Siirry pääsisältöön

Maja Lunde: Viimeiset

Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut  niille herkkuja.

Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä.

Maja Lunde: Viimeiset
Tammi 2020
alkuteos Przewalskis hest 2019
suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
533 sivua 

Maja Lunden Mehiläisten historia avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukokemuksena mieleeni. Kakkososa Sininen oli vakuuttavan avauksen jälkeen suoranainen pettymys, ja niinpä tartuin hieman epäröiden kvartetin kolmanteen osaan. Viimeiset kuitenkin onnistuu ja tarjoaa minulle huomattavasti Sinistä vetävämmän lukukokemuksen. Niinpä luulen, että tulen aikanaan ilmastokvartetin päätösosaankin tarttumaan.

Aiemmista romaaneista tuttuun tapaan tässäkin romaanissa liikutaan eri aikatasoilla. 1800-luvun lopulla matkataan eläintieteilijä Mihailin kanssa Mongoliaan hakemaan villihevosia, jotka on tarkoitus sijoittaa eurooppalaisiin eläintarhoihin. 1990-luvulla eläinlääkäri Karin matkustaa Saksasta Mongoliaan palauttaakseen hevoset takaisin luontoon. Tulevaisuuteen matkataan Evan myötä, kun hänen kauttaan eletään vuoden 2064 Oslossa Romahduksen jälkeistä aikaa. Myös Evan elämään kuuluvat hevoset, joita hän ei halua jättää. Eikä hän voi niitä ottaa mukaansakaan lähteäkseen etsimään parempaa elämää.

Kaikkia aikatasoja ja henkilöitä yhdistää ainoa nykyään jäljellä oleva villihevoslaji. Romaani kertoo, kuinka prwewalskinhevonen saa nimensä ja kuinka se tuodaan Eurooppaan ihmisten ihmeteltäväksi. Hevosen rinnalla elää ja oppii ihminen, joka vuosisatojen kuluessa alkaa pohtia, kuinka eläimiä ja luontoa tulisi kohdella. Myöhempien aikojen henkilöt elävät aiempien eläneiden tekojen ja niiden seurausten kanssa, ja ehkä he myös näkevät kauemmas kuin aiemmin eläneet. Erityisen kriittisesti esi-isien toimia tarkastelee Evan nuori tytär Isa, joka ymmärtää, että toisinkin voisi olla.

Keskiössä romaanissa on upea, kaunis luontokappale, hevonen. Se symboloi luontoa mutta myös sitä, kuinka ihminen luontoa kohtelee. Sydäntä särkee kuvaus siitä, miten Mihail kumppaneineen raahaa luontokappaleita kohti "sivistystä" ja kuinka hukassa luontokappaleet ovat vankeutensa jälkeen. 

Keskeinen kysymys romaanissa on paitsi se, miten me ihmiset luontoa kohtelemme, myös se, mikä erottaa ihmisen eläimestä. Pohdittavaksi jää myös se, missä vaiheessa luonto ottaa vallan ja milloin ihminen joutuu myöntämään kyvyttömyytensä vastustaa luonnonvoimia. Kiehtovasti romaani pohtii myös sitä, miten ihminen tarvitsee niin luontoa kuin ihmistäkin.

Viimeiset on runsas mutta silti hyvin koossa pysyvä tarina, jossa on monenlaista tematiikkaa ilmastonmuutoksesta ihmisten yksityisimpiin tunteisiin ja ihmissuhteisiin. Romaani sisältää painavaa asiaa  ja uhkakuvia mutta antaa myös toivoa. Ehdottomasti se antaa aihetta ajatella.

Viimeisistä muualla: Kirjasähkökäyrä, Jorman lukunurkkaPaljon melua kirjoista ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Kommentit

  1. Maja Lunde sarja on hieno. Olen pitänyt joka kirjasta. Sininen ja Viimeiset oli sidottu hienosti yhteen, sillä niissä oli yksi yhteinen henkilöhahmo. Odotan kovasti neljättä kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikin hauskaa huomata tuo Sinisestä tuttu henkilöhahmo Viimeisissä. Sininen ei oikein minuun uponnut, mutta tämä ja avausosa ovat molemmat jääneet vahvasti mieleen.

      Poista
  2. Olen tallettanut tämän Storytelissä kirjahyllyyni, vaan en ole vielä kuunnellut. Aika pitkä muistaakseni. Hyvää itsenäisyyspäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä pituutta tosiaan on, mutta hyvin minä ainakin jaksoin. Tosin ehkä vähiten kiinnosti Mihailin tarina, mutta niinhän siinä usein käy, että joku tarinalinja ei ihan jaksa vetää muiden tavoin.
      Hyvää itsenäisyyspäivää!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii