Siirry pääsisältöön

Johanna Venho: Syyskirja

Viime talvena yritin yhtenä pimeänä iltana selittää Atelle, että Toven teksteissä on tärkeintä se, että ne kuvaavat sitä mikä ei näy. Näkymätöntä ei tarvitse todistaa havainnolla, pitää vain uskoa. Tove kirjoittaa tavallisista asioista, joissa on paljon kätkettyä.

Johanna Venho: Syyskirja
WSOY 2021
Päällyksen maalaus Rauha Mäkilä
Päällys Martti Ruokonen
280 sivua

Johanna Venho tarkastelee Syyskirjassaan ikonista kirjailijaa ja taidemaalaria Tove Janssonia. Vaikka liikkeelle lähdetään vuodesta 2019, eletään paljolti elokuussa 1991. Päättymässä on viimeinen kesä, jonka Tove on puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa viettänyt rakkaalla Klovharun saarellaan. On tullut aika tunnustaa, että saari ei enää ole ikääntyvien naisten tavoitettavissa ja on aika jättää jäähyväiset.

Samana kesänä nuori Maria saapuu Pellinkiin. Hänen unelmansa on tavata Tove, mutta ei ole aivan helppoa kohdata ihmistä, joka on saanut omassa mielessä niin merkittävän aseman.

Romaani nivoo yhteen nuoren opiskelijan ja lähes kahdeksankymppisen taiteilijan elämäntarinoita. Molemmat muistavat ajatuksissaan mennyttä ja ovat nykyhetkessä, kumpikin tekee jonkinlaista tilinpäätöstä. Kumpikin haluaa kirjoittaa ja kumpaakin koskettaa suru suhteessa omaan äitiin.

Millaista on elää maailmassa ilman äitiä. Se riippuu siitä, millaisesta äidistä puhutaan. Hän sulkee silmänsä ja on taas Luotsikadulla, kaakeliuuunin lämmössä, kostea kipsi tuoksuu, äiti ja hän ovat kääriytyneet samaan huopaan.

Maria on tarinan minä, Tovea tarkastellaan hänenä, toisen katseen kautta. Se on jossain määrin etäännyttävää mutta samalla kuitenkin toimivaa: lopulta pidän siitä, että Tove jää hieman etäälle.

Syksy on luopumisen aikaa, ja luopumisen haikeus on läsnä Syyskirjassakin. Kerronta on kaunista ja monen ajatuksen äärelle haluan palata uudelleen. Haikeus kantaa mukanaan lohtua, ja hitaassa kerronnassa on jotain mukavalla tavalla maadoittavaa. On ilahduttavaa etsiä tälle romaanille paikka omasta hyllystä ja tietää, että sen äärelle voi palata.

Syyskirjasta muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjarikas elämäniKirjaluotsi ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa kovasti! Todella ihastuttava kansikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi sopii minusta hyvin tarinan tunnelmaan. Viehättävä romaani.

      Poista
  2. Hienoa kuulla, että sinäkin pidit tästä. Oli todella ihastuttava lukukokemus, sellainen johon haluaa palata myöhemminkin. Rauha Mäkilän päällyksen maalaus on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo kannen vuoksi haluan tämän säilyttää, mutta kyllä sisällönkin äärelle haluan palata vielä uudelleen.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä, kuten muistakin Johanna Venhon romaaneista. Kirjan tunnelma vei mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tässä kyllä miellyttävä. Sellainen mukavan hidas ja harkitseva.

      Poista
  4. Tälläisiä kirjoja tuntuu ilmestyvän paljon, jotka perustuvat löyhästi johonkin todelliseen henkilöön. Olen tosi vähän lukenut Tove Janssonin kirjoja, mutta tätä on kehuttu niin paljon, että kovasti tämä kyllä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija oli listannut blogiinsa (Tuijata.com) biofiktiota, ja yllätyin siitä, miten paljon sitä on julkaistu pelkästään tänä vuonna.

      Poista
  5. Tykkään sanaleikistä, vai onko tuo nyt assosiaatioleikki vai mikä. Luin kesällä Kesäkirjan enkä oikein päässyt sen imuun. Sitten tiedänkin vain muumit. Harmittaa että Tove-leffa jäi koronan takia näkemättä.

    Minä ja hän -valinnat kuulostaa oikeastaan toimivilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kirjan nimestä. Se sopii monin tavoin sisältöön ja on kiva linkki Kesäkirjaan. Tove-elokuvan katson hiljattain suoratoistopalvelusta ja pidin siitä.

      Poista
  6. Tämä on ehdottomasti lukulistalla. Venho vakuutti Ensimmäisellä naisellaan taidoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen naisen tunnelma jäi mieleeni. Se muuten taisikin olla ensimmäinen Venholta lukemani teos.

      Poista
  7. Näkökulman valinta vaikuttaa hyvältä, ja tämä voi olla syy, miksi löydän tieni kirjan ääreen piakkoin. Kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostuksella odotan ajatuksiasi, jos kirjan ääreen tiesi löydät.

      Poista
  8. Tästä olen kuullut ja lukenut paljon hyvää. Ja Tove on ihana! Valitettavasti Venhon tyyli ei oikein Ensimmäisessä naisessa tuntunut omalta, joten epäröin sen suhteen, otanko tätä lukuun. Kirjan kansi on kyllä hieno ja houkutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tyylissä on minusta jotain samankaltaista kuin Ensimmäisessä naisessa, joten voi olla, että kirja ei ole sinua varten. Kansi on upea!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok