Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut niille herkkuja.
Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä.
Maja Lunden Mehiläisten historia avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukokemuksena mieleeni. Kakkososa Sininen oli vakuuttavan avauksen jälkeen suoranainen pettymys, ja niinpä tartuin hieman epäröiden kvartetin kolmanteen osaan. Viimeiset kuitenkin onnistuu ja tarjoaa minulle huomattavasti Sinistä vetävämmän lukukokemuksen. Niinpä luulen, että tulen aikanaan ilmastokvartetin päätösosaankin tarttumaan.
Aiemmista romaaneista tuttuun tapaan tässäkin romaanissa liikutaan eri aikatasoilla. 1800-luvun lopulla matkataan eläintieteilijä Mihailin kanssa Mongoliaan hakemaan villihevosia, jotka on tarkoitus sijoittaa eurooppalaisiin eläintarhoihin. 1990-luvulla eläinlääkäri Karin matkustaa Saksasta Mongoliaan palauttaakseen hevoset takaisin luontoon. Tulevaisuuteen matkataan Evan myötä, kun hänen kauttaan eletään vuoden 2064 Oslossa Romahduksen jälkeistä aikaa. Myös Evan elämään kuuluvat hevoset, joita hän ei halua jättää. Eikä hän voi niitä ottaa mukaansakaan lähteäkseen etsimään parempaa elämää.
Kaikkia aikatasoja ja henkilöitä yhdistää ainoa nykyään jäljellä oleva villihevoslaji. Romaani kertoo, kuinka prwewalskinhevonen saa nimensä ja kuinka se tuodaan Eurooppaan ihmisten ihmeteltäväksi. Hevosen rinnalla elää ja oppii ihminen, joka vuosisatojen kuluessa alkaa pohtia, kuinka eläimiä ja luontoa tulisi kohdella. Myöhempien aikojen henkilöt elävät aiempien eläneiden tekojen ja niiden seurausten kanssa, ja ehkä he myös näkevät kauemmas kuin aiemmin eläneet. Erityisen kriittisesti esi-isien toimia tarkastelee Evan nuori tytär Isa, joka ymmärtää, että toisinkin voisi olla.
Keskiössä romaanissa on upea, kaunis luontokappale, hevonen. Se symboloi luontoa mutta myös sitä, kuinka ihminen luontoa kohtelee. Sydäntä särkee kuvaus siitä, miten Mihail kumppaneineen raahaa luontokappaleita kohti "sivistystä" ja kuinka hukassa luontokappaleet ovat vankeutensa jälkeen.
Keskeinen kysymys romaanissa on paitsi se, miten me ihmiset luontoa kohtelemme, myös se, mikä erottaa ihmisen eläimestä. Pohdittavaksi jää myös se, missä vaiheessa luonto ottaa vallan ja milloin ihminen joutuu myöntämään kyvyttömyytensä vastustaa luonnonvoimia. Kiehtovasti romaani pohtii myös sitä, miten ihminen tarvitsee niin luontoa kuin ihmistäkin.
Viimeiset on runsas mutta silti hyvin koossa pysyvä tarina, jossa on monenlaista tematiikkaa ilmastonmuutoksesta ihmisten yksityisimpiin tunteisiin ja ihmissuhteisiin. Romaani sisältää painavaa asiaa ja uhkakuvia mutta antaa myös toivoa. Ehdottomasti se antaa aihetta ajatella.
Viimeisistä muualla: Kirjasähkökäyrä, Jorman lukunurkka, Paljon melua kirjoista ja Kirjanmerkkinä lentolippu.
Maja Lunde sarja on hieno. Olen pitänyt joka kirjasta. Sininen ja Viimeiset oli sidottu hienosti yhteen, sillä niissä oli yksi yhteinen henkilöhahmo. Odotan kovasti neljättä kirjaa.
VastaaPoistaOlikin hauskaa huomata tuo Sinisestä tuttu henkilöhahmo Viimeisissä. Sininen ei oikein minuun uponnut, mutta tämä ja avausosa ovat molemmat jääneet vahvasti mieleen.
PoistaOlen tallettanut tämän Storytelissä kirjahyllyyni, vaan en ole vielä kuunnellut. Aika pitkä muistaakseni. Hyvää itsenäisyyspäivää.
VastaaPoistaKyllä tässä pituutta tosiaan on, mutta hyvin minä ainakin jaksoin. Tosin ehkä vähiten kiinnosti Mihailin tarina, mutta niinhän siinä usein käy, että joku tarinalinja ei ihan jaksa vetää muiden tavoin.
PoistaHyvää itsenäisyyspäivää!