Viime talvena yritin yhtenä pimeänä iltana selittää Atelle, että Toven teksteissä on tärkeintä se, että ne kuvaavat sitä mikä ei näy. Näkymätöntä ei tarvitse todistaa havainnolla, pitää vain uskoa. Tove kirjoittaa tavallisista asioista, joissa on paljon kätkettyä.
Johanna Venho tarkastelee Syyskirjassaan ikonista kirjailijaa ja taidemaalaria Tove Janssonia. Vaikka liikkeelle lähdetään vuodesta 2019, eletään paljolti elokuussa 1991. Päättymässä on viimeinen kesä, jonka Tove on puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa viettänyt rakkaalla Klovharun saarellaan. On tullut aika tunnustaa, että saari ei enää ole ikääntyvien naisten tavoitettavissa ja on aika jättää jäähyväiset.
Samana kesänä nuori Maria saapuu Pellinkiin. Hänen unelmansa on tavata Tove, mutta ei ole aivan helppoa kohdata ihmistä, joka on saanut omassa mielessä niin merkittävän aseman.
Romaani nivoo yhteen nuoren opiskelijan ja lähes kahdeksankymppisen taiteilijan elämäntarinoita. Molemmat muistavat ajatuksissaan mennyttä ja ovat nykyhetkessä, kumpikin tekee jonkinlaista tilinpäätöstä. Kumpikin haluaa kirjoittaa ja kumpaakin koskettaa suru suhteessa omaan äitiin.
Millaista on elää maailmassa ilman äitiä. Se riippuu siitä, millaisesta äidistä puhutaan. Hän sulkee silmänsä ja on taas Luotsikadulla, kaakeliuuunin lämmössä, kostea kipsi tuoksuu, äiti ja hän ovat kääriytyneet samaan huopaan.
Maria on tarinan minä, Tovea tarkastellaan hänenä, toisen katseen kautta. Se on jossain määrin etäännyttävää mutta samalla kuitenkin toimivaa: lopulta pidän siitä, että Tove jää hieman etäälle.
Syksy on luopumisen aikaa, ja luopumisen haikeus on läsnä Syyskirjassakin. Kerronta on kaunista ja monen ajatuksen äärelle haluan palata uudelleen. Haikeus kantaa mukanaan lohtua, ja hitaassa kerronnassa on jotain mukavalla tavalla maadoittavaa. On ilahduttavaa etsiä tälle romaanille paikka omasta hyllystä ja tietää, että sen äärelle voi palata.
Syyskirjasta muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjarikas elämäni, Kirjaluotsi ja Kirja vieköön!
Tämä kiinnostaa kovasti! Todella ihastuttava kansikin.
VastaaPoistaKansi sopii minusta hyvin tarinan tunnelmaan. Viehättävä romaani.
PoistaHienoa kuulla, että sinäkin pidit tästä. Oli todella ihastuttava lukukokemus, sellainen johon haluaa palata myöhemminkin. Rauha Mäkilän päällyksen maalaus on kaunis.
VastaaPoistaJo kannen vuoksi haluan tämän säilyttää, mutta kyllä sisällönkin äärelle haluan palata vielä uudelleen.
PoistaMinäkin tykkäsin tästä, kuten muistakin Johanna Venhon romaaneista. Kirjan tunnelma vei mennessään.
VastaaPoistaTunnelma on tässä kyllä miellyttävä. Sellainen mukavan hidas ja harkitseva.
PoistaTälläisiä kirjoja tuntuu ilmestyvän paljon, jotka perustuvat löyhästi johonkin todelliseen henkilöön. Olen tosi vähän lukenut Tove Janssonin kirjoja, mutta tätä on kehuttu niin paljon, että kovasti tämä kyllä kiinnostaisi.
VastaaPoistaTuija oli listannut blogiinsa (Tuijata.com) biofiktiota, ja yllätyin siitä, miten paljon sitä on julkaistu pelkästään tänä vuonna.
PoistaTykkään sanaleikistä, vai onko tuo nyt assosiaatioleikki vai mikä. Luin kesällä Kesäkirjan enkä oikein päässyt sen imuun. Sitten tiedänkin vain muumit. Harmittaa että Tove-leffa jäi koronan takia näkemättä.
VastaaPoistaMinä ja hän -valinnat kuulostaa oikeastaan toimivilta.
Minäkin pidän kirjan nimestä. Se sopii monin tavoin sisältöön ja on kiva linkki Kesäkirjaan. Tove-elokuvan katson hiljattain suoratoistopalvelusta ja pidin siitä.
PoistaTämä on ehdottomasti lukulistalla. Venho vakuutti Ensimmäisellä naisellaan taidoistaan.
VastaaPoistaEnsimmäisen naisen tunnelma jäi mieleeni. Se muuten taisikin olla ensimmäinen Venholta lukemani teos.
PoistaNäkökulman valinta vaikuttaa hyvältä, ja tämä voi olla syy, miksi löydän tieni kirjan ääreen piakkoin. Kiitos arviostasi!
VastaaPoistaKiinnostuksella odotan ajatuksiasi, jos kirjan ääreen tiesi löydät.
PoistaTästä olen kuullut ja lukenut paljon hyvää. Ja Tove on ihana! Valitettavasti Venhon tyyli ei oikein Ensimmäisessä naisessa tuntunut omalta, joten epäröin sen suhteen, otanko tätä lukuun. Kirjan kansi on kyllä hieno ja houkutteleva.
VastaaPoistaTämän tyylissä on minusta jotain samankaltaista kuin Ensimmäisessä naisessa, joten voi olla, että kirja ei ole sinua varten. Kansi on upea!
Poista