Siirry pääsisältöön

Silja Vuorikuru: Kultalintu, mustasulka

Ajatus leimahtaa ja hiipuu, sukeltaa metsänpeittoon ja ponnahtaa suonsilmästä pilvenkaistaleita lainehtivalle taivaalle. Ajatus on valonsäie, joka sinnittelee esiin äkisti pimentyneen auringon syrjästä. Keinutan auringonsädettä kämmenellä, tuuditan sitä villilintuna sykkivää sydäntäni vasten. Katson Tyttöön, joka nukkuu kyljelleen käpertyneenä, huulet raollaan, lähellä silmieni nähdä, lähellä kämmenteni tuntea. Valo kimpoilee sormieni lomasta teltan kylkiin, lennähtää sokaisevana kipuna takaisin silmiini.

Silja Vuorikuru: Kultalintu, mustasulka
Kustannus Aarni 2021
kansi Laura Sivonen
250 sivua

Aiemmin tietokirjailijana esiintyneen Silja Vuorikurun esikoisromaani Kultalintu, mustasulka on yksi Kustannus Aarnin "Minä ja metsä" -kirjoituskilpailun voittajista. Kilpailun nimestä huolimatta ei olla koko ajan metsässä vaan se on lisäelementti, joka on henkinen pakopaikka ja unelmien kohde tytölle, jonka elämässä on kohtuuttoman paljon raskaita asioita.

Romaanin päähenkilö on Iiris, joka menettää äitinsä ala-asteikäisenä. Yhtäkkiä äiti sairastuu ja makaa valkeana sairaalan teho-osastolla, kunnes hänen sydämensä ei "suostu enää heräämään". Siitä alkaa Iiriksen uusi elämä, jossa äidin ikävöiminen on alati läsnä, jonkinlainen olennainen osa aivan kaikkea. Eikä se katoa, vaikka Iiris kasvaa nuoreksi aikuiseksi.

Minun suruni on muuttumaton, lasinkirkas, teräväsärmäinen.

Äidin poismeno mullistaa nuoren tytön maailman sijoiltaan. Hänen ympärillään on liian monta ymmärtämätöntä aikuista, jotka eivät ymmärrä ja tunnista lapsen hätää. Koulussa lapset osoittavat myötätuntoaan osaamallaan tavalla, kömpelösti, ja joskus myötätunto muuttuu ilkeydeksi. Aikuisten kylmyys ja suoranainen julmuus on se, mikä raastaa. En voi kirjaa lukiessani olla ajattelematta, miten tärkeää ajateltavaa Kultalintu, mustasulka tarjoaisi lukuisille aikuisille. Se muistuttaa, että lapsi on ajatteleva ja tunteva olento, jota tulee sellaisena myös kohdella.

Kerronnassa on  monia viittauksia tunnettuihin satuihin. On pahaa äitipuolta ja kuningas, joka ei ymmärrä pohtia, onko valtakunnassa kaikki sittenkään hyvin. On taianomainen metsä, joka tarjoaa henkistä tukea silloin, kun ihmisiltä sitä on turha odottaa. On hahmoja, jotka pelkistyvät satuhahmojen lailla onttoutensa vangiksi, ja kaiken keskellä on syvästi tunteva ja kokeva Iiris, jonka tarina koskettaa ja ravistelee.

Iiris kokee kohtuuttoman kovia. Onneksi hän löytää elämäänsä tukipylväitä, jotka auttavat elämään ilman äitiä. Muualla hän näkee, mitä on elää tyttärenä, jonka äiti on elämässä läsnä. Äidittömän tytön kokemukset tulevat lähelle ja herättävät pohtimaan sitä, miten lapsia ja nuoria kohdellaan.

Romaani on tematiikaltaan raskas. Lukukokemukseen tuo kaivattua ilmaa sadunomaisuus, joka toimii ja sopivasti keventää. Upeasti toimii myös kerronta, joka on kaunista ja kuvallista. Se ei paisu metaforista raskaaksi vaan on niin kaunista, että monen ilmaisun äärellä haluan pysähtyä ja painaa ajatuksia mieleeni.

Minä olen lumisesta metsästä karannut pikkulintu, harmaa ja punainen. Olen lentänyt aikomattani viluun ja pimentoon, vaikka kuuluisin auringon maahan. Syöksähtelen kauhuissani kynttilänliekkien valaisemassa salissa, koska en löydä pakotietä pesäpuiden suojiin.

Silja Vuorikurun kauniista romaanista kirjoittavat myös esimerkiksi Tuija ja Kini.

Kommentit

  1. Tekstinäytteet ovat hurjan kaunista kieltä ❤️
    Harmi ettei tätä ole saatavilla äänikirjana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! En tosin tiedä, onko jossain vaiheessa tulossa äänikirjanakin. Toivotaan niin!

      Poista
  2. Tämä on muutaman kerran tullut esille ja kiinnostuin kyllä heti. Aivan upeita sitaatteja!

    VastaaPoista
  3. On todella upeaa kieltä. Pistän kirjan muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, Riitta! Toivottavasti saat tämän käsiisi.

      Poista
  4. Mielettömän kaunis kansi tällä kirjalla! Ja itse sisältökin vaikuttaa lupaavalta. Pidän metaforisesta kielestä ja tiettyyn pisteeseen asti runollisestakin, kunhan ei ole pelkkää sellaista. Tässä ilmeisesti balanssi säilyy. Tosi kauniit lainaukset olet valinnut! Tämän kirjan merkitsen ylös suomilistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kansi on kyllä todella vaikuttava, kiinnittää katseen. Minulla lukeminen tökkää, jos kieli on liian kiemuraista. Tässä balanssi säilyy hyvin.

      Poista
  5. Kiva, että nostit pienemmän kustantamon kirjan esiin! Alkoi kiinnostamaan nimenomaan kauniin kielen takia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian vähän tulee pienempien kustantamoiden julkaisutoimintaa seurattua. Tämä onneksi kiinnitti huomioni ja päätyi lukupinooni.

      Poista
  6. Muistan nähneeni tuon kilpailun ja vähän se kiinnosti itseänikin, mutta en ole erityisen "metsäinen" kirjoittaja.

    Kuulostaa siltä, että tässä romaanissa on löydetty todella omaperäinen näkökulma metsäelämyksiin. Hyvä sekin, ettei painotus tässä ole ilmastoahdistuksessa, kun niitä kirjoja on julkaistu jo vähän liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on mielestäni kiva se, että metsä on aika sopivasti läsnä eikä tule liikaa päälle. Painotus ei tosiaan ole ilmastoahdistuksessa.

      Poista
  7. Vaikuttaa todella hienolta kieleltä ja tärkeältä teokselta muutenkin. Toisaalta aihe on niin raskas, että ainakaan juuri tässä hetkessä en tunne kirjaan suurempaan vetoa. Mutta voisin kuvitella, että monelle tärkeä teos, lohtuakin tuova. Toivottavasti löytää lukijansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon samaa! Minulla oli ennakkopelkoja juuri raskaan aiheen vuoksi, mutta kerronta etäännytti mielestäni juuri sopivasti, eikä kokonaisuus ollut liian rankka.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy