutta romantiikka ei kuitenkaan ole pääosassa. Ennemminkin kertomusta voi pitää nuoren naisen kasvutarinana ja siinä, miten päähenkilö ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä, onkin jotain riemastuttavaa. Romanttistakin vivahdetta kertomuksesta toki löytyy, mutta liian hattaraiseksi se ei muotoudu: pidin suuresti siitä, miten eräs parisuhde rakentuu ennemminkin toveruuden ja yhteisen hyvän olon kuin intohimon varaan.
Valancyn unelmoinnissa ja lukuisissa kauniissa luontokuvauksissa on satumaisuutta, joka vie lukijan mukanaan. Romaanin äärellä ei voi olla pohtimatta, mitä itse saattaisi tavoitella, jos kuulisi aikansa olevan jo hyvinkin vähissä. Valancyn tarina antaa nykyajassa tärkeän muistutuksen siitä, että onni ei löydy suoraan materiasta vaan se muotoutuu lopulta kovin toisenlaisista tekijöistä. Lukiessa tulee pohtineeksi myös sitä, minkälainen mahtaisi olla oma Sininen linna vai onko se itse asiassa jo olemassa.
Muualla: Kirjasähkökäyrä rakasti tätä klassikkoa, Kotona kirjassa nostaa esille kirjoitusvirheet, jotka häiritsivät jonkin verran myös tässä painoksessa, MarikaOksa antoi romaanille kaksi tähteä ja Jokke sai Sinisestä linnasta mukavan lukukokemuksen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.