Siirry pääsisältöön

Johanna Venho: Syyskirja

Viime talvena yritin yhtenä pimeänä iltana selittää Atelle, että Toven teksteissä on tärkeintä se, että ne kuvaavat sitä mikä ei näy. Näkymätöntä ei tarvitse todistaa havainnolla, pitää vain uskoa. Tove kirjoittaa tavallisista asioista, joissa on paljon kätkettyä.

Johanna Venho: Syyskirja
WSOY 2021
Päällyksen maalaus Rauha Mäkilä
Päällys Martti Ruokonen
280 sivua

Johanna Venho tarkastelee Syyskirjassaan ikonista kirjailijaa ja taidemaalaria Tove Janssonia. Vaikka liikkeelle lähdetään vuodesta 2019, eletään paljolti elokuussa 1991. Päättymässä on viimeinen kesä, jonka Tove on puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa viettänyt rakkaalla Klovharun saarellaan. On tullut aika tunnustaa, että saari ei enää ole ikääntyvien naisten tavoitettavissa ja on aika jättää jäähyväiset.

Samana kesänä nuori Maria saapuu Pellinkiin. Hänen unelmansa on tavata Tove, mutta ei ole aivan helppoa kohdata ihmistä, joka on saanut omassa mielessä niin merkittävän aseman.

Romaani nivoo yhteen nuoren opiskelijan ja lähes kahdeksankymppisen taiteilijan elämäntarinoita. Molemmat muistavat ajatuksissaan mennyttä ja ovat nykyhetkessä, kumpikin tekee jonkinlaista tilinpäätöstä. Kumpikin haluaa kirjoittaa ja kumpaakin koskettaa suru suhteessa omaan äitiin.

Millaista on elää maailmassa ilman äitiä. Se riippuu siitä, millaisesta äidistä puhutaan. Hän sulkee silmänsä ja on taas Luotsikadulla, kaakeliuuunin lämmössä, kostea kipsi tuoksuu, äiti ja hän ovat kääriytyneet samaan huopaan.

Maria on tarinan minä, Tovea tarkastellaan hänenä, toisen katseen kautta. Se on jossain määrin etäännyttävää mutta samalla kuitenkin toimivaa: lopulta pidän siitä, että Tove jää hieman etäälle.

Syksy on luopumisen aikaa, ja luopumisen haikeus on läsnä Syyskirjassakin. Kerronta on kaunista ja monen ajatuksen äärelle haluan palata uudelleen. Haikeus kantaa mukanaan lohtua, ja hitaassa kerronnassa on jotain mukavalla tavalla maadoittavaa. On ilahduttavaa etsiä tälle romaanille paikka omasta hyllystä ja tietää, että sen äärelle voi palata.

Syyskirjasta muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjarikas elämäniKirjaluotsi ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa kovasti! Todella ihastuttava kansikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi sopii minusta hyvin tarinan tunnelmaan. Viehättävä romaani.

      Poista
  2. Hienoa kuulla, että sinäkin pidit tästä. Oli todella ihastuttava lukukokemus, sellainen johon haluaa palata myöhemminkin. Rauha Mäkilän päällyksen maalaus on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo kannen vuoksi haluan tämän säilyttää, mutta kyllä sisällönkin äärelle haluan palata vielä uudelleen.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä, kuten muistakin Johanna Venhon romaaneista. Kirjan tunnelma vei mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tässä kyllä miellyttävä. Sellainen mukavan hidas ja harkitseva.

      Poista
  4. Tälläisiä kirjoja tuntuu ilmestyvän paljon, jotka perustuvat löyhästi johonkin todelliseen henkilöön. Olen tosi vähän lukenut Tove Janssonin kirjoja, mutta tätä on kehuttu niin paljon, että kovasti tämä kyllä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija oli listannut blogiinsa (Tuijata.com) biofiktiota, ja yllätyin siitä, miten paljon sitä on julkaistu pelkästään tänä vuonna.

      Poista
  5. Tykkään sanaleikistä, vai onko tuo nyt assosiaatioleikki vai mikä. Luin kesällä Kesäkirjan enkä oikein päässyt sen imuun. Sitten tiedänkin vain muumit. Harmittaa että Tove-leffa jäi koronan takia näkemättä.

    Minä ja hän -valinnat kuulostaa oikeastaan toimivilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kirjan nimestä. Se sopii monin tavoin sisältöön ja on kiva linkki Kesäkirjaan. Tove-elokuvan katson hiljattain suoratoistopalvelusta ja pidin siitä.

      Poista
  6. Tämä on ehdottomasti lukulistalla. Venho vakuutti Ensimmäisellä naisellaan taidoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen naisen tunnelma jäi mieleeni. Se muuten taisikin olla ensimmäinen Venholta lukemani teos.

      Poista
  7. Näkökulman valinta vaikuttaa hyvältä, ja tämä voi olla syy, miksi löydän tieni kirjan ääreen piakkoin. Kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostuksella odotan ajatuksiasi, jos kirjan ääreen tiesi löydät.

      Poista
  8. Tästä olen kuullut ja lukenut paljon hyvää. Ja Tove on ihana! Valitettavasti Venhon tyyli ei oikein Ensimmäisessä naisessa tuntunut omalta, joten epäröin sen suhteen, otanko tätä lukuun. Kirjan kansi on kyllä hieno ja houkutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tyylissä on minusta jotain samankaltaista kuin Ensimmäisessä naisessa, joten voi olla, että kirja ei ole sinua varten. Kansi on upea!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii