Siirry pääsisältöön

Noora Vallinkoski: Koneen pelko

Lapsena norkoilin isän ja Jeren mukana jäähallilla. Siellä opin arvostamaan ratkaisijoita. Ymmärsin, että vaikka olisi muuten hävinnyt elämässä, sai vastustajan päihittämisen jälkeen kokea, miltä kanttiinista ostettu makkara maistui voittajan suussa.

Noora Vallinkoski: Koneen pelko
Atena 2022
kansi Jussi Karjalainen
359 sivua

Noora Vallinkosken romaani Koneen pelko on järisyttävän hyvä romaani luokan kysymyksestä. Romaanin päähenkilö Johanna on oppinut, että opiskelu ei kannata mutta kannattaa olla "hyvä jätkä". Hän seuraa vierestä työläisisänsä ja veljensä ponnisteluja maailmassa, jossa ei oikein tunnu olevan tilaa perusduunareille.

Maailma muuttuu ja teknologinen kehitys ei kysy, kuka pysyy junan vauhdissa ja kuka ei. Ei kai ole ihme, että jotkut päätyvät katsomaan sivusta, miten toiset istuvat junan ykkösluokassa ja tuntuvat tietävän suuntansa.

Johanna pyristelee pois. Hän haluaa muuta kuin lähiöelämää Aukossa. Kun Jere-veli sekoilee ja pyristelee työttömänä elämässä eteenpäin, isä työskentelee viimeisiä vuosiaan raksalla. Elämässä on karuutta ja rujoutta, ja siitä kaikesta Johanna haluaa irti. Hän hakeutuu muualle ja asettuu vuokra-asuntoon, joka ei todellakaan ole mitään esittelymateriaalia. Se on kuitenkin ensimmäinen irtautuminen lapsuuden lähiöstä.

Samaan aikaan siinä, miten perheen miehet arkeaan rakentavat, on jotain koskettavaa. Kun Johannalle valkenee, miten heikko kirjoittaja Jere on, tulee lukijana miettineeksi, miten vähän todellisia vaihtoehtoja nuorella miehellä lopulta on. Jokainen on oman onnensa seppä -sanonta asettuu hieman ironiseen valoon.

Romaani on rakenteeltaan sirpalemainen, hajanaiseksi ehti joku väittämään. Kerronta on kuitenkin eheää, taitavaa ja intensiivistä, että katkelmallisuus ei minua häirinnyt. Koneen pelko imaisi alusta lähtien mukaansa ja imu piti loppuun saakka. Matkan varrella tuli lähinnä mietittyä romaanin ohella sitä, miten hienosti romaani kuvaa luokkaeroja, työläistaustaisuutta ja ulkopuolisuutta. 

Vaikutuin ja myös kosketuin. Noora Vallinkosken romaani kohoaa tämän kirjavuoden parhaimpien lukukokemusten joukkoon, ilman muuta.


Kommentit

  1. Luokkaeroista kertovat kirjat ovat lähtökohtaisesti kiinnostavia. Hyvä vinkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Samalla tuntuu, että niitä ei kotimaisessa kirjallisuudessa liikaa kuvata.

      Poista
  2. Tämä oli mennyt minulta ihan ohi, mutta nyt lukulista taas piteni, joten kiitos tästä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä esittelystä!
    Mulla on ollut hatara käsitys tämän kirjan sisällöstä ja kansi on niin kovin luotaantyöntävä, mutta nyt kyllä lisään tämän käyttämäni äänikirjasovelluksen listalle.
    Kuulostaa nimittäin juuri minun mieleiseltä nykypäivän romaanilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi ei varsinaisesti huuda luokseen mutta minusta se sopii lopulta todella hyvin kuvastamaan romaanin maailmaa. Olisikin kiva tietää, miten tämä äänikirjana toimii. Alkuun piti vähän totutella katkelmallisuuteen mutta toisaalta intensiivinen kerronta veti heti puoleensa.

      Poista
  4. Minäkin olen nähnyt tämän kannen moneen kertaan ja sen perusteella luullut ihan toisenlaiseksi kirjaksi, ehkä populaariksi tietokirjaksi tms. Olipa hyvä, että väärinkäsitys tuli nyt oikaistuksi! Vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta tämä luokka-teema. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kiinnostuit! Tälle kannattaa antaa mahdollisuus.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok