Ajatus leimahtaa ja hiipuu, sukeltaa metsänpeittoon ja ponnahtaa suonsilmästä pilvenkaistaleita lainehtivalle taivaalle. Ajatus on valonsäie, joka sinnittelee esiin äkisti pimentyneen auringon syrjästä. Keinutan auringonsädettä kämmenellä, tuuditan sitä villilintuna sykkivää sydäntäni vasten. Katson Tyttöön, joka nukkuu kyljelleen käpertyneenä, huulet raollaan, lähellä silmieni nähdä, lähellä kämmenteni tuntea. Valo kimpoilee sormieni lomasta teltan kylkiin, lennähtää sokaisevana kipuna takaisin silmiini.
Aiemmin tietokirjailijana esiintyneen Silja Vuorikurun esikoisromaani Kultalintu, mustasulka on yksi Kustannus Aarnin "Minä ja metsä" -kirjoituskilpailun voittajista. Kilpailun nimestä huolimatta ei olla koko ajan metsässä vaan se on lisäelementti, joka on henkinen pakopaikka ja unelmien kohde tytölle, jonka elämässä on kohtuuttoman paljon raskaita asioita.
Romaanin päähenkilö on Iiris, joka menettää äitinsä ala-asteikäisenä. Yhtäkkiä äiti sairastuu ja makaa valkeana sairaalan teho-osastolla, kunnes hänen sydämensä ei "suostu enää heräämään". Siitä alkaa Iiriksen uusi elämä, jossa äidin ikävöiminen on alati läsnä, jonkinlainen olennainen osa aivan kaikkea. Eikä se katoa, vaikka Iiris kasvaa nuoreksi aikuiseksi.
Minun suruni on muuttumaton, lasinkirkas, teräväsärmäinen.
Äidin poismeno mullistaa nuoren tytön maailman sijoiltaan. Hänen ympärillään on liian monta ymmärtämätöntä aikuista, jotka eivät ymmärrä ja tunnista lapsen hätää. Koulussa lapset osoittavat myötätuntoaan osaamallaan tavalla, kömpelösti, ja joskus myötätunto muuttuu ilkeydeksi. Aikuisten kylmyys ja suoranainen julmuus on se, mikä raastaa. En voi kirjaa lukiessani olla ajattelematta, miten tärkeää ajateltavaa Kultalintu, mustasulka tarjoaisi lukuisille aikuisille. Se muistuttaa, että lapsi on ajatteleva ja tunteva olento, jota tulee sellaisena myös kohdella.
Kerronnassa on monia viittauksia tunnettuihin satuihin. On pahaa äitipuolta ja kuningas, joka ei ymmärrä pohtia, onko valtakunnassa kaikki sittenkään hyvin. On taianomainen metsä, joka tarjoaa henkistä tukea silloin, kun ihmisiltä sitä on turha odottaa. On hahmoja, jotka pelkistyvät satuhahmojen lailla onttoutensa vangiksi, ja kaiken keskellä on syvästi tunteva ja kokeva Iiris, jonka tarina koskettaa ja ravistelee.
Iiris kokee kohtuuttoman kovia. Onneksi hän löytää elämäänsä tukipylväitä, jotka auttavat elämään ilman äitiä. Muualla hän näkee, mitä on elää tyttärenä, jonka äiti on elämässä läsnä. Äidittömän tytön kokemukset tulevat lähelle ja herättävät pohtimaan sitä, miten lapsia ja nuoria kohdellaan.
Romaani on tematiikaltaan raskas. Lukukokemukseen tuo kaivattua ilmaa sadunomaisuus, joka toimii ja sopivasti keventää. Upeasti toimii myös kerronta, joka on kaunista ja kuvallista. Se ei paisu metaforista raskaaksi vaan on niin kaunista, että monen ilmaisun äärellä haluan pysähtyä ja painaa ajatuksia mieleeni.
Minä olen lumisesta metsästä karannut pikkulintu, harmaa ja punainen. Olen lentänyt aikomattani viluun ja pimentoon, vaikka kuuluisin auringon maahan. Syöksähtelen kauhuissani kynttilänliekkien valaisemassa salissa, koska en löydä pakotietä pesäpuiden suojiin.
Silja Vuorikurun kauniista romaanista kirjoittavat myös esimerkiksi Tuija ja Kini.
Tekstinäytteet ovat hurjan kaunista kieltä ❤️
VastaaPoistaHarmi ettei tätä ole saatavilla äänikirjana!
Totta! En tosin tiedä, onko jossain vaiheessa tulossa äänikirjanakin. Toivotaan niin!
PoistaTämä on muutaman kerran tullut esille ja kiinnostuin kyllä heti. Aivan upeita sitaatteja!
VastaaPoistaKieli on tässä kyllä todella kaunista.
PoistaOn todella upeaa kieltä. Pistän kirjan muistiin.
VastaaPoistaKiva, Riitta! Toivottavasti saat tämän käsiisi.
PoistaMielettömän kaunis kansi tällä kirjalla! Ja itse sisältökin vaikuttaa lupaavalta. Pidän metaforisesta kielestä ja tiettyyn pisteeseen asti runollisestakin, kunhan ei ole pelkkää sellaista. Tässä ilmeisesti balanssi säilyy. Tosi kauniit lainaukset olet valinnut! Tämän kirjan merkitsen ylös suomilistalleni.
VastaaPoistaTuo kansi on kyllä todella vaikuttava, kiinnittää katseen. Minulla lukeminen tökkää, jos kieli on liian kiemuraista. Tässä balanssi säilyy hyvin.
PoistaKiva, että nostit pienemmän kustantamon kirjan esiin! Alkoi kiinnostamaan nimenomaan kauniin kielen takia
VastaaPoistaLiian vähän tulee pienempien kustantamoiden julkaisutoimintaa seurattua. Tämä onneksi kiinnitti huomioni ja päätyi lukupinooni.
PoistaMuistan nähneeni tuon kilpailun ja vähän se kiinnosti itseänikin, mutta en ole erityisen "metsäinen" kirjoittaja.
VastaaPoistaKuulostaa siltä, että tässä romaanissa on löydetty todella omaperäinen näkökulma metsäelämyksiin. Hyvä sekin, ettei painotus tässä ole ilmastoahdistuksessa, kun niitä kirjoja on julkaistu jo vähän liikaa.
Tässä on mielestäni kiva se, että metsä on aika sopivasti läsnä eikä tule liikaa päälle. Painotus ei tosiaan ole ilmastoahdistuksessa.
PoistaVaikuttaa todella hienolta kieleltä ja tärkeältä teokselta muutenkin. Toisaalta aihe on niin raskas, että ainakaan juuri tässä hetkessä en tunne kirjaan suurempaan vetoa. Mutta voisin kuvitella, että monelle tärkeä teos, lohtuakin tuova. Toivottavasti löytää lukijansa!
VastaaPoistaToivon samaa! Minulla oli ennakkopelkoja juuri raskaan aiheen vuoksi, mutta kerronta etäännytti mielestäni juuri sopivasti, eikä kokonaisuus ollut liian rankka.
Poista